Inspiraatiota 1950-luvun Eevoista

Vintageharrastaja Elina Teerijoki saa vanhoista naistenlehdistä ideoita niin pukeutumiseen, kotiin kuin toimittajan työhönkin.

Vintagea tilanteen mukaan. Elina Teerijoki oli kuvauspäivänä menossa puhumaan Raision kirjastoon joulukirjastaan, joten hän päätti pukeutua punaiseen 1950-luvun villaleninkiin. Myös Teerijoen hattu ja hänen vieressään olevat kengät ovat 1950-luvulta.

JOURNALISTI
1.12.2017

Janne Salomaa, teksti
Suvi-Tuuli Kankaanpää, kuvat

Kenkäpareja 103. Se oli tulos, kun toimittaja Elina Teerijoki neljä vuotta sitten viimeksi laski kaappiensa ja hyllyjensä sisällön. Sen jälkeen hän ei ole urakkaan ryhtynyt.

Teerijoki ei kerää mitä tahansa kenkiä, vaan kokoelmaan pääsevät lähinnä 1950- ja 1960-lukujen jalkineet. Toimittaja-yrittäjän kaapit ja ullakko ovat täynnä myös menneiden vuosikymmenten vaatteita, kodinesineitä ja joulutavaraa.

Teerijoelle vintageharrastuksen ydin ei kuitenkaan ole keräily vaan tyyli. Lähes aina hänen päällänsä on vähintään jotakin vintagea – eli 1920 – 1970-luvuilta peräisin olevaa.

”Vintagetyylihän ei ole yksi tietty tyyli, vaan tilanteen mukaan on pukeuduttu ennenkin. Työhön valitsen yleensä sellaisen asun, joka ei vedä huomiota puoleensa – vaikka jakun, puseron ja suoran hameen tai rennon leningin”, Teerijoki sanoo.

Vain rymytessään kaksivuotiaan kuopuksensa kanssa Teerijoki käyttää modernimpia vaatteita. Nekin hän tosin yleensä ostaa käytettyinä.

 

Teerijoen innostus menneisiin vuosikymmeniin sai alkunsa lukioikäisenä, kun hän löysi äitinsä ja mumminsa varastoista 1960 – 1670-lukujen mod- ja hippityylisiä asuja.

”Alle parikymppiselle ne sopivatkin hyvin. Matkan varrella oma tyyli on kehittynyt.”

Nykyisin toimittajaa miellyttää eniten 1950-luvun ja 1960-luvun alun muotokieli.

”Aikakauden tyyli on naisellinen sekä linjakas ja asiallinen mutta kuitenkin samalla kepeä. En kuitenkaan ole aikakausipuristi, vaan miksaan tarpeen mukaan, ja minulla voi olla vaikka 1950-luvun leningin kanssa 1970-luvun trenssi ja 2000-luvulla valmistetut vanhantyyliset kengät.”

Esteettisten syiden lisäksi vintagessa vetoavat myös kestävyys ja ekologisuus.

”Samanlaista laatua ei nykyisin saa välttämättä edes isolla rahalla. Esimerkiksi vanhat kotimaiset villakangastakit 1960 – 1970-luvuilta ovat joskus aivan uudenveroisia, ryhdikkäitä ja nypyttömiä.”

Teerijoki etsii asuja nettikirppiksiltä, Facebook-ryhmistä ja tavallisilta kirpputoreilta, joita hän kiertää yhdessä muun muassa vanhoja kioskipokkareita keräilevän miehensä kanssa.

Toimittaja myös ompelee itse vaatteita vintagekaavojen mukaan vanhoista kankaista. Yksi hänen suosikkimekoistaan on syntynyt pallokuvioisesta Finlaysonin lakanasta, ja onpa Teerijoki onnistunut muuttamaan vanhan pyykkipussinkin topiksi.

”Tässä harrastuksessa on monta puolta: pukeutuminen ja tyyli, käsityöt, keräily ja historia.”

Historiaa Teerijoki harrastaa lukemalla 1930 – 1960-lukujen suomalaisia naistenlehtiä, kuten Hopeapeiliä, Eevaa ja Kotiliettä.

Elina Teerijoki

43-vuotias turkulainen vapaa toimittaja, tietokirjailija ja sisällöntuottaja. Mieleisimpiä aiheita perhe ja lapset, ruoka ja historiateemat.

Koulutukseltaan filosofian maisteri, opiskellut Turun yliopistossa pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.

Työskennellyt vuodesta 2007 lähtien yrityksensä Kirjoittamo Pikkujutun kautta. Kirjoittanut 13 tietokirjaa, osan yhdessä puolisonsa Juri Nummelinin kanssa.

Pitää Hopeapeili-blogia vintageharrastuksestaan.

Elina Teerijoki

43-vuotias turkulainen vapaa toimittaja, tietokirjailija ja sisällöntuottaja. Mieleisimpiä aiheita perhe ja lapset, ruoka ja historiateemat.

Koulutukseltaan filosofian maisteri, opiskellut Turun yliopistossa pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.

Työskennellyt vuodesta 2007 lähtien yrityksensä Kirjoittamo Pikkujutun kautta. Kirjoittanut 13 tietokirjaa, osan yhdessä puolisonsa Juri Nummelinin kanssa.

Pitää Hopeapeili-blogia vintageharrastuksestaan.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta