Ristivetoa

JOURNALISTI
1.12.2017

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Ennen etelän media, nyt media – ilman rajauksia – on tehnyt johtavien poliitikkojen elämän sietämättömäksi. Varsinkin pääministeri on pitkään ollut toimittajille vapaata riistaa.

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 26. marraskuuta jutun, jossa pääministerit 1990-luvun lama-ajasta tähän päivään tilittävät muun muassa mediatuntojaan. Marko Junkkarin tekemän jutun otsikko kertoo paljon: Paskaduuni.

Kaksi vaalikautta pääministerinä toiminut Paavo Lipponen (sd.) ei antanut lehdelle haastattelua. Muut kertovat enemmän tai vähemmän kiemurrellen, että julkisuus on kohdellut heitä kaltoin. Lipposella tuskin olisi ollut paljon lisättävää kollegoidensa sanomaan.

”Minusta on luotu kuva itsekkäänä ja ahneena oman edun tavoittelijana”, Juha Sipilä (kesk.) toteaa haastattelussa. ”En halua syyttää mediaa, mutta…”, sanoo puolestaan Anneli Jäätteenmäki (kesk.).

Journalismin ja politiikan välillä on kitkaa, ja pitääkin olla: Mitä suurempaa valtaa poliitikko käyttää, sitä tiukempaan syyniin hänen pitää varautua. Kansalaisilla on oikeus saada oikeaa ja olennaista tietoa. Viritykseltään ikävätkin kysymykset on käsiteltävä.

Nykyaikaa on se, että tiedotusvälineiden välittämää viestiä vahvistaa sosiaalinen media, jossa kohut syntyvät ja elävät oman logiikkansa mukaisesti. Tympeän lisänsä julkisuusmyllyyn tuovat valemediat ynnä muu faktoista ja vastuusta piittaamaton puskista huutelu.

Eri toimijoiden roolit on hyvä oivaltaa, kun politiikan ja julkisuuden suhteita arvioidaan. Mitä kovempaa on kritiikki, sitä selkeämmin se pitää perustella ja kohdentaa puolin ja toisin.

Hyvä on pitää mielessä myös se, että toimittaja ja poliitikko eivät ole kilpailijoita keskenään. Molemmat ovat kansanvallan palvelijoita, tehtävien ja näkökulmien erot ovat merkitseviä.

Tätä voisi teroittaa myös keskustan veteraanipoliitikolle Mauri Pekkariselle, joka on eduskunnan varapuhemiehen arvovallalla lähtenyt ristiretkelle mediaa, nyt eritoten Yleä vastaan.

Pekkarinen on suivaantunut siitä, että media ”mätkii ja lätkii” pääministeriä, siitä on hänestä tullut suoranainen ”kansanhuvi”. Ylen A-studio 14. marraskuuta oli hänelle käänteentekevä: ”Miten selitän kohtuullisen kokeneena poliitikkona, että Yleä pitää tukea.”

Kun ohjelman aihe ja aiheenkäsittely eivät miellyttäneet, vanhempi valtiomies iski haukankatseensa Ylen rahoitukseen.

Neuvotellen sopimuksiin

Lomien leikkaaminen on ollut media-alan työnantajan vaatimuksena pitkään. Yhtä määrätietoisesti ovat työntekijät vaatimukset torjuneet. Lomat ovat aikojen saatossa sopimalla hankittuja, ja niiden tarve vain korostuu, kun työtahti on käynyt entistä kiivaammaksi.

Kerroimme Journalistissa 12/2017, kuinka pakkotahtista toimittajantyö nykyisin on. Juttuun oli koottu kokemuksia työpaikoilta. Sen viesti oli selvä: työstä ei pääse irti arkena, vain lomalla pääsee kunnolla hengähtämään.

Tätä kirjoitettaessa tes-neuvottelut ovat käynnissä lähes kaikilla Journalistiliiton sopimusaloilla. Liiton jäsenten kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat lomaoikeuksien puolustaminen, työajan pituus ja palkankorotukset. Lehden ilmestymispäivänä 1. joulukuuta liiton valtuusto kokoontuu käsittelemään mahdollisia neuvottelutuloksia ja tarkastelemaan tilannetta.

Seuraa uutisia neuvotteluista: journalistilitto.fi



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta