Kiertolaiset. Lokakuun lopussa Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola olivat Japanin Alpeilla Shibu Onsenin kaupungissa. Työpisteensä he muodostivat hostellihuoneen perinteisen japanilaisen jalkoja lämmittävän pöydän ääreen.

Potkut maailmalle

Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola

Journalistiliiton luottamustoimissa tutustuneet Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola ovat seurustelleet kymmenen vuotta ja olleet kihloissa viisi vuotta. Nykyisin he myös työskentelevät yhdessä.

Lehtonen, 50, oli toimittajana Allerin tv-toimituksessa 2000 – 2017. Hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineenaan kulttuurihistoria.

Mikkola, 43, on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 1994. Valokuvaajan ammattitutkinnon lisäksi Mikkola on opiskellut ulkomaankauppaa.

JOURNALISTI
22.12.2017

Janne Salomaa, teksti
Tanja Mikkola, kuva

Kun toimittaja Ismo Lehtonen kuuli potkuistaan Marokossa, hän päätti kuvaajapuolisonsa Tanja Mikkolan kanssa olla palaamatta Suomeen.

Työskenneltyään yli 16 vuotta Allerin tv-toimituksessa Ismo Lehtonen jäi viime vuoden lokakuussa vuorotteluvapaalle. Hänen oli tarkoitus ottaa puoli vuotta rennosti ja reissata valokuvaajapuolisonsa Tanja Mikkolan kanssa ympäri maailmaa.

Helmikuussa Uudessa-Seelannissa tuli kuitenkin käänne: Lehtosen työnantaja käynnisti yt-neuvottelut, ja pariskunta alkoi miettiä suunnitelmiaan uudelleen.

Maaliskuun lopulla Fesissä Marokossa toimittaja luki Messengeristä, että hänet oli irtisanottu. Siinä vaiheessa pariskunnalla oli jo suunnitelma B: he eivät palaisi Suomeen asumaan, vaan elättäisivät itsensä työskentelemällä yhdessä eri puolilla maailmaa.

”Vaikka irtisanominen oli shokki, aloimme heti miettiä työideoita, ja ensimmäinen alustava yhteistyötarjous potentiaaliselta asiakkaalta tuli jo parin tunnin kuluttua”, Lehtonen kertoo.

Marokon jälkeen parin tie on vienyt Andaluciaan Espanjaan, Serbiaan ja viimeiseksi Siperian halki Japaniin, jossa he ovat tammikuuhun asti. Suomessa he ovat piipahtaneet myymässä tavaroitaan.

 

Mikkolalle reissuelämä on tuttua. Valtaosan tuloistaan hän on saanut ulkomaankeikoista jo yli kymmenen vuoden ajan.

Pääasiassa Mikkola, ja nyt myös Lehtonen, tekevät työelämäjournalismia yritys-, ammatti- ja järjestölehtiin. Matkajuttujakin pari tekee, mutta niihin ei kannata keskittyä, koska tarjontaa on paljon ja palkkiot pieniä.

Kohteet Mikkola ja Lehtonen valitsevat omien mieltymystensä mukaan, mutta huomioivat myös sen, mistä juttuja saa kaupaksi.

”Yrittäjänä periaatteenani on ollut, että nukun hyvin, jos tiedän, että minulla on riittävästi tuloja ainakin seuraavat kolme kuukautta”, Mikkola sanoo.

Jutuista sopiminen vähintään kolme kuukautta etukäteen auttaa myös haastateltavien etsimisessä ja kuvausjärjestelyissä. Esimerkiksi tehtaisiin pääsy vaatii usein pitkää sähköpostien vaihtoa.

Yleensä matkatyössä kaikkeen menee enemmän aikaa kuin kotimaassa. Huono verkkoyhteyskin saattaa pidentää työpäivää parilla tunnilla. Asioita helpottaa, jos asettuu pidemmäksi ajaksi samaan kaupunkiin.

”Kesällä asuimme pari kuukautta Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Siinä ehti solahtaa jo paikalliseen elämään ja saada ystäviä. Usein kävi niin, että haastateltava tunsi seuraavaan juttuun sopivan haastateltavan”, Lehtonen kertoo.

 

Mikkola on laskenut 89 maan kokemuksella, että ulkomailla elämiseen ja liikkumiseen kuluu keskimäärin noin 700 euroa kuussa henkeä kohden.

”Kulut riippuvat kuitenkin paljon maasta. Joskus edulliset majapaikat ovat kiven alla ja majoituksiin meneekin rahaa selvästi yli budjetin. Silloin on säästettävä jostain. Venäjän läpi matkatessamme nukuimme kolmasosan kuukauden öistä junissa”, Mikkola kertoo.

Välillä tällainen elämäntapa on kuluttavaa.

”Uteliaalle mielelle on hienoa oppia jatkuvasti uutta, mutta on myös raskasta aloittaa joka päivä lähes tyhjästä”, Mikkola sanoo.

Silti pysyvä reissuelämä puolison kanssa on kuvaajasta vähemmän stressaavaa kuin aiempi tilanne, jossa hän sai jännittää, ehtiikö työmatkoilta ajoissa kotiin lauantaisaunaan.

Lehtonenkin vakuuttaa, ettei reissutyöhön ryhtyminen kaduta:

”Tanjan pitkä kokemus tuo luottamusta siihen, ettei tässä kuolla nälkään tai tauteihin.”

Japanin jälkeen kaksikko suuntaa Balille ja sieltä Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Töiden ehdoilla mikä tahansa kohde on mahdollinen, paluu Suomeenkin.

”Olen teini-ikäisestä lähtien halunnut elää niin, että voin muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle heti huomenna. Nyt olen siinä tilanteessa”, Mikkola sanoo.

Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola

Journalistiliiton luottamustoimissa tutustuneet Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola ovat seurustelleet kymmenen vuotta ja olleet kihloissa viisi vuotta. Nykyisin he myös työskentelevät yhdessä.

Lehtonen, 50, oli toimittajana Allerin tv-toimituksessa 2000 – 2017. Hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineenaan kulttuurihistoria.

Mikkola, 43, on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 1994. Valokuvaajan ammattitutkinnon lisäksi Mikkola on opiskellut ulkomaankauppaa.



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta