Mitä media saa julkaista?

Professori Päivi Korpisaaren mukaan HS:n artikkeli nosti esiin kysymyksen journalistien vastuusta.

Kenen vastuu? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että Helsingin Sanomien kohua nostanut artikkeli nosti esiin vastuukysymyksen: Mikä on journalistin vastuu paljastaessaan salassa pidettäviä asiakirjoja?

JOURNALISTI
22.12.2017

Manu Marttinen, teksti
Laura Oja, kuva

Helsingin Sanomien 16. joulukuuta julkaisema artikkeli Suomen salaisin paikka nostatti poikkeuksellisen voimakkaita reaktioita sosiaalisessa mediassa ja yhteiskunnassa muutenkin.

Moni keskusteluun osallistunut kysyi, voiko tiedotusväline julkaista viranomaisen salaiseksi määrittelemää materiaalia.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ei ota kantaa HS:n julkaisupäätökseen, mutta sanoo, että tapaus nostaa esiin kysymyksen journalistien vastuusta ja harkinnasta.

”Journalistit ajattelevat usein voivansa julkaista salassa pidettäviä tietoja vapaasti ja vastuu on vain tiedon vuotajalla. Aihe nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä on journalistin vastuu paljastaessaan salassa pidettäviä asiakirjoja. Toimittajien keskuudessa vallitsevan yleisen käsityksen mukaan rikokseen syyllistyy vain vuotaja – ei toimittaja”, Korpisaari sanoo.

Hän muistuttaa Korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla Ylen toimittajia tuomittiin sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin salassa pidettävien tietojen paljastamisesta vuonna 2009.

Ylen MOT-ohjelmassa Lääkärit tuomareina vuonna 2004 käsiteltiin seksuaalista hyväksikäyttöä. Ohjelmassa paljastuivat rikoksen uhrit ja heitä koskevia tietoja, vaikka tuomio oli määrätty salaiseksi.

Yksityiselämää koskevaa tiedon levittämistä koskevaan tuomioon sisältyi myös yllytys ja avunanto salassapitorikokseen.

 

Keskusrikospoliisi tutkii HS:n tapausta epäiltyinä turvallisuussalaisuuden paljastamisena ja virkasalaisuuden rikkomisena. Turvallisuussalaisuuden paljastamisen osalta epäily koskee Helsingin Sanomia ja epäily virkasalaisuuden rikkomisesta mahdollista salaisen tiedon vuotajaa tai vuotajia.

”Laissa ei ole säädetty toimittajalle mitään erityisvapauksia, mutta perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattu sananvapaus tuo harkintaan oman aspektinsa. Toisaalta valtion turvallisuus on hyväksytty sananvapauden rajoitusperuste”, Korpisaari muistuttaa.

 

Keskusrikospoliisi suoritti sunnuntai-iltana 17. joulukuuta tapaukseen liittyvän kotietsinnän. Helsingin Sanomien mukaan poliisi epäili, että asuinrakennuksen kellarissa oli sunnuntai-iltapäivänä ”pyritty ilmeisesti tuhoamaan käynnissä olevaan esitutkintaan mahdollisesti liittyvää aineistoa”.

Jutun toinen kirjoittaja Laura Halminen perusteli tietokoneensa tuhoamista lähdesuojan mahdollisimman hyvällä toteutumisella.

Korpisaari ei ota kantaa poliisin kotietsinnän lainmukaisuuteen, mutta toteaa yleisellä tasolla, että journalistin kotiin tai toimitukseen kohdistuva kotietsintä on Suomen oloissa poikkeuksellinen.

”Epäiltyinä toimittajilla ei ole velvollisuutta vastata kysymyksiin eikä totuudessa pysymisvelvollisuutta tai velvollisuutta myötävaikuttaa rikoksen selviämiseen”, Korpisaari sanoo.

Helsingin Sanomia kustantavan Sanoman hallitus julkaisi 17. joulukuuta tiedotteen, jossa se kertoi pyytäneensä vastaavalta päätoimittajalta Kaius Niemeltä selvityksen artikkeliin liittyvästä journalistisesta prosessista.

Menettely on harvinainen. Yleensä toimitukset on pidetty selvästi erillään yhtiön liiketalouspuolesta.

”Herää kysymys, onko yleisön reaktio vaikuttanut hallituksen päätökseen”, Korpisaari sanoo.

 

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho muistuttaa, että kansalaisilla on oikeus tietää myös tiedusteluasioista. Hän sanoi 18. joulukuuta julkaistussa tiedotteessa, että toimittajan kotiin kohdistunut kotietsintä ei vaikuta eikä saa vaikuttaa millään tavalla journalistisen työn tekemiseen.

”Kotietsinnällä etsitään rikoksen tekijää eli sitä, joka on vuotanut lehdelle salaiseksi leimattuja asiakirjoja. Poliisi yrittää näin murtaa lähdesuojan”, Aho totesi.

Kotietsintä

Yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää.

Erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa on syytä olettaa olevan muun muassa lähdesuojan piiriin kuuluvaa tietoa.

Erityisestä kotietsinnästä päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin.

Lähde: Pakkokeinolaki (Finlex)

Kotietsintä

Yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää.

Erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa on syytä olettaa olevan muun muassa lähdesuojan piiriin kuuluvaa tietoa.

Erityisestä kotietsinnästä päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin.

Lähde: Pakkokeinolaki (Finlex)



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta