#media too?

Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Mediatutkija Susanna Paasosen mukaan ennen oli huonommin.

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.

JOURNALISTI
10.11.2017

Manu Haapalainen, teksti
Jussi vierimaa, kuva

Sosiaalista mediaa viime viikot ravistelleen #metoo -kampanjan seurauksena sadat ja tuhannet naiset ovat Suomessakin avautuneet kokemastaan ahdistelusta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta.

Kampanja on tarjonnut kirjoitettavaa myös lehdistölle. Vaikka suomalaismedian palstoilla ei ole monia julkkiskähmijöitä nimettykään, lehdissä on raportoitu Harvey Weinstein -kohun vaiheita ja arvuuteltu, keitä Suomen weinsteinit voisivat olla.

Vähemmälle miettimiselle on kampanjan yhteydessä jäänyt se, mikä on median itsensä rooli ahdistelua normalisoivan yhteiskunnallisen ilmapiirin ylläpitämisessä.

Voidaanko ajatella, että esimerkiksi iltapäivä- ja sensaatiolehtien tapa takoa klikkejä ”Huh huh, katso kuumat bikinikuvat” -tyyppisillä otsikoilla olisi osa ongelmaa?

 

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on seurannut mediaseksismiä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Hän muistuttaa, että vaikka seksismi voi hyvin suomalaisessakin klikkimediassa, se on Suomen mittakaavassa varsinkin nykyisin verraten kilttiä.

”Tissivakoja on vähemmän iltapäivälehtien kansissa kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Onhan joku brittiläinen, saksalainen tai italialainen lehdistö paljon rasvaisempaa”, Paasonen naurahtaa.

”Jos taas katsoo 1980-luvun televisiotuotantoa ja mediamaisemaa, Spedeä, Benny Hilliä tai Samantha Foxia, niin sehän näyttää aika törkeältä ja tunkkaiselta. Se mitä on soveliasta esittää tai sanoa, on muuttunut aika paljon. Ja vielä 1960-luvulla lehdissä kysyttiin ihan vakavissaan, sopiiko naisten olla työelämässä.”

 

Paasonen sanoo, että naisvartaloiden kuvaamisessa ollaan edelleen kiinni vanhassakin, mutta nykyään korostuu aiempaa enemmän eräänlainen reipas naistoimijuus.

”Vallitseva on sellainen uusliberaali fitness-tyyppi, joka ruoskii itseään kohti täydellisyyttä, oman valinnanvapautensa ajamana. Se on tämän päivän versio tästä kuvastosta.”

Onko medialla sitten vastuuta häirintää ruokkivasta ilmapiiristä? Susanna Paasonen sanoo, ettei ole suuri mediavaikutusteorioiden ystävä.

”Kyllä se, miten media kirjoittaa ja kuvaa, on osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä.

Mutta totta kai se joskus tätä ilmiötä ylläpitää, eritoten keskustelupalstoillaan.”

#Metoo -kampanjan aikana vastaan tullut lehden kuvituskuva kertoo sekin jostakin. Uutisessa oli palattu eduskunnan taannoiseen ahdistelukohuun.

”Kuvituskuvassa oli nainen nousemassa eduskunnan rappusia ylös kellomaisessa, lyhyessä hameessa, kuvattuna alhaaltapäin. Se tiivisti kauniisti tämän logiikan. Kuva suorastaan kutsui laittamaan kättä hameen alle.”

 


Lue lisää

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta