50 vuotta journalistina

Vaikka tekeminen ja tekijät ovat muuttuneet, journalismin palvelutehtävä on edelleen sama, sanoo Arvi Lind.

Yleisellä paikalla. ”Tavallisten ihmisten parissa työskentelin, heitä palvelin ja olin kaikkien kaveri”, sanoo Arvi Lind työstään Ylen uutisissa. SaiPan lippiksessä yhdistyvät eteläkarjalaiset juuret ja rakkaus jääkiekkoon, jota Lind harjoittelee itsekin kaksi kertaa viikossa.

”Journalistien tehtävä on hankkia ja välittää ihmi­sille heidän elämäänsä helpot­tavia, hyödyllisiä tietoja. Se ei ole muuttunut, vaikka tiedon tarjonta on sirpaloitunut.”

Näin sanoo Arvi Lind, joka ehti työskennellä Yleisradiossa toimittajana 38 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 2003. Radio- ja televisiotoimittajien liittoon ja sen nykyiseen kotiin Journalistiliittoon hän on kuulunut huikeat 50 vuotta.

Kun Lind aloitti Ylen uutisissa 1960-luvulla, televisiolähetyksiä oli kaksi päivässä. Tänään niitä on aamusta iltaan, aiheita on enemmän ja jutut ovat lyhyempiä.

”Nyt tehdään eri tavalla, mutta ei huonommin. Nykyisillä toimittajilla on erittäin hyvä koulutus. Kun itse aloitin televisio­uutisissa, suomen kieli oli oikeastaan ainoa, minkä hallitsin, ja työ täytyi opetella työssä.”


Toisaalta koulutustoiminta oli Ylellä kattavaa, ja vanhemmilta kollegoilta sai hyviä neuvoja. Vaikka Lind tietää työrytmin koventuneen, hän toivoo sydämestään, että kokeneetkin journalistit jaksavat mukana.

”Eri-ikäiset tekijät ovat toimitukselle suuri siunaus myös siksi, että he tietävät keskenään eri asioista.”

Lindin uran alussa politiikka, talous ja työmarkkinat olivat ykkösuutisia aina, eikä kukaan kyseenalaistanut, oliko valinta oikea. Vähitellen uutiskriteeriksi alkoi nousta myös kiinnostavuus uteliaisuusmielessä.

Muutoksen hyvä puoli on, että ykkösuutiseksi voi nousta myös pehmeä, kiva asia. Huonosta puolesta Lind kirjoitti kirpeästi toimiessaan takavuosina Keskisuomalaisen lukija-asiamiehenä, eikä mielipide ole muuttunut miksikään.

”Vanhan koulukunnan toimittajana kavahdan sitä, että murhenäytelmistä tehdään viihdettä ja ihmisten suru valjastetaan kalastelemaan yleisöä.”


Vaikka Lindillä on pitkä ura ”koko kansan uutisankkurina”, hän ei miellä tunnettuutensa johtuvan itsestään vaan työstään ”koko kansan Ylessä”. Yksityisyyttä lienee suojannut myös se, että hänen elämänsä uutisstudion ulkopuolella on ollut aika tavallista.

Ja sitten on aika, joka patinoi ja unohduksen lumi, joka peittää, Lind sanoo.

”Työssäni Ylen Uutisluokka-hankkeessa huomaan, että eiväthän nuoret, jotka ovat syntyneet silloin, kun jäin eläkkeelle, voi minua tuntea.”

1.12.2017
Facebook

Nina Erho, teksti
Hanna-Kaisa Hämäläinen, kuva

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta