Uskottu uutiskone

Politiikan toimittaja Lauri Nurmi löytää uutisia, koska häneen luottavat lähteet, esimiehet ja myös hän itse.

Työ jatkuu. Lauri Nurmi olisi mielellään tarkastellut kirjassaan myös perussuomalaisten paikalliskentän tapahtumia, mutta se ei ollut vielä mahdollista. ”Parin vuoden kuluttua pystytään näkemään, kuinka moni piirihallitusten jäsenistä vaihtui ja miten halla-aholaiset sinne tulivat.”

JOURNALISTI
22.12.2017

Nina Erho, teksti
Aapo Huhta, kuvat

Kyseenalaistetuksi tuleminen ei tunnu mukavalta. Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi käyttää sanaa epäkunnioittava, mutta arvioi mukana olevan myös tarkoitushakuisuutta.

Hän teki kesäkuussa skuupin otsikolla Hallituksessa suunnitelma Halla-ahon voiton varalle: soinilaiset muodostaisivat oman eduskuntaryhmän, joka sai marraskuussa Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Lokakuun lopussa Nurmi julkaisi kirjan Perussuomalaisten hajoamisen historia.

Kirjan ilmestyttyä Nurmelta on perätty lisää todisteita väitteelle, ettei pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhunut totta kiistäessään keskustan valmistautuneen keväällä perussuomalaisten hajoamiseen.

llta-Sanomat julkaisi marraskuussa ex-perussuomalaisten Samuli Virtasen ja Petteri Leinon kommentteja ja tekstiviestejä Jussi Halla-ahon valinnan jälkeisestä ajasta. Kainuun Sanomat päätteli jutusta, ”ettei hajoaminen edennyt sellaista ennalta suunniteltua rataa kuin Nurmi oli esittänyt”.

Nurmi ihmettelee työstään käytyä keskustelua.

”Herää kysymys, onko kova paikka hyväksyä se, että joku politiikan toimittaja ihan aidosti päätti vuotta aikaisemmin keskittää tarmonsa perussuomalaisiin hypoteesinaan se, että puolue saattaa olla jakautumassa.”

”On naiiveista naiiveinta ajatella, että hallituspuolueiden osallistuminen toisen hallituspuolueen hajoamiseen tultaisiin myöntämään julkisesti nimellä tai se, että Timo Soinilla oli etukäteissuunnitelma. Sellainenhan rikkoo kaikki politiikan pöytätavat.”

 

Toisaalta pitkällä julkisella keskustelulla on hyvätkin puolensa. Kun Nurmelta kysyy, miten enimmäkseen kehuttu ja palkittu skuuppikone välttää rakastumisen omiin saavutuksiinsa, hän sanoo yrittävänsä ajatella näin:

”Lopulta juttujen merkitys syntyy niiden herättämässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, minun itseni ulkopuolella.”

Läsnä ajatus yleisöstä on myös silloin, kun Nurmi tapaa ylimpiä vallankäyttäjiä. Hän sanoo istuvansa mielellään iltaa, mutta paikkaansa pöydässä ei pidä liikaa mieltyä.

”Ratkaiseva hetki on näppäimistön edessä. Tilivelvollisuus on suurelle yleisölle, ei vallankäyttäjille eikä kollegoille.”

Epävarmuutta Nurmi ei työstään tunne, vaan luottaa lujasti sen perustuksiin ja itseensä. Perussuomalaisten hajoamista selvitellessä hänestä oli välttämätöntä kuulla laajasti lähteitä puolueen sisältä, muista hallituspuolueista ja oppositiopuolueista.

Perusteellisen tiedonhankinnan aateloi huolellinen ajatustyö.

”Kun kaikki lähdetiedot ovat olemassa, ne laitetaan pöydälle ja aletaan rakentaa kokonaiskuvaa.”

 

Nurmen tutkivan työotteen juuret ovat poliittisen historian, taloushistorian, sosiaalipolitiikan ja viestinnän opinnoissa. Juuri laaja-alainen koulutus oli yksi meriiteistä, joilla hän ponnisti lukion historian opettajan työstä Aamulehden ja Lännen Median politiikan toimittajaksi vuonna 2014.

Verkostoitumisen Nurmi oppi Keski-Uusimaassa, jossa ehti edetä kesätoimittajasta urheilutoimituksen päälliköksi ennen kuin päätti lähteä etsimään työtä suuren intohimonsa eli yhteiskunnallisten asioiden parista.

Moni on ihmetellyt, mistä Nurmi oikein putkahti valtakunnansarjaan, mutta hänestä itsestään kaikki on loogista.

Hän sai ja malttoi opetella kaiken mahdollisen pienessä lehdessä. Samat opit toimivat isoissa lehdissä. Niihin pääseminen ei ole näinä aikoina helppoa, mutta kova motivaatio auttaa.

Verkostot kehittyvät, kun käy suunnitelmallisesti tilaisuuksissa, tutustuu ihmisiin ja keskustelee niin, että tulee itsekin toisille tutuksi. Pienissä asioissa luotettavaan toimittajaan luotetaan myös isoissa asioissa.

Hyvin verkostoitunut toimittaja saa lähteitä, koska kukaan heistä ei ole ainoa. Tiedonhankinnan isä ja äiti on aika. Sitä järjestyy, kun hajauttaa isot projektinsa muiden töiden sekaan.

”Ja jos vaikuttajalla on aikaa jutella puhelimessa tai tavata, tilaisuus kannattaa käyttää. Vartin soitoilla ei saa selville mitään.”

 

Kun Nurmi aloitti nykyisessä työssään, hänelle oli selvää, että työnantaja odottaa skuuppeja. Se ei varsinaisesti lisännyt työrauhan tuntua. Nyt, kun onnistumisia on takana paljon, rentoutta on enemmän sekä hänellä itsellään että työnantajalla.

Se tarkoittaa entistä parempaa mahdollisuutta keskittyä juuri sellaiseen politiikan journalismiin, jota Nurmi toivoo Suomeen lisää ja haluaa itsekin tehdä.

Se ei ole vain päivänpoliittisten tapahtumien raportointia tai mielipiteellistä kommentointia vaan uutisia, jotka perustuvat suunnitelmalliseen tiedonhankintaan.

Siinä kysytään samaa monesta eri lähteestä ja suhteutetaan lähteiden sanomiset heidän aikaisempiin sanomisiinsa ja tekemisiinsä. Siinä mietitään, minkä vuoksi kiistanalaisissa asioissa mitäkin tehdään ja sanotaan.

”Siinä kysytään, mitä tapahtuman jälkeiset tekstiviestit voivat sitä edeltävästä ajasta todistaa.”

Lauri Nurmi

37-vuotias Aamulehden politiikan toimittaja Helsingissä. Valtiotieteiden maisteri ja historian opettaja.

Skuupannut muun muassa yhteiskuntasopimuksen syntymisen, Suomen puolustusyhteistyöasiakirjat USA:n ja Ison-Britannian kanssa ja perussuomalaisten hajoamisen.

Kirjoittanut kirjan Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into, 2017).

Työskennellyt Keski-Uusimaassa 2002–2013 ja historian opettajana Järvenpään lukiossa 2013–2014.

Palkittu Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla ja Sanomalehtien liiton Paras juttu -kilpailussa.

Perheessä vaimo ja kaksi lasta.

Harrastaa hiihtoa, juoksua, kalastusta, erämaavaelluksia Lapissa ja historialuentojen pitämistä. Haluaa opettaa myös tyttärensä nauttimaan luonnossa liikkumisesta.

Lauri Nurmi

37-vuotias Aamulehden politiikan toimittaja Helsingissä. Valtiotieteiden maisteri ja historian opettaja.

Skuupannut muun muassa yhteiskuntasopimuksen syntymisen, Suomen puolustusyhteistyöasiakirjat USA:n ja Ison-Britannian kanssa ja perussuomalaisten hajoamisen.

Kirjoittanut kirjan Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into, 2017).

Työskennellyt Keski-Uusimaassa 2002–2013 ja historian opettajana Järvenpään lukiossa 2013–2014.

Palkittu Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla ja Sanomalehtien liiton Paras juttu -kilpailussa.

Perheessä vaimo ja kaksi lasta.

Harrastaa hiihtoa, juoksua, kalastusta, erämaavaelluksia Lapissa ja historialuentojen pitämistä. Haluaa opettaa myös tyttärensä nauttimaan luonnossa liikkumisesta.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta