Salaisuuksien äärellä

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
22.12.2017

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Helsingin Sanomat kertoi 16. joulukuuta Tikkakoskella toimivan Viestikoekeskuksen toiminnasta ja sotilastiedustelusta. Päällisin puolin eli julki kirjoitetuilta osiltaan juttukokonaisuus ei paljasta järisyttäviä skandaaleja. Jotain tuollaista tiedustelun ja turvallisuusuhkiin liittyvän varautumisen voi kuvitella sisältävän.

Skandaalin aihe on se, että jutun lähteinä olleet asiakirjat ovat salaisia. Ne ovat vuotaneet julki paikasta, jonka pitäisi olla aukoton, suorastaan pomminvarma.

Hesarin jutussa ei kovin selkeästi kerrottu, miksi se julkaistiin. Salaiseksi leimattujen tiedustelutietojen merkitys jäi epäselväksi. Kaikkein tärkein hukkui salaisuuksien kuiskutteluun. Kokonaisuudella oli määrä havainnollistaa valmisteilla olevan tiedustelulainsäädännön ulottuvuuksia.

Tapaus on ainutlaatuinen. Presidentti ärähti, keskusrikospoliisi ryhtyi tutkimaan asiaa, toimittajan kotiin tehtiin kotietsintä, tekoa on paheksuttu, sitä on puolusteltu... Mitä vielä tuleekaan julki?

Selvää on se, että eduskuntaan tulossa olevan tiedustelulakipaketin kriittinen tarkastelu on jäänyt muun hälyn jalkoihin. Lainsäädännöllä on tarkoitus lisätä viranomaisten mahdollisuuksia tehdä siviili- ja sotilastiedustelua muun muassa tietoliikennettä seulomalla.

Tiedustelulait koskevat kansalaisten perusoikeuksia ja vaikuttavat esimerkiksi journalistien mahdollisuuksiin tehdä työtään. Nyt syntyneen kohun vaikutuksia pitää tarkastella viileästi, kun lakeja viimeistellään. Moni on jo ehtinyt vaatia niihin muutoksia.

Journalistien työn kannalta olennaista on, että tiedonhankintaa ei vaikeuteta. Tärkeää on myös se, että arkaluontoisten asioiden tutkintaan liittyvää lähdesuojaa ei heikennetä. Päinvastoin sitä pitäisi selkeyttää ja laajentaa, jotta media voisi entistä paremmin hoitaa tehtäväänsä kansalaisten tiedonsaannin turvaajana.

Sotilastiedustelukaan ei voi olla sellainen saareke, joka automaattisesti rajattaisiin journalistien tiedonhankinnan ulkopuolelle.

Hesarin käyttämät salaiset tiedot ovat ajalta, jolloin lähes kaikki tiedusteluasiakirjat leimattiin varmuuden vuoksi salaisiksi. Tiettävästi käytännöt ovat jo muuttuneet, ja syytä olisi entisestään täsmentää sitä, mikä oikeasti on perustellusti salaista.

Myös journalistien on hyvä pohtia: mihin vetää raja, kun käsissä on salaista tietoa?

Tuki on pienten elinehto

Kulttuuri- ja mielipidelehtien tukea ei saa heikentää. Journalistiliiton valtuusto vaati 15. joulukuuta hyväksymässään kannanotossa, että opetus- ja kulttuuriministeriön kaavailemaa kirjastojen ostotuen leikkausta ei saa toteuttaa.

Rahallisesti kyseessä on pieni summa, mutta periaatteellisesti asia on iso. Tuen lakkautus on uusi ilmentymä siitä sumeilemattomuudesta, jolla maan viime hallitukset ovat kohdelleet rakennemuutoksen kourissa kamppailevaa mediaa. Lehtitilausten arvonlisäverollepano kuritti kovakouraisesti perinteistä mediaa. Nyt ovat vuorossa alan pienimmät.

Tuki on elinehto lukuisille pienlehdille, jotka ovat tärkeä osa tiedonvälityksen monimuotoisuutta. Pienlehdet palvelevat yleisöjä, joiden tiedontarpeita suuret kaupalliset mediat eivät tyydytä. Niiden merkitystä ei mitata levikillä, ne vahvistavat demokratiaa ja rikastavat kulttuuria.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta