Oikeus tietää oikeutensa

Toimittajan velvollisuus on teroittaa tavishaastateltavalle, mitä seurauksia jutulla voi olla - etenkin silloin, kun haastateltava on nuori ja aihe arka, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Olen kuullut lukuisia pohdintoja siitä, kuinka paljon haastateltavan oikeuksia voi rajoittaa, esimerkiksi voiko laittaa luettavaksi vain suorat sitaatit. Vähemmälle puheelle on jäänyt, tietävätkö haastateltavat oikeuksistaan tarpeeksi.

Etenkään taviksen ei voi olettaa tuntevan Journalistin ohjeita ja ymmärtävän kaikkia haastattelun seurauksia. Mikä on silloin toimittajan vastuu?

Toimittajalla voi olla täysi työ saada suostuteltua ihminen gallupiin tai kertomaan lehdessä vaikka sairaudestaan. Ei silloin tee mieli varsinaisesti korostaa, että kuvasi voi päätyä lehden mainosmateriaaleihin ja juttu säilyy verkossa vuosikausia ja puhut muuten jutussa kontekstissa, jossa edustat köyhää asuinaluetta. Entä kuinka moni toimittaja tai kuvaaja kertoo aina, jos haastattelu tai kuvat voivat mennä konserninlaajuiseen käyttöön?

Journalistin ohjeissa sanotaan, että haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää konteksti ja se, missä välineissä hänen sanomisiaan käytetään. Lisäksi Julkisen sanan neuvosto on linjannut periaatelausumassaan, että tavikselle on usein perusteltua myöntää laajempi tarkistamismahdollisuus kuin päätöksentekijöille ja muille vaikuttajille. Samoin henkilöhaastatteluissa on tavallista laajempi tarkistamisoikeus.

Minusta se ei aina riitä, vaan toimittajalla on myös velvollisuus teroittaa tavishaastateltavalle, mitä seurauksia jutulla voi olla. Jos nuori ihminen kertoo jutussa vaikka omasta sairaudestaan tai asunnottomuudestaan, juttu voi tulla googlaustuloksissa myöhemmin vastaan ja vaikuttaa esimerkiksi töiden saantiin.

Poikkeustapauksissa asioita voidaan korjailla jälkikäteen. JSN on linjannut periaatepäätöksessään, että vastaava toimittaja voi jopa tehdä muutoksia verkkoarkistoihin, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomia seurauksia varsinkin nuorille henkilöille. Käytännössä haastattelun voi esimerkiksi muuttaa nimettömäksi.

Parempi olisi tietenkin, ettei juttuja tarvitsisi sörkkiä jälkikäteen. Siksi on tärkeää, että niin toimittaja kuin haastateltava punnitsee haastattelua tarkasti etukäteen.

Onko esimerkiksi tarpeen, että asunnottomuudestaan kertova nuori esiintyy jutussa nimellään ja kuvallaan? Ei välttämättä, vaikka suostuisikin siihen.

1.12.2017
Facebook

Anna-Sofia Nieminen

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta