Nimellä vai ilman?

Seksuaalinen häirintä puhuttaa mediassa ja somessa. Suomalaiset mediat ovat varovaisia häirinnästä syytettyjen nimeämisessä.

Journalistin ohjeet 27 ja 32

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

JOURNALISTI
1.12.2017

Manu Haapalainen, teksti,
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä jatkuu #Metoo -kampanjan ja The New York Timesin Harvey Weinstein -paljastuksen vanavedessä edelleen.

Yhdysvalloissa laatumediatkin ovat julkaisseet häirinnästä syytettyjen julkisuuden henkilöiden nimiä. Myös Ruotsissa on nimetty syytösten kohteena olevia juontajia, näyttelijöitä ja toimittajia.

Suomessa nimiä on huudeltu esiin enimmäkseen turhaan.

Häirinnästä ilmiönä on toki kirjoitettu laajasti. Helsingin Sanomat julkaisi 17. lokakuuta jutun ohjaajanäyttelijä Heidi Lindénin keräämistä elokuva-alalla työskentelevien naisten kokemuksista. Jutun mukaan ”kaikki alalla tietävät” 5 – 10 sikailevan elokuvamiehen nimet. Heidän nimiään ei kerrottu jutussa.

Päätoimittaja Antero Mukan kommenttikirjoitus selvensi lehden linjaa yleisemminkin.

”Nimellään lehdessä esiintyvä epäilty näyttää liian helposti valmiiksi syylliseltä. Median tehtävänä on pysyä omassa roolissaan, ei ryhtyä tuomariksi”, Mukka kirjoitti.

Nimien peräänkuuluttaminen on jatkunut myös Helsingin Sanomissa. Näkyvimpänä esimerkkinä kirjailija Sofi Oksanen toivoi lehden haastattelussa ahdistelijoiden nimeämistä.

Journalistin ohjeet ohjaavat asiassa varovaisuuteen. Kohdan 32 mukaan ”tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä”. Kohdassa 33 varoitetaan vielä arkaluontoisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden paljastamisesta.

Mukka muistuttaa, että ei ole yksiselitteistä, missä tilanteissa nimiä voi julkistaa.

”Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa on sana sanaa vastaan, eivätkä asiat ole viranomaisprosessissa tai työpaikkatason selvittelyssä”, Mukka sanoo.

 

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2008 eduskunnan ahdistelukohussa syytettyjen kansanedustajien nimiä. Siitä tuli Julkisen sanan neuvostolta langettava. Mukan mielestä median oikeampi rooli olisi rohkaista häirinnän kohteita olemaan yhteyksissä viranomaisiin.

Onko vuoden 2008 langettava siis saanut Helsingin Sanomat varovaisemmaksi?

”Ei”, Mukka sanoo.

”Eduskunnan tapausta harkittaessa oli merkitystä kansanedustajien poikkeuksellisella valta-asemalla.”

On myös tapauksia, joissa nimen julkaisu voi olla tarpeen esimerkiksi siksi, että henkilöt, joita ei epäillä säästyvät leimalta, Mukka lisää.

 

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström huomauttaa, että JSN ottaa päätöksissään kantaa laajemmin siihen, onko henkilö tunnistettavissa.

”Jos on tunnistettavissa, on ihan sama, onko nimi mainittu”, Grundström toteaa.

Jos henkilö on tunnistettavissa, neuvosto harkitsee, rikkooko juttu jotakin muuta Journalistin ohjeiden kohtaa, esimerkiksi pykälää 21 kielteisestä julkisuudesta ja samanaikaisesta kuulemisesta tai kohtaa 27 yksityisyydensuojasta.

Urheilulehti sai viime kesänä langettavan jutusta, jossa esitettiin raskaita ahdistelusyytöksiä nimeämättä jätettyä valmentajaa kohtaan. Valmentajan henkilöllisyys oli lajiyhteisön pääteltävissä tämän toimenkuvan kautta.

Julkisuudessa viime viikkoina ollut Kallion lukion opettajan tapaus herättää edellä mainitun valossa kysymyksiä. Miten paljon neuvosto sitten antaa painoa sille, että epäillyn riittävän tarkka määrittely vapauttaa hänen kollegansa aiheettomista epäilyistä?

”Kyllä se voidaan huomioida, jos se on ollut toimituksen päätöksen perusteena”, Grundström sanoo.

”Harkinta on tapauskohtaista. Huomioon otetaan esimerkiksi ihmisen asema, tapauksen yhteiskunnallinen merkitys ja rikoksen vakavuus.”

Grundström toteaa, että julkista keskustelua myös nimien julkaisemisesta on hyvä käydä.

”Mutta onhan myös vaatimuksia, että kaikkien epäiltyjen etninen tausta pitäisi kertoa. Näen näiden olevan samansukuisia ajatuksia.”

Sekä Grundström että Mukka pitävät suomalaismedian varovaista nimilinjaa hyvänä. Mukka huomauttaa, että Ruotsissa iltapäivälehdistö on sensaatiohakuisempaa kuin meillä.

”Myös suomalaisten laatuvälineiden kulttuuri on pidättyväisempää. Ruotsalainen tiedostavuus näyttäytyy meikäläisin silmin poleemisuutena ja puolen valitsemisena”, Antero Mukka sanoo.

Journalistin ohjeet 27 ja 32

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta