Last Christmas I gave you my heart

Jag vet dock inte om jag kan förklara vad som gjorde mig så salig. Men jag ska försöka, skriver Magnus Londen.
JOURNALISTI
22.12.2017

Magnus Londen

magnus.londen@gmail.com

Skribenten är frilansjournalist och författare från Helsingfors.

Det är kväll, jag halvsitter i min säng och jag har nu fnittrat okontrollerbart i nästan en kvart.

Varav detta muntra humör?

Journalistiken! Det är journalistikens förtjänst!

 

Allt började då jag såg ett tips i svenska Journalisten om ett ”reportage” i svenska tidningen Handelsnytt. Några klick senare var jag framme vid källan och började läsa reportern Anton Anderssons grävjobb.

Handelsnytts redaktionen hade man nämligen börjat grubbla över hur det är att vara anställd i en affär juletid. Den där grymma tiden då det spelas Bjällerklang och Last Christmas ur varje strut, i samma ordning, på samma volym, dag ut och dag in.

Två år tidigare hade tidningen rapporterat om (två av fyra) handelsanställda som berättade om sin ångest och ilska över den oändliga julmusiken, och att ”man nästan förvandlas till Grinchen”.

I år körde Sky News sedan ett inslag om att julmusiken kan vara skadlig för hälsan, medan Aftonbladet trollade fram en musikterapeut som bekräftade att julmusiken för till exempel varuhusanställda är ”ett slags hjärntvätt” och tillade med emfas:

”Musik som vi blir irriterade över skapar stresshormoner. Man kan ju använda musik vid tortyr, det bryter ner människor fullständigt.”

Handelsnytt ville nu testa om detta verkligen stämmer. Hur är det riktigt att jobba i en ständig ström av julskval? Blir man tokig? Blir man sjuk?

Men eftersom vi journalister är lite lata av oss och ogärna lämnar desken bestämde redaktören sig för att testa effekten inte som handelsanställd – utan vid sitt eget skrivbord. Han skapade en playlist med juldängor (Mariah Carey, Carola, Brenda Lee och sju andra artister), ställde in på repeat, drog hörlurarna över huvudet och började föra dagbok. Rubrik: ”Jag lyssnade på julmusik i 8 timmar.” Notera alltså att redaktören hade hörlurarna på sig även på toaletten.

 

Det var nu jag inledde mitt fnittrande.

Jag vet dock inte om jag kan förklara vad som gjorde mig så salig. Men jag ska försöka.

För det första för att reportaget – komplett med en belysande faktaruta plus fotoserie – på ett upplyftande sätt var både fantastiskt och fanatiskt banalt. Men just precis därför också ikoniskt. Inse! Det är här journalistiken befinner sig i dag!

För det andra för att hela fenomenet med julmusik på varuhus är ett tidstecken i kubik. För tänk på distansen den kristna världen har avverkat, från jungfru Maria i stallet till rundgångsmusik i varuhustempel. Slutligen har vi alltså uppnått ett fenomen som experter betecknar som ”hjärntvätt” och liknar vid tortyr.

Observera ändå att skalan uppenbarligen har förskjutits en smula. Tortyr är inte längre elchocker i Sovjet, ett försvinnande i Sydamerika, en våldtäkt i Burma.

Nope. Tortyr är den där julmusiken.

För det tredje blev jag själaglad för senast nu insåg jag att den materiella välfärd vi lever i, ja, den är massiv. När journalistiken – eventuellt med en liten glimt i ögat – tar sig an de handelsanställdas arbetsvillkor är det inte åttatimmarsdagen, rätten till semester eller lika lön för lika arbete som är temat. Nej.

Det är den där julmusiken.

Det kan vi ju vara urlyckliga för. Att vi liksom kommit så ofattbart långt.

Nå, nu vet jag att ni kräver besked: Hur mådde redaktören efter åtta timmar av hjärntvätt?

Han hade feberkänsla. Hjärtklappning. Tryck över bröstet.

Som ni märker – vi talar om journalistik i samhällets tjänst.

Fniss och god jul på den saken!



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta