Video videon takia

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

JOURNALISTI
1.12.2017

Nina Erho, teksti
Jussi Jääskeläinen, kuvitus

Journalistin toimittaja teki elämänsä ensimmäisen journalistisen mobiilivideon ja selvitti, miksi ihmeessä niitä tehdään.

Journalisti ei ole sen tyypin media, jolta odotetaan liveraportointia uutispaikoilta. Koska videoiden tekeminen on kuitenkin osa nykyistä ja tulevaisuuden mediaa, halusin kehittyä ammatillisesti, ottaa kännykän kauniiseen käteen ja kokeilla.

Toimituksellamme ei ollut omaa mobiilivideosettiä. Lainaksi löytyi Sony Xperia -puhelin ja jalusta, joilla liiton tiedottaja on tehnyt lähetyksiä tapahtumista.

Kuvattavaksi pyysin Ilta-Sanomien toimituspäällikköä Panu Karhusta, jota olin muutoinkin haastattelemassa mobiilivideoista. Lisäksi kyselin videokäytännöistä Kainuun Sanomista, Keskisuomalaisesta sekä MTV:sta ja Ylestä.

 

Ilta-Sanomat, Kainuun Sanomat, MTV ja Yle kouluttavat toimittajia tekemään mobiilivideoita. Itse päätin nyt aluksi yrittää pärjätä asiaa tuntevien haastateltavien vinkeillä. Lisäksi katsoin verkkotallenteen Journalistiliiton järjestämästä mobiilivideokoulutuksesta.

Toimivaan mobiilivideosettiin kuuluvat puhelin, jalusta, mikrofoni ja valo, miksei myös varavirtalähde. Lohdullista oli kuulla, että ”verkkokauppatasonkin” pienikokoisilla varusteilla voi saada aikaan ihan kelpo jälkeä.

Koulutustallenteessa suositeltiin kännykkään kiinnitettävää, suunnattavaa Rode VideoMic Me -mikrofonia. Kun testasin sitä videoimalla liiton tiedottajaa Jaakko Kilpeläistä, äänen laatu oli ihan hyvää.

Tarkistustestissä Journalistin ulkoasutoimittajan Kai Widellin kanssa kuitenkin ilmeni, etteivät kuva ja ääni tallennu keskenään synkkaan.

Ensimmäistä klippiä katsoessani en ollut huomannut sitä, koska en osannut säätää jalustaa niin, että videolla olisi näkynyt kuvattavasta myös pää.

 

Vaihtoehdoksi kokeilimme Kain omistamaa nappimikkiä, mutta tulos oli yhtä laiha. Haastattelupäivän aamuna Verkkokaupassa selvisi, että Rode toimii parhaiten Applen laitteiden kanssa. Kun ainoa vaihtoehto näytti olevan samanlainen nappimikki, joka ei vaikuttanut toimivan, aloin hikoilla.

Lopulta audio-osastolta löytyi kaulukseen kiinnitettävä Vocaltone Lavalier Mic, joka ehdittiin juuri testata ennen haastattelua. Jes, toimii!

Etukäteen olin ajatellut videoida Karhuselta vain pari kommenttia siitä, miten hyvä mobiilivideo syntyy. Keikalla päässäni alkoivat kuitenkin soida neuvot siitä, että toiminta on kiinnostavampaa kuin puhuvat päät ja visuaalinen vaihtelevuus tekee videosta koukuttavan.

Kuvituskuvan piti olla simppeliä, koska haastattelin Karhusta muutoinkin kuin videolle enkä voinut vaivata häntä koko päivää.

Hetken neuvoteltuamme päätin kuvata muutaman vinkin videoiden tekemiseen sopivista applikaatioista, joita hän saattoi näyttää kännykän ruudulta. Lisäksi kuvasin Karhusta Sanomatalon aulassa kävellen kohti häntä sekä hänen kulkuaan Musiikkitalosta Sanomataloon jalusta maahan asetettuna.

Musiikkitalolle menimme, koska muistin haastatteluvideon onnistuvan parhaiten hiljaisessa tilassa, ja Sanomatalon kahvilassa oli meluisaa.

 

Musiikkitalolta löytyi hiljaisiakin julkisia tiloja, mutta hiljaisimmat olivat myös pimeimpiä, kuten eteisaula. Koska lisävaloa ei tähän hätään ollut, päädyin kuvaamaan Karhusta ikkunoiden vieressä kahvilan syrjäisimmässä pöydässä.

Haastattelulausuntoina videoin lopulta kommentin suoraan kameralle puhumisesta ja siitä, miten haastateltavan saa rentoutumaan.

Ensimmäinen klippi oli kertomus erikoisesta mutta lopulta hyvin onnistuneesta mobiilivideosta. Siinä Karhuselta puuttuu päälaki.

Muissa klipeissä se on mukana, koska pyysin häntä auttamaan jalustan säätämisessä. Keikkaa edeltäneen ”mikkishow’n” ansiosta ääni on kaikissa otoksissa ihan hyvää. Karhusen piti kuitenkin olla melko lähellä puhelinta, koska mikrofonin johto ei ole kovin pitkä.

 

Kun katsoimme Kain kanssa klippejäni toimituksessa, ihastelin, miten vakaata kuva oli, vaikka olin kävellyt Karhusta kohti kännykkä kädessä. Kuvajournalistin silmä taas kiinnittyi haastattelukuvan tärähtelyyn joka kerran, kun Karhunen tai minä kosketimme pöytää, jossa kännykkä jalustoineen oli.

Keikalla yritin huolellisesti katsoa, ettei haastateltava ole vastavalossa. Seuraavalla kerralla tiedän myös katsoa, että haastattelun tausta on rauhallinen eikä siinä ole suuria valaistuseroja.

Videohaastattelussa toimivat parhaiten samanlaiset kysymykset kuin hyvässä tavallisessa haastattelussa: ne, joihin on mahdotonta vastata vain kyllä tai ei. Videohaastattelussa pitkän linjan lehtitoimittajan pitää kuitenkin unohtaa keskusteleva otteensa. Kun videohaastattelussa nauraa haastateltavan hauskan kommentin päälle, nauru istuu ikuisesti nauhalla.

 

Kun ryhdyin tekemään mobiilivideota, Kai sanoi, että tehdään siitä mahdollisimman laadukas. Itse halusin luonnollisesti samaa, mutta se olisi tarkoittanut keikalleni ammattitaitoista kuvaajaa. Enemmän kuin laatua, halusin itse kuvata ja oppia.

Videon käsikirjoitus minulla oli muka olemassa ennen keikkaa, mutta todellisuudessa tulin nauhoittaneeksi jotain sellaisenaan julkaistavaksi tarkoitettujen haastatteluklippien ja harkittuun, kuvitettuun videoon tarvittavan materiaalin väliltä. Seurauksena videon logiikan rakentaminen jäi paljolti ulkoasutoimittajan koneen ruudulle.

Sorisiitä.

 

Kainuun Sanomissa tehdään videoita, koska niiden katselu on nykyajan ja nykynuorten lukemista, päätoimittaja Markus Pirttijoki sanoo. Videolla voidaan havainnollistaa ja visualisoida asioita moniulotteisemmin kuin vain tekstein ja kuvin. Liikkuva kuva välittää tunteita ja tunnelmaa.

Panu Karhunen sanoo, että liikkuva kuva on mainio tapa kertoa tietynlaisia tarinoita.

”Video on hyvä keino näyttää toimintaa, mutta esimerkiksi monimutkaisia talousjuttuja voi olla hankala kääntää kiinnostavaksi videoksi. Meidän täytyy pystyä jokaisella kerralla perustelemaan itsellemme, miksi video valitaan kerrontakeinoksi.”

Kommentti on kuumottava, koska taisin juuri tehdä hänestä videon videon takia. Toisaalta sen tehtyäni tiedän videoinnista asioita, joita paraskaan osaaja ei voi aloittelijalle kertoa. Jokainen keikka on omanlaisensa – ja oppiessaan alkaa automaattisesti tehdä hyvin sen, mikä kampittaa aloittelijan. Hyvät neuvot tajuaa kunnolla vasta, kun niitä kokeilee käytännössä.

Jatkoa varten painan sydämeeni Pirttijoen sanat:

”Olipa kyse penkkipunnerruksesta tai videoiden teosta, harjoitteen toistolla on merkitystä.” 

Jutun muut haastateltavat ovat kuvatuottaja Hanna Marjanen Keskisuomalaisesta, uutistoimittaja Raija Kantomaa MTV:sta ja kuvanhallinnan esimies Martti Lyyra Ylestä.

 

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

Mihin kännykkä sopii?

Markus Pirttijoki, päätoimittaja, Kainuun Sanomat:

”Meillä on ammattivideokamera, mutta myös kännykkä on kelpo laite melkeinpä millaiseen videoon tahansa. Parhaimmillaan kännykkä on nopeissa tilanteissa, koska se on helppo kaivaa esiin, ja videon julkaisu on nopeaa. Somevideoita teemme ainoastaan kännykällä. Huonoiten kännykkä toimii haastatteluissa hälyisissä paikoissa, koska sen perusmikki ei ole yhtä hyvä kuin ammattikamerassa.”

Panu Karhunen, vt. toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat:

”Käytämme kalustoa ulkotuotantoautosta ’toimittajaan ja kännykkään’. Kännykkä voi olla paras työväline silloin, kun journalistin on hyvä pitää matalaa profiilia, kuten väkivaltaisessa mielenosoituksessa tai silloin, kun materiaali pitää editoida ja lähettää toimitukseen nopeasti. Jos haastateltava on hermostunut, puhelin saattaa aiheuttaa vähemmän stressiä kuin suuri kamera.”

Hanna Marjanen, kuvatuottaja, Keskisuomalainen:

”Käytämme videointiin useimmiten kuvaajien järjestelmäkameroita. Kun tärkeintä on välittää tunnelmaa paikan päältä, toimittajan kännykällä ottama simppelikin liikkuva kuva riittää.”

Raija Kantomaa, uutistoimittaja, MTV:

”Mobiilijournalismin painopisteemme on ’suorien’ tekemisessä ympäri maailmaa paikoista, joihin ison kaluston vieminen on mutkikasta. Toisinaan kännykällä tehdään muutakin kuin uutisia. Esimerkiksi lifestylejutuissa se on helppo viedä vaikka koskenlaskuun mukaan.”

Martti Lyyra, kuvanhallinnan esimies, Yle:

”Siinä missä kirjeenvaihtaja tarvitsi aiemmin ulkopuolisen kuvaajan ja kuva lähetettiin satelliitin kautta Suomeen, nyt hän voi olla suorassa yhteydessä studioon kännykän avulla ja tehdä ’videoselfien’. Datasiirtokustannukset ovat murto-osan, eikä kuva juutu satelliittien ruuhkaan. Suomessa uutisjuttuja on kuvattu televisioon kännykällä ennen kaikkea aluetoimituksissa, esimerkiksi Yle Lahdessa.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta