Video videon takia

Journalistin toimittaja teki elämänsä ensimmäisen journalistisen mobiilivideon ja selvitti, miksi ihmeessä niitä tehdään.

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

Journalisti ei ole sen tyypin media, jolta odotetaan liveraportointia uutispaikoilta. Koska videoiden tekeminen on kuitenkin osa nykyistä ja tulevaisuuden mediaa, halusin kehittyä ammatillisesti, ottaa kännykän kauniiseen käteen ja kokeilla.

Toimituksellamme ei ollut omaa mobiilivideosettiä. Lainaksi löytyi Sony Xperia -puhelin ja jalusta, joilla liiton tiedottaja on tehnyt lähetyksiä tapahtumista.

Kuvattavaksi pyysin Ilta-Sanomien toimituspäällikköä Panu Karhusta, jota olin muutoinkin haastattelemassa mobiilivideoista. Lisäksi kyselin videokäytännöistä Kainuun Sanomista, Keskisuomalaisesta sekä MTV:sta ja Ylestä.

 

Ilta-Sanomat, Kainuun Sanomat, MTV ja Yle kouluttavat toimittajia tekemään mobiilivideoita. Itse päätin nyt aluksi yrittää pärjätä asiaa tuntevien haastateltavien vinkeillä. Lisäksi katsoin verkkotallenteen Journalistiliiton järjestämästä mobiilivideokoulutuksesta.

Toimivaan mobiilivideosettiin kuuluvat puhelin, jalusta, mikrofoni ja valo, miksei myös varavirtalähde. Lohdullista oli kuulla, että ”verkkokauppatasonkin” pienikokoisilla varusteilla voi saada aikaan ihan kelpo jälkeä.

Koulutustallenteessa suositeltiin kännykkään kiinnitettävää, suunnattavaa Rode VideoMic Me -mikrofonia. Kun testasin sitä videoimalla liiton tiedottajaa Jaakko Kilpeläistä, äänen laatu oli ihan hyvää.

Tarkistustestissä Journalistin ulkoasutoimittajan Kai Widellin kanssa kuitenkin ilmeni, etteivät kuva ja ääni tallennu keskenään synkkaan.

Ensimmäistä klippiä katsoessani en ollut huomannut sitä, koska en osannut säätää jalustaa niin, että videolla olisi näkynyt kuvattavasta myös pää.

 

Vaihtoehdoksi kokeilimme Kain omistamaa nappimikkiä, mutta tulos oli yhtä laiha. Haastattelupäivän aamuna Verkkokaupassa selvisi, että Rode toimii parhaiten Applen laitteiden kanssa. Kun ainoa vaihtoehto näytti olevan samanlainen nappimikki, joka ei vaikuttanut toimivan, aloin hikoilla.

Lopulta audio-osastolta löytyi kaulukseen kiinnitettävä Vocaltone Lavalier Mic, joka ehdittiin juuri testata ennen haastattelua. Jes, toimii!

Etukäteen olin ajatellut videoida Karhuselta vain pari kommenttia siitä, miten hyvä mobiilivideo syntyy. Keikalla päässäni alkoivat kuitenkin soida neuvot siitä, että toiminta on kiinnostavampaa kuin puhuvat päät ja visuaalinen vaihtelevuus tekee videosta koukuttavan.

Kuvituskuvan piti olla simppeliä, koska haastattelin Karhusta muutoinkin kuin videolle enkä voinut vaivata häntä koko päivää.

Hetken neuvoteltuamme päätin kuvata muutaman vinkin videoiden tekemiseen sopivista applikaatioista, joita hän saattoi näyttää kännykän ruudulta. Lisäksi kuvasin Karhusta Sanomatalon aulassa kävellen kohti häntä sekä hänen kulkuaan Musiikkitalosta Sanomataloon jalusta maahan asetettuna.

Musiikkitalolle menimme, koska muistin haastatteluvideon onnistuvan parhaiten hiljaisessa tilassa, ja Sanomatalon kahvilassa oli meluisaa.

 

Musiikkitalolta löytyi hiljaisiakin julkisia tiloja, mutta hiljaisimmat olivat myös pimeimpiä, kuten eteisaula. Koska lisävaloa ei tähän hätään ollut, päädyin kuvaamaan Karhusta ikkunoiden vieressä kahvilan syrjäisimmässä pöydässä.

Haastattelulausuntoina videoin lopulta kommentin suoraan kameralle puhumisesta ja siitä, miten haastateltavan saa rentoutumaan.

Ensimmäinen klippi oli kertomus erikoisesta mutta lopulta hyvin onnistuneesta mobiilivideosta. Siinä Karhuselta puuttuu päälaki.

Muissa klipeissä se on mukana, koska pyysin häntä auttamaan jalustan säätämisessä. Keikkaa edeltäneen ”mikkishow’n” ansiosta ääni on kaikissa otoksissa ihan hyvää. Karhusen piti kuitenkin olla melko lähellä puhelinta, koska mikrofonin johto ei ole kovin pitkä.

 

Kun katsoimme Kain kanssa klippejäni toimituksessa, ihastelin, miten vakaata kuva oli, vaikka olin kävellyt Karhusta kohti kännykkä kädessä. Kuvajournalistin silmä taas kiinnittyi haastattelukuvan tärähtelyyn joka kerran, kun Karhunen tai minä kosketimme pöytää, jossa kännykkä jalustoineen oli.

Keikalla yritin huolellisesti katsoa, ettei haastateltava ole vastavalossa. Seuraavalla kerralla tiedän myös katsoa, että haastattelun tausta on rauhallinen eikä siinä ole suuria valaistuseroja.

Videohaastattelussa toimivat parhaiten samanlaiset kysymykset kuin hyvässä tavallisessa haastattelussa: ne, joihin on mahdotonta vastata vain kyllä tai ei. Videohaastattelussa pitkän linjan lehtitoimittajan pitää kuitenkin unohtaa keskusteleva otteensa. Kun videohaastattelussa nauraa haastateltavan hauskan kommentin päälle, nauru istuu ikuisesti nauhalla.

 

Kun ryhdyin tekemään mobiilivideota, Kai sanoi, että tehdään siitä mahdollisimman laadukas. Itse halusin luonnollisesti samaa, mutta se olisi tarkoittanut keikalleni ammattitaitoista kuvaajaa. Enemmän kuin laatua, halusin itse kuvata ja oppia.

Videon käsikirjoitus minulla oli muka olemassa ennen keikkaa, mutta todellisuudessa tulin nauhoittaneeksi jotain sellaisenaan julkaistavaksi tarkoitettujen haastatteluklippien ja harkittuun, kuvitettuun videoon tarvittavan materiaalin väliltä. Seurauksena videon logiikan rakentaminen jäi paljolti ulkoasutoimittajan koneen ruudulle.

Sorisiitä.

 

Kainuun Sanomissa tehdään videoita, koska niiden katselu on nykyajan ja nykynuorten lukemista, päätoimittaja Markus Pirttijoki sanoo. Videolla voidaan havainnollistaa ja visualisoida asioita moniulotteisemmin kuin vain tekstein ja kuvin. Liikkuva kuva välittää tunteita ja tunnelmaa.

Panu Karhunen sanoo, että liikkuva kuva on mainio tapa kertoa tietynlaisia tarinoita.

”Video on hyvä keino näyttää toimintaa, mutta esimerkiksi monimutkaisia talousjuttuja voi olla hankala kääntää kiinnostavaksi videoksi. Meidän täytyy pystyä jokaisella kerralla perustelemaan itsellemme, miksi video valitaan kerrontakeinoksi.”

Kommentti on kuumottava, koska taisin juuri tehdä hänestä videon videon takia. Toisaalta sen tehtyäni tiedän videoinnista asioita, joita paraskaan osaaja ei voi aloittelijalle kertoa. Jokainen keikka on omanlaisensa – ja oppiessaan alkaa automaattisesti tehdä hyvin sen, mikä kampittaa aloittelijan. Hyvät neuvot tajuaa kunnolla vasta, kun niitä kokeilee käytännössä.

Jatkoa varten painan sydämeeni Pirttijoen sanat:

”Olipa kyse penkkipunnerruksesta tai videoiden teosta, harjoitteen toistolla on merkitystä.” 

Jutun muut haastateltavat ovat kuvatuottaja Hanna Marjanen Keskisuomalaisesta, uutistoimittaja Raija Kantomaa MTV:sta ja kuvanhallinnan esimies Martti Lyyra Ylestä.

 

1.12.2017
Facebook

Nina Erho, teksti
Jussi Jääskeläinen, kuvitus

Mihin kännykkä sopii?

Markus Pirttijoki, päätoimittaja, Kainuun Sanomat:

”Meillä on ammattivideokamera, mutta myös kännykkä on kelpo laite melkeinpä millaiseen videoon tahansa. Parhaimmillaan kännykkä on nopeissa tilanteissa, koska se on helppo kaivaa esiin, ja videon julkaisu on nopeaa. Somevideoita teemme ainoastaan kännykällä. Huonoiten kännykkä toimii haastatteluissa hälyisissä paikoissa, koska sen perusmikki ei ole yhtä hyvä kuin ammattikamerassa.”

Panu Karhunen, vt. toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat:

”Käytämme kalustoa ulkotuotantoautosta ’toimittajaan ja kännykkään’. Kännykkä voi olla paras työväline silloin, kun journalistin on hyvä pitää matalaa profiilia, kuten väkivaltaisessa mielenosoituksessa tai silloin, kun materiaali pitää editoida ja lähettää toimitukseen nopeasti. Jos haastateltava on hermostunut, puhelin saattaa aiheuttaa vähemmän stressiä kuin suuri kamera.”

Hanna Marjanen, kuvatuottaja, Keskisuomalainen:

”Käytämme videointiin useimmiten kuvaajien järjestelmäkameroita. Kun tärkeintä on välittää tunnelmaa paikan päältä, toimittajan kännykällä ottama simppelikin liikkuva kuva riittää.”

Raija Kantomaa, uutistoimittaja, MTV:

”Mobiilijournalismin painopisteemme on ’suorien’ tekemisessä ympäri maailmaa paikoista, joihin ison kaluston vieminen on mutkikasta. Toisinaan kännykällä tehdään muutakin kuin uutisia. Esimerkiksi lifestylejutuissa se on helppo viedä vaikka koskenlaskuun mukaan.”

Martti Lyyra, kuvanhallinnan esimies, Yle:

”Siinä missä kirjeenvaihtaja tarvitsi aiemmin ulkopuolisen kuvaajan ja kuva lähetettiin satelliitin kautta Suomeen, nyt hän voi olla suorassa yhteydessä studioon kännykän avulla ja tehdä ’videoselfien’. Datasiirtokustannukset ovat murto-osan, eikä kuva juutu satelliittien ruuhkaan. Suomessa uutisjuttuja on kuvattu televisioon kännykällä ennen kaikkea aluetoimituksissa, esimerkiksi Yle Lahdessa.”

Näin onnistuu mobiilivideo

Mieti, miksi asiasta tarvitaan video. Onko se paras tapa kertoa tarina? Antaako se elämyksen? Katsoisitko itse videon aiheesta (loppuun)?

Tarkista, että puhelimessa on virtaa, varavirtalähde ja riittävästi vapaata muistia. Laita kännykkä kuvatessasi lentotilaan.

Käytä etenkin haastatellessasi jalustaa, mikrofonia ja valoa. Usein pienet, edulliset riittävät. Testaa niiden toimivuus kännykän kanssa ennen keikkaa.

Mieti, mikä videoitavassa tarinassa on olennaista. Ota kuvat järjestyksessä. Mieti mielenkiintoinen aloituskuva.

Kuvaa mahdollisimman hiljaisessa paikassa, ei vasten valoa. Vältä isoja valaistuseroja kuvan eri osissa. Opettele tarkentamaan ja lukitsemaan tarkennus.

Pidä kamera paikallaan. Kameran liikettä oleellisempaa on se, mitä kuvassa liikkuu. Jos haluat zoomata, älä tee sitä kameralla vaan liikkumalla itse, ”jaloilla”. Älä panoroi ulos kuvasta eli liikuta kuvaa niin, että esimerkiksi alun perin vasemmalla ollut lyhtypylväs liikkuu oikealta ulos kuvasta. Kuvaa vaakasuoraan, kotinäppäin oikealla.

Kuvaa muutakin kuin puhuva pää. Joskus sekin riittää, jos päällä on koskettavaa sanottavaa. Kysy muita kysymyksiä kuin mihin voi vastata kyllä tai ei.

Kuvaa leikkausvaihetta varten paljon kuvituskuvaa, laajakuvaa, puolilähi- ja lähikuvaa. Kuvan vaihtelevuus on yksi videon koukuttavuuden osa. Ota riittävän pitkiä kuvia, jotta niitä voi leikata (laske kuvatessasi kymmeneen). Käytä harkiten leikkausohjelmien tyrkyttämiä tehosteita, kuten ristikuvia.

Tee kompaktisti. Yli kahden minuutin videon sisällön pitää olla tosi kovaa kamaa.

Vinkit jutun haastateltavilta.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta