Rakkaudesta kirjoittamiseen

Avun toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki ihastui toimittajan työhön ja kirjoittamiseen jo lapsena. Nykyisin eniten tekstiä syntyy harrastuksena.

Tuomas Marjamäen päivätyötä on suunnitella Apuja ja ”pitää toimitus liikkeessä”. Ammattitaidon lisäksi hyvään jälkeen tarvitaan porukkahenkeä. ”Kun Apu menee painoon, soitamme YouTubesta Kesähumpan. Huumori kukkii myös Facebookin suljetussa Apu Unofficial -keskusteluryhmässä.”

Tuomas Marjamäki, 39

Avun toimituspäällikkö.

Oman lehden Lyhtypirtin Viestin päätoimittaja 1989–96, ensimmäiset julkkishaastattelut 12-vuotiaana.

Aamulehden Akatemia -toimittajakoulutus, Ruotuväki-lehden toimittaja, Ilta-Sanomissa toimittaja ja uutispäällikkö 2001–2009.

Tietokirjailija, erikoistunut suomalaiseen viihteeseen.

”Halusin jo nuorena toimittajaksi ajatellen, että ammatissa pääsee melkein mihin vaan ja tapaamaan ketä haluaa, ja niin se on ollut. Olen raportoinut linnan juhlista ja Lordin euroviisuvoitosta. Äskettäin haastattelin Ken Follettia, jonka kirjoja olin lukenut haastattelusta haaveillen 20 vuotta”, sanoo Avun toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki.

”Nykyinen työni toimituspäällikkönä on pääosin muuta kuin kirjoittamista, joten haluan löytää sille aikaa harrastuksena. Se onnistuu, koska en käy baareissa enkä lapsiperheen isänä iltaisin juuri muuallakaan. Kun lapset menevät nukkumaan, kirjoitan kirjaa pari kolme tuntia kolmena iltana viikossa. Se ei ole kerralla paljon, mutta viikossa kertyy jo työpäivä.

Kirjan ensimmäisessä versiossa pidän pääasiana, että tekstiä syntyy. Homma etenee, kun ei odota inspiraatiota vaan kirjoittaa mekaanisesti eikä vaadi, että jokaisen lauseen pitäisi olla lause-Finlandia. Toisella kierroksella viilaan tekstiä, mutta vain liuskan tai osion kerrallaan, jolloin työhön ei kasva kynnystä.

Ensimmäisen kirjani kirjoitin jo 17-vuotiaana. Se oli omakustanne-elämäkerta nimeltä Päätoimittajan mustelmat, joka käsitteli omaa lehteäni Lyhtypirtin Viestiä. Vaikka kustantamot ovat sittemmin vaihtuneet isompiin, ensimmäinen kirjani rikkoi kirjojen kirjoittamisesta jään.

Moni toimittaja sanoo, ettei nauhoita haastatteluja, koska ei jaksa purkaa nauhoja. Itselleni on tärkeää, että haastattelu jää talteen, ja tallella ovat myös varhaisimpien toimittajavuosieni nauhat. Nauhoituksista on ollut paljon hyötyä esimerkiksi Speden ja Simo Salmisen elämäkertoja ja Kummeli-kirjaa tehdessä.

Nuoruuteni kohtaamiset Kalle Päätalon, Kari Suomalaisen, Matti Raninin, Pentti Siimeksen ja Sylvi Salosen kaltaisten legendojen kanssa olivat mahtavia, ja haaveeni on julkaista lehteni tarinat uudestaan jossakin muodossa. Joku voisi ajatella, että teininä tekemiensä haastattelujen kuunteleminen on tuskaa, mutta ei se ole, vaan hauskaa. Kun aikaa on kulunut, itseensä suhtautuu vähän ulkopuolisena.”

1.12.2017
Facebook

Nina Erho, teksti
Katja Tähjä, kuva

Panu Karhusen valinta

Ilta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen valitsi esiteltäväksi Avun toimituspäällikön Tuomas Marjamäen lapsuuden lehden ja nykyiset kirjat:

”Tuomas Marjamäki on yksi idearikkaimmista toimittajista, joita tunnen. Hän oli toimittaja jo lapsena. Monella meistä on varmasti ollut lapsena oma lehti, mutta Tuomas nosti riman korkeammalle ja haastatteli Lyhtypirtin Viestiin valtakunnan ykkösnimiä aina Johannes Virolaisesta Kylli-tätiin ja Esko Salmiseen. Ihailen myös sitä, miten Tuomas päivätyönsä ja perhe-elämän ohessa ehtii kirjoittaa tasaisella tahdilla kirjoja. Suosikkini on Kummeli – Erittäin hyvin sanottu (Docendo, 2015). Aikoinaan näkemäni sketsit saivat uusia ulottuvuuksia kirjan myötä.”

Tuomas Marjamäki, 39

Avun toimituspäällikkö.

Oman lehden Lyhtypirtin Viestin päätoimittaja 1989–96, ensimmäiset julkkishaastattelut 12-vuotiaana.

Aamulehden Akatemia -toimittajakoulutus, Ruotuväki-lehden toimittaja, Ilta-Sanomissa toimittaja ja uutispäällikkö 2001–2009.

Tietokirjailija, erikoistunut suomalaiseen viihteeseen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta