Video videon takia

Journalistin toimittaja teki elämänsä ensimmäisen journalistisen mobiilivideon ja selvitti, miksi ihmeessä niitä tehdään.

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

JOURNALISTI
1.12.2017

Nina Erho, teksti
Jussi Jääskeläinen, kuvitus

Journalisti ei ole sen tyypin media, jolta odotetaan liveraportointia uutispaikoilta. Koska videoiden tekeminen on kuitenkin osa nykyistä ja tulevaisuuden mediaa, halusin kehittyä ammatillisesti, ottaa kännykän kauniiseen käteen ja kokeilla.

Toimituksellamme ei ollut omaa mobiilivideosettiä. Lainaksi löytyi Sony Xperia -puhelin ja jalusta, joilla liiton tiedottaja on tehnyt lähetyksiä tapahtumista.

Kuvattavaksi pyysin Ilta-Sanomien toimituspäällikköä Panu Karhusta, jota olin muutoinkin haastattelemassa mobiilivideoista. Lisäksi kyselin videokäytännöistä Kainuun Sanomista, Keskisuomalaisesta sekä MTV:sta ja Ylestä.

 

Ilta-Sanomat, Kainuun Sanomat, MTV ja Yle kouluttavat toimittajia tekemään mobiilivideoita. Itse päätin nyt aluksi yrittää pärjätä asiaa tuntevien haastateltavien vinkeillä. Lisäksi katsoin verkkotallenteen Journalistiliiton järjestämästä mobiilivideokoulutuksesta.

Toimivaan mobiilivideosettiin kuuluvat puhelin, jalusta, mikrofoni ja valo, miksei myös varavirtalähde. Lohdullista oli kuulla, että ”verkkokauppatasonkin” pienikokoisilla varusteilla voi saada aikaan ihan kelpo jälkeä.

Koulutustallenteessa suositeltiin kännykkään kiinnitettävää, suunnattavaa Rode VideoMic Me -mikrofonia. Kun testasin sitä videoimalla liiton tiedottajaa Jaakko Kilpeläistä, äänen laatu oli ihan hyvää.

Tarkistustestissä Journalistin ulkoasutoimittajan Kai Widellin kanssa kuitenkin ilmeni, etteivät kuva ja ääni tallennu keskenään synkkaan.

Ensimmäistä klippiä katsoessani en ollut huomannut sitä, koska en osannut säätää jalustaa niin, että videolla olisi näkynyt kuvattavasta myös pää.

 

Vaihtoehdoksi kokeilimme Kain omistamaa nappimikkiä, mutta tulos oli yhtä laiha. Haastattelupäivän aamuna Verkkokaupassa selvisi, että Rode toimii parhaiten Applen laitteiden kanssa. Kun ainoa vaihtoehto näytti olevan samanlainen nappimikki, joka ei vaikuttanut toimivan, aloin hikoilla.

Lopulta audio-osastolta löytyi kaulukseen kiinnitettävä Vocaltone Lavalier Mic, joka ehdittiin juuri testata ennen haastattelua. Jes, toimii!

Etukäteen olin ajatellut videoida Karhuselta vain pari kommenttia siitä, miten hyvä mobiilivideo syntyy. Keikalla päässäni alkoivat kuitenkin soida neuvot siitä, että toiminta on kiinnostavampaa kuin puhuvat päät ja visuaalinen vaihtelevuus tekee videosta koukuttavan.

Kuvituskuvan piti olla simppeliä, koska haastattelin Karhusta muutoinkin kuin videolle enkä voinut vaivata häntä koko päivää.

Hetken neuvoteltuamme päätin kuvata muutaman vinkin videoiden tekemiseen sopivista applikaatioista, joita hän saattoi näyttää kännykän ruudulta. Lisäksi kuvasin Karhusta Sanomatalon aulassa kävellen kohti häntä sekä hänen kulkuaan Musiikkitalosta Sanomataloon jalusta maahan asetettuna.

Musiikkitalolle menimme, koska muistin haastatteluvideon onnistuvan parhaiten hiljaisessa tilassa, ja Sanomatalon kahvilassa oli meluisaa.

 

Musiikkitalolta löytyi hiljaisiakin julkisia tiloja, mutta hiljaisimmat olivat myös pimeimpiä, kuten eteisaula. Koska lisävaloa ei tähän hätään ollut, päädyin kuvaamaan Karhusta ikkunoiden vieressä kahvilan syrjäisimmässä pöydässä.

Haastattelulausuntoina videoin lopulta kommentin suoraan kameralle puhumisesta ja siitä, miten haastateltavan saa rentoutumaan.

Ensimmäinen klippi oli kertomus erikoisesta mutta lopulta hyvin onnistuneesta mobiilivideosta. Siinä Karhuselta puuttuu päälaki.

Muissa klipeissä se on mukana, koska pyysin häntä auttamaan jalustan säätämisessä. Keikkaa edeltäneen ”mikkishow’n” ansiosta ääni on kaikissa otoksissa ihan hyvää. Karhusen piti kuitenkin olla melko lähellä puhelinta, koska mikrofonin johto ei ole kovin pitkä.

 

Kun katsoimme Kain kanssa klippejäni toimituksessa, ihastelin, miten vakaata kuva oli, vaikka olin kävellyt Karhusta kohti kännykkä kädessä. Kuvajournalistin silmä taas kiinnittyi haastattelukuvan tärähtelyyn joka kerran, kun Karhunen tai minä kosketimme pöytää, jossa kännykkä jalustoineen oli.

Keikalla yritin huolellisesti katsoa, ettei haastateltava ole vastavalossa. Seuraavalla kerralla tiedän myös katsoa, että haastattelun tausta on rauhallinen eikä siinä ole suuria valaistuseroja.

Videohaastattelussa toimivat parhaiten samanlaiset kysymykset kuin hyvässä tavallisessa haastattelussa: ne, joihin on mahdotonta vastata vain kyllä tai ei. Videohaastattelussa pitkän linjan lehtitoimittajan pitää kuitenkin unohtaa keskusteleva otteensa. Kun videohaastattelussa nauraa haastateltavan hauskan kommentin päälle, nauru istuu ikuisesti nauhalla.

 

Kun ryhdyin tekemään mobiilivideota, Kai sanoi, että tehdään siitä mahdollisimman laadukas. Itse halusin luonnollisesti samaa, mutta se olisi tarkoittanut keikalleni ammattitaitoista kuvaajaa. Enemmän kuin laatua, halusin itse kuvata ja oppia.

Videon käsikirjoitus minulla oli muka olemassa ennen keikkaa, mutta todellisuudessa tulin nauhoittaneeksi jotain sellaisenaan julkaistavaksi tarkoitettujen haastatteluklippien ja harkittuun, kuvitettuun videoon tarvittavan materiaalin väliltä. Seurauksena videon logiikan rakentaminen jäi paljolti ulkoasutoimittajan koneen ruudulle.

Sorisiitä.

 

Kainuun Sanomissa tehdään videoita, koska niiden katselu on nykyajan ja nykynuorten lukemista, päätoimittaja Markus Pirttijoki sanoo. Videolla voidaan havainnollistaa ja visualisoida asioita moniulotteisemmin kuin vain tekstein ja kuvin. Liikkuva kuva välittää tunteita ja tunnelmaa.

Panu Karhunen sanoo, että liikkuva kuva on mainio tapa kertoa tietynlaisia tarinoita.

”Video on hyvä keino näyttää toimintaa, mutta esimerkiksi monimutkaisia talousjuttuja voi olla hankala kääntää kiinnostavaksi videoksi. Meidän täytyy pystyä jokaisella kerralla perustelemaan itsellemme, miksi video valitaan kerrontakeinoksi.”

Kommentti on kuumottava, koska taisin juuri tehdä hänestä videon videon takia. Toisaalta sen tehtyäni tiedän videoinnista asioita, joita paraskaan osaaja ei voi aloittelijalle kertoa. Jokainen keikka on omanlaisensa – ja oppiessaan alkaa automaattisesti tehdä hyvin sen, mikä kampittaa aloittelijan. Hyvät neuvot tajuaa kunnolla vasta, kun niitä kokeilee käytännössä.

Jatkoa varten painan sydämeeni Pirttijoen sanat:

”Olipa kyse penkkipunnerruksesta tai videoiden teosta, harjoitteen toistolla on merkitystä.” 

Jutun muut haastateltavat ovat kuvatuottaja Hanna Marjanen Keskisuomalaisesta, uutistoimittaja Raija Kantomaa MTV:sta ja kuvanhallinnan esimies Martti Lyyra Ylestä.

 

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

Mihin kännykkä sopii?

Markus Pirttijoki, päätoimittaja, Kainuun Sanomat:

”Meillä on ammattivideokamera, mutta myös kännykkä on kelpo laite melkeinpä millaiseen videoon tahansa. Parhaimmillaan kännykkä on nopeissa tilanteissa, koska se on helppo kaivaa esiin, ja videon julkaisu on nopeaa. Somevideoita teemme ainoastaan kännykällä. Huonoiten kännykkä toimii haastatteluissa hälyisissä paikoissa, koska sen perusmikki ei ole yhtä hyvä kuin ammattikamerassa.”

Panu Karhunen, vt. toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat:

”Käytämme kalustoa ulkotuotantoautosta ’toimittajaan ja kännykkään’. Kännykkä voi olla paras työväline silloin, kun journalistin on hyvä pitää matalaa profiilia, kuten väkivaltaisessa mielenosoituksessa tai silloin, kun materiaali pitää editoida ja lähettää toimitukseen nopeasti. Jos haastateltava on hermostunut, puhelin saattaa aiheuttaa vähemmän stressiä kuin suuri kamera.”

Hanna Marjanen, kuvatuottaja, Keskisuomalainen:

”Käytämme videointiin useimmiten kuvaajien järjestelmäkameroita. Kun tärkeintä on välittää tunnelmaa paikan päältä, toimittajan kännykällä ottama simppelikin liikkuva kuva riittää.”

Raija Kantomaa, uutistoimittaja, MTV:

”Mobiilijournalismin painopisteemme on ’suorien’ tekemisessä ympäri maailmaa paikoista, joihin ison kaluston vieminen on mutkikasta. Toisinaan kännykällä tehdään muutakin kuin uutisia. Esimerkiksi lifestylejutuissa se on helppo viedä vaikka koskenlaskuun mukaan.”

Martti Lyyra, kuvanhallinnan esimies, Yle:

”Siinä missä kirjeenvaihtaja tarvitsi aiemmin ulkopuolisen kuvaajan ja kuva lähetettiin satelliitin kautta Suomeen, nyt hän voi olla suorassa yhteydessä studioon kännykän avulla ja tehdä ’videoselfien’. Datasiirtokustannukset ovat murto-osan, eikä kuva juutu satelliittien ruuhkaan. Suomessa uutisjuttuja on kuvattu televisioon kännykällä ennen kaikkea aluetoimituksissa, esimerkiksi Yle Lahdessa.”



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta