Vuoden huiput

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja, kirjoittaa Lauri Rotko. Siksi hän kannustaa kollegoja palkitsemaan itse itsensä.
JOURNALISTI
22.12.2017

Lauri Rotko

lauri.rotko@gmail.com

Kirjoittaja on Heinolassa asuva freelancevalokuvaaja.

Ensi vuoden alussa nähdään taas, mitkä kuvat valitaan kuvajournalismikilpailussa vuoden parhaiksi lehtikuviksi ja ketkä saavat tunnustusta hyvin tehdystä työstään.

Kuvasato on todellista ilotulitusta, toinen toistaan komeampia tulkintoja koskettavista aiheista vaikuttavasti ja luovasti toteutettuina. Kuitenkin tuntuu, että muutama kilpasarja puuttuu.

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja tai kanna juuri mitään yleisempää merkitystä, mutta silti on tuotettava priimaa kuvaa. Täten julistan itselleni kisan. Palkintoja jaan neljässä sarjassa ja kannustan myös kaikkia kollegoja palkitsemaan itse itsensä.

 

1. Vuoden selviytyminen: Millä keikalla olet onnistunut tuottamaan mukiinmenevän lopputuloksen, vaikka kaikki olosuhteet ovat olleet sinua vastaan? Esimerkiksi erään asiakaslehden keikalla mentiin tekemään lämminhenkistä juttua energiaratkaisuista. Heti aluksi kävi ilmi, että ne työt joita piti kuvata, oli jo tehty. Paikalla oli vain monttu ja keskivertoa rumempi omakotitalo. Talon sisälle ei saanut mennä, koska se monipolvisen tarinan lopputuloksena oli täynnä oksennusta. Jollain ihmeen keinolla tästä saatiin aikaan melko tavallisen näköinen kuvitus juttuun.

 

2. Vuoden sokkokeikka: Onko joskus briiffissä aukkoja? Toisinaan suorastaan häikäistyn, kun sähköpostiin kolahtaa kattava briiffi, jonka sisäistämällä keikalle voi mennä pläräämättä matkalla kännykästä keikkaan liittyviä tietoja ja keskittyä itse työhön. Mutta näitä ota itse jutun aiheesta selvää -keissejä on harva se viikko. Jaan tässä sarjassa palkinnon itselleni, koska onnistuin tänä vuonna olemaan useasti avautumatta melko tavallisesta ilmiöstä, joka kulkee valokuvaslangissa nimellä hanuribriiffaus.

 

3. Vuoden oman mokan paikkaaminen: Teitkö päivästäsi vaikean omatoimisesti? Itse ajoin parisataa kilometriä keikalle, jossa piti kuvata erään kiinteistön tiloja. Heti keikan aluksi huomasin laajakulmalinssin unohtuneen työhuoneen pöydälle. Keikan jälkeen valaistuin, miten näppärästi photoshopissa voi yhdistää 50-millisellä otettuja kuvia laajakulmakuviksi.

 

4. Elämäntyöpalkinto: Markkina kutistuu, jatkuvasti tehostetaan, palkkioita sanellaan pienemmiksi. Jos siitä huolimatta olet vielä pystyssä ja elätät itsesi kuvaamalla, olet voittaja tässä sarjassa. Taputus selkään, kahvikuppi käteen ja kohti uusia arkipäiviä.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta