Last Christmas I gave you my heart

Jag vet dock inte om jag kan förklara vad som gjorde mig så salig. Men jag ska försöka, skriver Magnus Londen.
JOURNALISTI
22.12.2017

Magnus Londen

magnus.londen@gmail.com

Skribenten är frilansjournalist och författare från Helsingfors.

Det är kväll, jag halvsitter i min säng och jag har nu fnittrat okontrollerbart i nästan en kvart.

Varav detta muntra humör?

Journalistiken! Det är journalistikens förtjänst!

 

Allt började då jag såg ett tips i svenska Journalisten om ett ”reportage” i svenska tidningen Handelsnytt. Några klick senare var jag framme vid källan och började läsa reportern Anton Anderssons grävjobb.

Handelsnytts redaktionen hade man nämligen börjat grubbla över hur det är att vara anställd i en affär juletid. Den där grymma tiden då det spelas Bjällerklang och Last Christmas ur varje strut, i samma ordning, på samma volym, dag ut och dag in.

Två år tidigare hade tidningen rapporterat om (två av fyra) handelsanställda som berättade om sin ångest och ilska över den oändliga julmusiken, och att ”man nästan förvandlas till Grinchen”.

I år körde Sky News sedan ett inslag om att julmusiken kan vara skadlig för hälsan, medan Aftonbladet trollade fram en musikterapeut som bekräftade att julmusiken för till exempel varuhusanställda är ”ett slags hjärntvätt” och tillade med emfas:

”Musik som vi blir irriterade över skapar stresshormoner. Man kan ju använda musik vid tortyr, det bryter ner människor fullständigt.”

Handelsnytt ville nu testa om detta verkligen stämmer. Hur är det riktigt att jobba i en ständig ström av julskval? Blir man tokig? Blir man sjuk?

Men eftersom vi journalister är lite lata av oss och ogärna lämnar desken bestämde redaktören sig för att testa effekten inte som handelsanställd – utan vid sitt eget skrivbord. Han skapade en playlist med juldängor (Mariah Carey, Carola, Brenda Lee och sju andra artister), ställde in på repeat, drog hörlurarna över huvudet och började föra dagbok. Rubrik: ”Jag lyssnade på julmusik i 8 timmar.” Notera alltså att redaktören hade hörlurarna på sig även på toaletten.

 

Det var nu jag inledde mitt fnittrande.

Jag vet dock inte om jag kan förklara vad som gjorde mig så salig. Men jag ska försöka.

För det första för att reportaget – komplett med en belysande faktaruta plus fotoserie – på ett upplyftande sätt var både fantastiskt och fanatiskt banalt. Men just precis därför också ikoniskt. Inse! Det är här journalistiken befinner sig i dag!

För det andra för att hela fenomenet med julmusik på varuhus är ett tidstecken i kubik. För tänk på distansen den kristna världen har avverkat, från jungfru Maria i stallet till rundgångsmusik i varuhustempel. Slutligen har vi alltså uppnått ett fenomen som experter betecknar som ”hjärntvätt” och liknar vid tortyr.

Observera ändå att skalan uppenbarligen har förskjutits en smula. Tortyr är inte längre elchocker i Sovjet, ett försvinnande i Sydamerika, en våldtäkt i Burma.

Nope. Tortyr är den där julmusiken.

För det tredje blev jag själaglad för senast nu insåg jag att den materiella välfärd vi lever i, ja, den är massiv. När journalistiken – eventuellt med en liten glimt i ögat – tar sig an de handelsanställdas arbetsvillkor är det inte åttatimmarsdagen, rätten till semester eller lika lön för lika arbete som är temat. Nej.

Det är den där julmusiken.

Det kan vi ju vara urlyckliga för. Att vi liksom kommit så ofattbart långt.

Nå, nu vet jag att ni kräver besked: Hur mådde redaktören efter åtta timmar av hjärntvätt?

Han hade feberkänsla. Hjärtklappning. Tryck över bröstet.

Som ni märker – vi talar om journalistik i samhällets tjänst.

Fniss och god jul på den saken!



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta