Potkut maailmalle

Kun toimittaja Ismo Lehtonen kuuli potkuistaan Marokossa, hän päätti kuvaajapuolisonsa Tanja Mikkolan kanssa olla palaamatta Suomeen.

Kiertolaiset. Lokakuun lopussa Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola olivat Japanin Alpeilla Shibu Onsenin kaupungissa. Työpisteensä he muodostivat hostellihuoneen perinteisen japanilaisen jalkoja lämmittävän pöydän ääreen.

Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola

Journalistiliiton luottamustoimissa tutustuneet Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola ovat seurustelleet kymmenen vuotta ja olleet kihloissa viisi vuotta. Nykyisin he myös työskentelevät yhdessä.

Lehtonen, 50, oli toimittajana Allerin tv-toimituksessa 2000 – 2017. Hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineenaan kulttuurihistoria.

Mikkola, 43, on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 1994. Valokuvaajan ammattitutkinnon lisäksi Mikkola on opiskellut ulkomaankauppaa.

JOURNALISTI
22.12.2017

Janne Salomaa, teksti
Tanja Mikkola, kuva

Työskenneltyään yli 16 vuotta Allerin tv-toimituksessa Ismo Lehtonen jäi viime vuoden lokakuussa vuorotteluvapaalle. Hänen oli tarkoitus ottaa puoli vuotta rennosti ja reissata valokuvaajapuolisonsa Tanja Mikkolan kanssa ympäri maailmaa.

Helmikuussa Uudessa-Seelannissa tuli kuitenkin käänne: Lehtosen työnantaja käynnisti yt-neuvottelut, ja pariskunta alkoi miettiä suunnitelmiaan uudelleen.

Maaliskuun lopulla Fesissä Marokossa toimittaja luki Messengeristä, että hänet oli irtisanottu. Siinä vaiheessa pariskunnalla oli jo suunnitelma B: he eivät palaisi Suomeen asumaan, vaan elättäisivät itsensä työskentelemällä yhdessä eri puolilla maailmaa.

”Vaikka irtisanominen oli shokki, aloimme heti miettiä työideoita, ja ensimmäinen alustava yhteistyötarjous potentiaaliselta asiakkaalta tuli jo parin tunnin kuluttua”, Lehtonen kertoo.

Marokon jälkeen parin tie on vienyt Andaluciaan Espanjaan, Serbiaan ja viimeiseksi Siperian halki Japaniin, jossa he ovat tammikuuhun asti. Suomessa he ovat piipahtaneet myymässä tavaroitaan.

 

Mikkolalle reissuelämä on tuttua. Valtaosan tuloistaan hän on saanut ulkomaankeikoista jo yli kymmenen vuoden ajan.

Pääasiassa Mikkola, ja nyt myös Lehtonen, tekevät työelämäjournalismia yritys-, ammatti- ja järjestölehtiin. Matkajuttujakin pari tekee, mutta niihin ei kannata keskittyä, koska tarjontaa on paljon ja palkkiot pieniä.

Kohteet Mikkola ja Lehtonen valitsevat omien mieltymystensä mukaan, mutta huomioivat myös sen, mistä juttuja saa kaupaksi.

”Yrittäjänä periaatteenani on ollut, että nukun hyvin, jos tiedän, että minulla on riittävästi tuloja ainakin seuraavat kolme kuukautta”, Mikkola sanoo.

Jutuista sopiminen vähintään kolme kuukautta etukäteen auttaa myös haastateltavien etsimisessä ja kuvausjärjestelyissä. Esimerkiksi tehtaisiin pääsy vaatii usein pitkää sähköpostien vaihtoa.

Yleensä matkatyössä kaikkeen menee enemmän aikaa kuin kotimaassa. Huono verkkoyhteyskin saattaa pidentää työpäivää parilla tunnilla. Asioita helpottaa, jos asettuu pidemmäksi ajaksi samaan kaupunkiin.

”Kesällä asuimme pari kuukautta Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Siinä ehti solahtaa jo paikalliseen elämään ja saada ystäviä. Usein kävi niin, että haastateltava tunsi seuraavaan juttuun sopivan haastateltavan”, Lehtonen kertoo.

 

Mikkola on laskenut 89 maan kokemuksella, että ulkomailla elämiseen ja liikkumiseen kuluu keskimäärin noin 700 euroa kuussa henkeä kohden.

”Kulut riippuvat kuitenkin paljon maasta. Joskus edulliset majapaikat ovat kiven alla ja majoituksiin meneekin rahaa selvästi yli budjetin. Silloin on säästettävä jostain. Venäjän läpi matkatessamme nukuimme kolmasosan kuukauden öistä junissa”, Mikkola kertoo.

Välillä tällainen elämäntapa on kuluttavaa.

”Uteliaalle mielelle on hienoa oppia jatkuvasti uutta, mutta on myös raskasta aloittaa joka päivä lähes tyhjästä”, Mikkola sanoo.

Silti pysyvä reissuelämä puolison kanssa on kuvaajasta vähemmän stressaavaa kuin aiempi tilanne, jossa hän sai jännittää, ehtiikö työmatkoilta ajoissa kotiin lauantaisaunaan.

Lehtonenkin vakuuttaa, ettei reissutyöhön ryhtyminen kaduta:

”Tanjan pitkä kokemus tuo luottamusta siihen, ettei tässä kuolla nälkään tai tauteihin.”

Japanin jälkeen kaksikko suuntaa Balille ja sieltä Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Töiden ehdoilla mikä tahansa kohde on mahdollinen, paluu Suomeenkin.

”Olen teini-ikäisestä lähtien halunnut elää niin, että voin muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle heti huomenna. Nyt olen siinä tilanteessa”, Mikkola sanoo.

Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola

Journalistiliiton luottamustoimissa tutustuneet Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola ovat seurustelleet kymmenen vuotta ja olleet kihloissa viisi vuotta. Nykyisin he myös työskentelevät yhdessä.

Lehtonen, 50, oli toimittajana Allerin tv-toimituksessa 2000 – 2017. Hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineenaan kulttuurihistoria.

Mikkola, 43, on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 1994. Valokuvaajan ammattitutkinnon lisäksi Mikkola on opiskellut ulkomaankauppaa.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta