Video videon takia

Journalistin toimittaja teki elämänsä ensimmäisen journalistisen mobiilivideon ja selvitti, miksi ihmeessä niitä tehdään.

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

JOURNALISTI
1.12.2017

Nina Erho, teksti
Jussi Jääskeläinen, kuvitus

Journalisti ei ole sen tyypin media, jolta odotetaan liveraportointia uutispaikoilta. Koska videoiden tekeminen on kuitenkin osa nykyistä ja tulevaisuuden mediaa, halusin kehittyä ammatillisesti, ottaa kännykän kauniiseen käteen ja kokeilla.

Toimituksellamme ei ollut omaa mobiilivideosettiä. Lainaksi löytyi Sony Xperia -puhelin ja jalusta, joilla liiton tiedottaja on tehnyt lähetyksiä tapahtumista.

Kuvattavaksi pyysin Ilta-Sanomien toimituspäällikköä Panu Karhusta, jota olin muutoinkin haastattelemassa mobiilivideoista. Lisäksi kyselin videokäytännöistä Kainuun Sanomista, Keskisuomalaisesta sekä MTV:sta ja Ylestä.

 

Ilta-Sanomat, Kainuun Sanomat, MTV ja Yle kouluttavat toimittajia tekemään mobiilivideoita. Itse päätin nyt aluksi yrittää pärjätä asiaa tuntevien haastateltavien vinkeillä. Lisäksi katsoin verkkotallenteen Journalistiliiton järjestämästä mobiilivideokoulutuksesta.

Toimivaan mobiilivideosettiin kuuluvat puhelin, jalusta, mikrofoni ja valo, miksei myös varavirtalähde. Lohdullista oli kuulla, että ”verkkokauppatasonkin” pienikokoisilla varusteilla voi saada aikaan ihan kelpo jälkeä.

Koulutustallenteessa suositeltiin kännykkään kiinnitettävää, suunnattavaa Rode VideoMic Me -mikrofonia. Kun testasin sitä videoimalla liiton tiedottajaa Jaakko Kilpeläistä, äänen laatu oli ihan hyvää.

Tarkistustestissä Journalistin ulkoasutoimittajan Kai Widellin kanssa kuitenkin ilmeni, etteivät kuva ja ääni tallennu keskenään synkkaan.

Ensimmäistä klippiä katsoessani en ollut huomannut sitä, koska en osannut säätää jalustaa niin, että videolla olisi näkynyt kuvattavasta myös pää.

 

Vaihtoehdoksi kokeilimme Kain omistamaa nappimikkiä, mutta tulos oli yhtä laiha. Haastattelupäivän aamuna Verkkokaupassa selvisi, että Rode toimii parhaiten Applen laitteiden kanssa. Kun ainoa vaihtoehto näytti olevan samanlainen nappimikki, joka ei vaikuttanut toimivan, aloin hikoilla.

Lopulta audio-osastolta löytyi kaulukseen kiinnitettävä Vocaltone Lavalier Mic, joka ehdittiin juuri testata ennen haastattelua. Jes, toimii!

Etukäteen olin ajatellut videoida Karhuselta vain pari kommenttia siitä, miten hyvä mobiilivideo syntyy. Keikalla päässäni alkoivat kuitenkin soida neuvot siitä, että toiminta on kiinnostavampaa kuin puhuvat päät ja visuaalinen vaihtelevuus tekee videosta koukuttavan.

Kuvituskuvan piti olla simppeliä, koska haastattelin Karhusta muutoinkin kuin videolle enkä voinut vaivata häntä koko päivää.

Hetken neuvoteltuamme päätin kuvata muutaman vinkin videoiden tekemiseen sopivista applikaatioista, joita hän saattoi näyttää kännykän ruudulta. Lisäksi kuvasin Karhusta Sanomatalon aulassa kävellen kohti häntä sekä hänen kulkuaan Musiikkitalosta Sanomataloon jalusta maahan asetettuna.

Musiikkitalolle menimme, koska muistin haastatteluvideon onnistuvan parhaiten hiljaisessa tilassa, ja Sanomatalon kahvilassa oli meluisaa.

 

Musiikkitalolta löytyi hiljaisiakin julkisia tiloja, mutta hiljaisimmat olivat myös pimeimpiä, kuten eteisaula. Koska lisävaloa ei tähän hätään ollut, päädyin kuvaamaan Karhusta ikkunoiden vieressä kahvilan syrjäisimmässä pöydässä.

Haastattelulausuntoina videoin lopulta kommentin suoraan kameralle puhumisesta ja siitä, miten haastateltavan saa rentoutumaan.

Ensimmäinen klippi oli kertomus erikoisesta mutta lopulta hyvin onnistuneesta mobiilivideosta. Siinä Karhuselta puuttuu päälaki.

Muissa klipeissä se on mukana, koska pyysin häntä auttamaan jalustan säätämisessä. Keikkaa edeltäneen ”mikkishow’n” ansiosta ääni on kaikissa otoksissa ihan hyvää. Karhusen piti kuitenkin olla melko lähellä puhelinta, koska mikrofonin johto ei ole kovin pitkä.

 

Kun katsoimme Kain kanssa klippejäni toimituksessa, ihastelin, miten vakaata kuva oli, vaikka olin kävellyt Karhusta kohti kännykkä kädessä. Kuvajournalistin silmä taas kiinnittyi haastattelukuvan tärähtelyyn joka kerran, kun Karhunen tai minä kosketimme pöytää, jossa kännykkä jalustoineen oli.

Keikalla yritin huolellisesti katsoa, ettei haastateltava ole vastavalossa. Seuraavalla kerralla tiedän myös katsoa, että haastattelun tausta on rauhallinen eikä siinä ole suuria valaistuseroja.

Videohaastattelussa toimivat parhaiten samanlaiset kysymykset kuin hyvässä tavallisessa haastattelussa: ne, joihin on mahdotonta vastata vain kyllä tai ei. Videohaastattelussa pitkän linjan lehtitoimittajan pitää kuitenkin unohtaa keskusteleva otteensa. Kun videohaastattelussa nauraa haastateltavan hauskan kommentin päälle, nauru istuu ikuisesti nauhalla.

 

Kun ryhdyin tekemään mobiilivideota, Kai sanoi, että tehdään siitä mahdollisimman laadukas. Itse halusin luonnollisesti samaa, mutta se olisi tarkoittanut keikalleni ammattitaitoista kuvaajaa. Enemmän kuin laatua, halusin itse kuvata ja oppia.

Videon käsikirjoitus minulla oli muka olemassa ennen keikkaa, mutta todellisuudessa tulin nauhoittaneeksi jotain sellaisenaan julkaistavaksi tarkoitettujen haastatteluklippien ja harkittuun, kuvitettuun videoon tarvittavan materiaalin väliltä. Seurauksena videon logiikan rakentaminen jäi paljolti ulkoasutoimittajan koneen ruudulle.

Sorisiitä.

 

Kainuun Sanomissa tehdään videoita, koska niiden katselu on nykyajan ja nykynuorten lukemista, päätoimittaja Markus Pirttijoki sanoo. Videolla voidaan havainnollistaa ja visualisoida asioita moniulotteisemmin kuin vain tekstein ja kuvin. Liikkuva kuva välittää tunteita ja tunnelmaa.

Panu Karhunen sanoo, että liikkuva kuva on mainio tapa kertoa tietynlaisia tarinoita.

”Video on hyvä keino näyttää toimintaa, mutta esimerkiksi monimutkaisia talousjuttuja voi olla hankala kääntää kiinnostavaksi videoksi. Meidän täytyy pystyä jokaisella kerralla perustelemaan itsellemme, miksi video valitaan kerrontakeinoksi.”

Kommentti on kuumottava, koska taisin juuri tehdä hänestä videon videon takia. Toisaalta sen tehtyäni tiedän videoinnista asioita, joita paraskaan osaaja ei voi aloittelijalle kertoa. Jokainen keikka on omanlaisensa – ja oppiessaan alkaa automaattisesti tehdä hyvin sen, mikä kampittaa aloittelijan. Hyvät neuvot tajuaa kunnolla vasta, kun niitä kokeilee käytännössä.

Jatkoa varten painan sydämeeni Pirttijoen sanat:

”Olipa kyse penkkipunnerruksesta tai videoiden teosta, harjoitteen toistolla on merkitystä.” 

Jutun muut haastateltavat ovat kuvatuottaja Hanna Marjanen Keskisuomalaisesta, uutistoimittaja Raija Kantomaa MTV:sta ja kuvanhallinnan esimies Martti Lyyra Ylestä.

 

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

Mihin kännykkä sopii?

Markus Pirttijoki, päätoimittaja, Kainuun Sanomat:

”Meillä on ammattivideokamera, mutta myös kännykkä on kelpo laite melkeinpä millaiseen videoon tahansa. Parhaimmillaan kännykkä on nopeissa tilanteissa, koska se on helppo kaivaa esiin, ja videon julkaisu on nopeaa. Somevideoita teemme ainoastaan kännykällä. Huonoiten kännykkä toimii haastatteluissa hälyisissä paikoissa, koska sen perusmikki ei ole yhtä hyvä kuin ammattikamerassa.”

Panu Karhunen, vt. toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat:

”Käytämme kalustoa ulkotuotantoautosta ’toimittajaan ja kännykkään’. Kännykkä voi olla paras työväline silloin, kun journalistin on hyvä pitää matalaa profiilia, kuten väkivaltaisessa mielenosoituksessa tai silloin, kun materiaali pitää editoida ja lähettää toimitukseen nopeasti. Jos haastateltava on hermostunut, puhelin saattaa aiheuttaa vähemmän stressiä kuin suuri kamera.”

Hanna Marjanen, kuvatuottaja, Keskisuomalainen:

”Käytämme videointiin useimmiten kuvaajien järjestelmäkameroita. Kun tärkeintä on välittää tunnelmaa paikan päältä, toimittajan kännykällä ottama simppelikin liikkuva kuva riittää.”

Raija Kantomaa, uutistoimittaja, MTV:

”Mobiilijournalismin painopisteemme on ’suorien’ tekemisessä ympäri maailmaa paikoista, joihin ison kaluston vieminen on mutkikasta. Toisinaan kännykällä tehdään muutakin kuin uutisia. Esimerkiksi lifestylejutuissa se on helppo viedä vaikka koskenlaskuun mukaan.”

Martti Lyyra, kuvanhallinnan esimies, Yle:

”Siinä missä kirjeenvaihtaja tarvitsi aiemmin ulkopuolisen kuvaajan ja kuva lähetettiin satelliitin kautta Suomeen, nyt hän voi olla suorassa yhteydessä studioon kännykän avulla ja tehdä ’videoselfien’. Datasiirtokustannukset ovat murto-osan, eikä kuva juutu satelliittien ruuhkaan. Suomessa uutisjuttuja on kuvattu televisioon kännykällä ennen kaikkea aluetoimituksissa, esimerkiksi Yle Lahdessa.”



12 2018
Arkisto

Median elinkautinen

Rikokseen syyllistyneiden nimet pyörivät tiedotusvälineiden nettiarkistossa, vaikka ne olisi jo pyyhitty rikosrekisteristä. Mediassa ollaan uuden äärellä: Onko elinkautinen julkisuusrangaistus oikein? Onko juttujen poistaminen historian vääristelyä?

Katse eteenpäin. Tomi Einonen sanoo, että digitaalisuus korostuu Maikkarin uusissa uutisissa. Myös lisää väkeä palkataan.

Tunnelissa myös valoa

MTV palkkaa toimittajia, journalistien ansiot ovat nousussa ja palkkatasa-arvo etenee.

Medialle tarkoitettu raha menikin muille

Mediayhtiöille tarjottiin 30 miljoonaa euroa innovaatiotukea. Lopulta vain viidennes siitä meni perinteisen median uudistamiseen.

Förstående. Varken Åbo Underrättelsers nyhetschef Pia Heikkilä eller kollegerna vid de andra lokalredaktionerna har märkt någon stor skillnad mellan SPT:s och FNB:s material annat än att mängden numera är mindre. Samtidigt har man stor förståelse för att det har varit ett hektiskt första år för SPT:s personal.

Rivstart för nya SPT – byrån söker sin form

Nyhetsbyrån SPT har, med hjälp av externt stöd, nästan tiodubblat sin omsättning under sitt första år. Nu ska den handplockade vd:n och chefredaktören Pär Landor också se till att antalet betalande kunder ökar.

Digiennustaja

Sosiaalinen media muutti journalismin läpikotaisin, mutta tekoäly mullistaa media-alan, sanoo professori Emily Bell.

Median nuorallatanssin vuosi

Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun seksuaalisen häirinnän vastainen Me too -kampanja paisui maailmanlaajuiseksi. Miten suomalaismedia on onnistunut kampanjan uutisoinnissa?

Kauneustoimittajien yhdistys on perustettu vaalimaan alan hyvää journalismia. Ennen sen haastoi alan yritysten liiallinen kiinnostus toimittajiin, nyt liian vähäinen, sanovat yhdistyksen hallitukseen kuuluvat Satu Varjonen, Pia Paalasvuo ja Eeva-Helena Laurinsalo.

Bloggaaja kiinnostaa, toimittaja ei

Yhteistyökumppanit ovat hylkäämässä kauneustoimittajat. Bloggaajat kiehtovat markkinoijia enemmän kuin perinteinen kauneusjournalismi.

Häirintää kokenut ei ole sirkuseläin

Häirintää kokeneiden pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Suoraan asiaan. Siinä missä radion keskusteluohjelmissa usein ”aloitellaan”, podcastin kuuntelija koukutetaan lentävällä lähdöllä, sanovat Olli Sulopuisto ja Veera Luoma-aho.

Ääniyrittäjät

Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto suunnittelivat myyvänsä tekstejä, mutta asiakkaat halusivatkin podcasteja. Nyt tietämys siitä, millainen on hyvä podcast, kasvattaa liikevaihtoa kohisten.

Sisällä ja ulkona. Tuomas Karemo kuunteli Mika Vainio -juttua tehdessään paljon tämän levyjä. Toisaalta se, ettei Karemo ollut täydellinen Vainio-hifistelijä, helpotti tämän tarinan avaamista muillekin kuin elektronisen musiikin faneille. ”Kulttuuritoimittajan työhän on nimenomaan avata taiteen sisäpiirejä.”

Kuolleen taiteilijan tarina

Elektronisen musiikin pioneeri Mika Vainio ehti kuolla ennen kuin Tuomas Karemo teki haastattelun. Lopulta juttu syntyi, kun Karemo uskalsi antaa Vainion läheisten, työtoverien ja ystävien olla jutussa äänessä.

Suosittelubotti päättää, mitä luet

Algoritmi valitsee, millaisia uutisia lukijalle tarjotaan. Pitäisikö hänelle kertoa, mihin valinnat perustuvat?

Uutisinnostujan unelmapaikka

Minna Holopainen on aloittanut lokakuun alussa STT:n vastaavana päätoimittajana.

Vittu pannasta

Kielentutkijalle voimasanat ovat herkkua, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Vitun rumuus ei ole sanassa eikä sen käytöissäkään, se on korviemme välissä, jos jossakin.”

Vapaa agentti. Lontoossa jalkapallotoimittajana työskentelevän Lari Seppisen työssä parasta on vapaus suunnitella itse työnsä rytmi ja sisällöt.

Tehtävä Lontoossa

23-vuotias Lari Seppinen välittää englantilaisen jalkapallon tapahtumia suomalaisille penkkiurheilijoille.

Tulevaisuutta etsimässä. Media-alan opiskelijat Roosa Savo (vas.), Krista Kierikka ja Johannes Roviomaa osallistuivat Helsingin Lasipalatsissa järjestettyyn Journalismin päivään.

Isojen kysymysten äärellä

Alan opiskelijoilta kiinnostivat Journalismin päivässä kuvat, vuoropuhelu ja rakentava journalismi.

Rekrytering med besk eftersmak

”När Nyhetsbyrån SPT grundades för ett år sedan gav hela processen sken av att vara en handfull människors dröm som gick i uppfyllelse”, skiver Lina Laurent.

Endast professor ser ett jävsproblem

Enligt SPT:s styrelse är äktenskapet mellan en styrelseledamot och vd:n, samt tillträdande chefredaktören, inget problem. Johan Bärlund, professor i juridik och nyvald rektor för Svenska social- och kommunalhögskolan, är av annan åsikt.

Motsvarar SPT:s ansökan om presstöd verkligheten?

En del av de uppgifter SPT uppgett i ansökan för 2018 ger intryck av att vara mer en målsättning än en beskrivning av verkligheten i dag.

Sukkakeikalla

Kun haluat tietää, millaisia ovat yhteiskuntamme pohjavireet, kysy valokuvaajalta. Miksikö? Koska hän on käynyt monessa kodissa juttelemassa, kirjoittaa Lauri Rotko kolumnissaan.

Yksi kysymys unohtui

Tuomo Lappalainen keksi pyytää Matti Vanhaselta haastattelua ja innostui heti, kun juttu sopi tehdä Vanhasen kotona. Mutta sitten suunnitelma muuttui.

Opetuksen tila. Vapaamuurarien temppelit ovat aina samanlaisia, Heikki Hakala kertoo. Lattian mustavalkoruudukko symboloi elämää ja kuolemaa. Katossa ledit muodostavat tähtitaivaan.

Itsetutkiskelua miesten kesken

Vapaamuurareilla on myyttinen maine, vaikka kyse on järjestön mukaan miesten henkisestä kehittämisestä. Heikki Hakalaa siinä viehättää pysyvyys.

Elävä kuva taloustoimittajista

Jouni Yrjänän historiateos Rahan perässä, vallan kintereillä kertoo paitsi kotimaisen talousjournalismin kehityksestä, myös talousvaikuttajien välillä kitkerästä mediasuhteesta.

Liiton historia julki

Journalistiliiton historiateos Ei mikään yhden illan juttu on julkaistu.

Vd firade genom att börja blogga

Sevendays stall av bloggare har fått förstärkning av HSS Medias vd Anna-Mari Karhunen.

Journalister tar plats på bokmässan

Det blir som tidigare år en hel del journalistframträdanden på bokmässan i Helsingfors.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta