Nimellä vai ilman?

Journalistin ohjeet 27 ja 32

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

JOURNALISTI
1.12.2017

Manu Haapalainen, teksti,
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Seksuaalinen häirintä puhuttaa mediassa ja somessa. Suomalaiset mediat ovat varovaisia häirinnästä syytettyjen nimeämisessä.

Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä jatkuu #Metoo -kampanjan ja The New York Timesin Harvey Weinstein -paljastuksen vanavedessä edelleen.

Yhdysvalloissa laatumediatkin ovat julkaisseet häirinnästä syytettyjen julkisuuden henkilöiden nimiä. Myös Ruotsissa on nimetty syytösten kohteena olevia juontajia, näyttelijöitä ja toimittajia.

Suomessa nimiä on huudeltu esiin enimmäkseen turhaan.

Häirinnästä ilmiönä on toki kirjoitettu laajasti. Helsingin Sanomat julkaisi 17. lokakuuta jutun ohjaajanäyttelijä Heidi Lindénin keräämistä elokuva-alalla työskentelevien naisten kokemuksista. Jutun mukaan ”kaikki alalla tietävät” 5 – 10 sikailevan elokuvamiehen nimet. Heidän nimiään ei kerrottu jutussa.

Päätoimittaja Antero Mukan kommenttikirjoitus selvensi lehden linjaa yleisemminkin.

”Nimellään lehdessä esiintyvä epäilty näyttää liian helposti valmiiksi syylliseltä. Median tehtävänä on pysyä omassa roolissaan, ei ryhtyä tuomariksi”, Mukka kirjoitti.

Nimien peräänkuuluttaminen on jatkunut myös Helsingin Sanomissa. Näkyvimpänä esimerkkinä kirjailija Sofi Oksanen toivoi lehden haastattelussa ahdistelijoiden nimeämistä.

Journalistin ohjeet ohjaavat asiassa varovaisuuteen. Kohdan 32 mukaan ”tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä”. Kohdassa 33 varoitetaan vielä arkaluontoisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden paljastamisesta.

Mukka muistuttaa, että ei ole yksiselitteistä, missä tilanteissa nimiä voi julkistaa.

”Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa on sana sanaa vastaan, eivätkä asiat ole viranomaisprosessissa tai työpaikkatason selvittelyssä”, Mukka sanoo.

 

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2008 eduskunnan ahdistelukohussa syytettyjen kansanedustajien nimiä. Siitä tuli Julkisen sanan neuvostolta langettava. Mukan mielestä median oikeampi rooli olisi rohkaista häirinnän kohteita olemaan yhteyksissä viranomaisiin.

Onko vuoden 2008 langettava siis saanut Helsingin Sanomat varovaisemmaksi?

”Ei”, Mukka sanoo.

”Eduskunnan tapausta harkittaessa oli merkitystä kansanedustajien poikkeuksellisella valta-asemalla.”

On myös tapauksia, joissa nimen julkaisu voi olla tarpeen esimerkiksi siksi, että henkilöt, joita ei epäillä säästyvät leimalta, Mukka lisää.

 

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström huomauttaa, että JSN ottaa päätöksissään kantaa laajemmin siihen, onko henkilö tunnistettavissa.

”Jos on tunnistettavissa, on ihan sama, onko nimi mainittu”, Grundström toteaa.

Jos henkilö on tunnistettavissa, neuvosto harkitsee, rikkooko juttu jotakin muuta Journalistin ohjeiden kohtaa, esimerkiksi pykälää 21 kielteisestä julkisuudesta ja samanaikaisesta kuulemisesta tai kohtaa 27 yksityisyydensuojasta.

Urheilulehti sai viime kesänä langettavan jutusta, jossa esitettiin raskaita ahdistelusyytöksiä nimeämättä jätettyä valmentajaa kohtaan. Valmentajan henkilöllisyys oli lajiyhteisön pääteltävissä tämän toimenkuvan kautta.

Julkisuudessa viime viikkoina ollut Kallion lukion opettajan tapaus herättää edellä mainitun valossa kysymyksiä. Miten paljon neuvosto sitten antaa painoa sille, että epäillyn riittävän tarkka määrittely vapauttaa hänen kollegansa aiheettomista epäilyistä?

”Kyllä se voidaan huomioida, jos se on ollut toimituksen päätöksen perusteena”, Grundström sanoo.

”Harkinta on tapauskohtaista. Huomioon otetaan esimerkiksi ihmisen asema, tapauksen yhteiskunnallinen merkitys ja rikoksen vakavuus.”

Grundström toteaa, että julkista keskustelua myös nimien julkaisemisesta on hyvä käydä.

”Mutta onhan myös vaatimuksia, että kaikkien epäiltyjen etninen tausta pitäisi kertoa. Näen näiden olevan samansukuisia ajatuksia.”

Sekä Grundström että Mukka pitävät suomalaismedian varovaista nimilinjaa hyvänä. Mukka huomauttaa, että Ruotsissa iltapäivälehdistö on sensaatiohakuisempaa kuin meillä.

”Myös suomalaisten laatuvälineiden kulttuuri on pidättyväisempää. Ruotsalainen tiedostavuus näyttäytyy meikäläisin silmin poleemisuutena ja puolen valitsemisena”, Antero Mukka sanoo.

Journalistin ohjeet 27 ja 32

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta