Suomi mainittu

Ulkomaisten medioiden Suomi-juttuihin pätee sama sääntö kuin Pohjois-Koreasta kertoviin äimistelyjuttuihin: voimme kertoa tästä oudosta ja kaukaisesta maasta mitä tahansa, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
JOURNALISTI
22.12.2017

Johanna Vehkoo

painokoneetseis@gmail.com

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Silloin tällöin käy niin, että ihan merkittävät ja maineikkaat ulkomaiset lehdet kirjoittavat jotakin Suomesta. Juttujen perusteella muodostuu tyypillisesti kuva teknologisesti edistyneestä tasa-arvon mallimaasta, jossa tehdään lyhyempää päivää kuin missään muualla, mutta innovoidaan silti hiki hatussa.

Suomi on maa, jossa kaikki on paremmin, vaikka me luulimme, että se on Ruotsi.

 

Taannoin kuulin BBC:n Radio 4 -kanavalta, ettei voida osoittaa Suomen matalan lapsikuolleisuuden johtuvan siitä, että täällä vauvat nukkuvat pahvilaatikoissa. Nauratti, että asiaa on oikein tutkittu. Suomessa tuskin kukaan on kuvitellut, että itse laatikolla olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Päivää ennen itsenäisyyspäiväämme The Guardian otsikoi, että Suomi on maailman ensimmäinen ja ainoa maa, jossa isät viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin äidit. Muutamaa päivää myöhemmin saman väitteen esitti The Times. Suomessa taas on käyty jo pitkään keskustelua siitä, miten isät saataisiin käyttämään suurempi osuus vanhempainvapaista, mikä tuntuu olevan ristiriidassa uutisten kanssa. Brittitoimittajien puolustukseksi täytyy tosin todeta, että he ovat tulkinneet varsin harhaanjohtavaa OECD:n graafia.

 

Suomi-juttuihin pätee sama sääntö kuin Pohjois-Koreasta kertoviin äimistelyjuttuihin: voimme kertoa tästä oudosta ja kaukaisesta maasta mitä tahansa. Kaikki menee läpi.

Tänä vuonna maailmalla kohistiin Helsingin alle rakennettavasta maanalaisesta kaupungista, jonne me kaikki pakenemme, kun Venäjä hyökkää. Lehden linjasta riippui, miten lennokkaasti aihe oli otsikoitu. Otsikoista ei käynyt ilmi, että tunneleita on rakennettu vuosikymmenten kuluessa ja että niiden käyttämistä puolustustarkoitukseen on täällä pidetty lähinnä sivutuotteena.

Venäjän faktoja vieroksuva media saikin amerikkalaisten ja brittiläisten lehtien otsikoista mukavasti materiaalia suomalaisia mollaaviin juttuihinsa.

 

Suomi-aiheiden virheet vaihtelevat pienistä suuriin. Meitä saunomisen ystäviä harmitti, kun The New York Times väitti vuonna 2016 avatun Löylyn olevan Helsingin ”ensimmäinen todellinen julkinen sauna”. Kenties suuremman mittaluokan moka tapahtui, kun brittiläinen The Independent väitti vuonna 2015 suomalaisten koulujen luopuvan kokonaan oppiaineista. Koulutuksen kärkimaasta kertova uutinen on levinnyt englanninkielisessä lehdistössä laajalti, eikä suostu vieläkään kuolemaan.

Tviittasin aiheesta kirjoittaneelle The Washington Postin toimittajalle, ettei se nyt ihan noin mene ja linkitin opetushallituksen sivuille. Vastausta saati oikaisua ei kuulunut, mutta toinen toimittaja samasta lehdestä kirjoitti korjaavan artikkelin, jossa hän moitiskeli The Independentiä. Kertomatta jäi, että oma lehti uutisoi ihan saman jutun. (Lehti oikaisi alkuperäistä juttuaan vasta kuukausien kuluttua.)

 

Lienee vain parasta päättää, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, #Suomi100 ja torilla tavataan.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta