Vaarallisinta eivät ole valheet

Puhun niin totta kuin osaan -kirja luo katsauksen siihen, onko ”totuudenjälkeinen aika” totuudenjälkeinen ilmaisu.

Mitä ”totuudenjälkeinen aika” tarkoittaa? Yhden katsauksen siihen luo Politiikka-lehden entisen päätoimittajan Paul-Erik Korvelan ja Politiikasta-verkkolehden päätoimittajan Johanna Vuorelman toimittama Puhun niin totta kuin osaan.

Sen keskeiseksi viestiksi nousee huomio, että myös puhe ”totuudenjälkeisestä ajasta” on totuudenjälkeistä. Valheen jäljet poliittisessa historiassa ovat pidemmät.

Uutta voi olla se, että luottamus perinteisiin instituutioihin, kuten mediaan, murenee. Vaarallisinta eivät ole itse valheet, vaan kyynisyys, jota niillä ruokitaan. Suurista ja pienistä valheista tulee yhteismitallisia.

Myös korostuneessa tarinallisuudessa on vaaransa. Kirjoittajat kannustavat journalisteja tunnistamaan ne kehykset, joissa faktat heille tarjoillaan. Voiko niistä rakentaa myös jonkin toisen kertomuksen?

Puhun niin totta kuin osaan sivuaa journalismia monissa kohdin, mutta tarkastelee totuudenjälkeisyyttä pääosin laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Sopiva oheisluettava on siksi Media & viestinnän 7. joulukuuta ilmestynyt erikoisnumero, jossa aiheeseen paneudutaan nimenomaan median kannalta.

Paul-Erik Korvela & Johanna Vuorelma (toim.): Puhun niin totta kuin osaan. Docendo 2017.


Jutun Journalistin 15/2017 printtiversiossa oli virhe, joka on korjattu tässä jutussa. Johanna Vuorelma on Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja, ei Politiikka-lehden.

22.12.2017
Facebook

Marja Honkonen, teksti

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta