#media too?

Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Mediatutkija Susanna Paasosen mukaan ennen oli huonommin.

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.

Sosiaalista mediaa viime viikot ravistelleen #metoo -kampanjan seurauksena sadat ja tuhannet naiset ovat Suomessakin avautuneet kokemastaan ahdistelusta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta.

Kampanja on tarjonnut kirjoitettavaa myös lehdistölle. Vaikka suomalaismedian palstoilla ei ole monia julkkiskähmijöitä nimettykään, lehdissä on raportoitu Harvey Weinstein -kohun vaiheita ja arvuuteltu, keitä Suomen weinsteinit voisivat olla.

Vähemmälle miettimiselle on kampanjan yhteydessä jäänyt se, mikä on median itsensä rooli ahdistelua normalisoivan yhteiskunnallisen ilmapiirin ylläpitämisessä.

Voidaanko ajatella, että esimerkiksi iltapäivä- ja sensaatiolehtien tapa takoa klikkejä ”Huh huh, katso kuumat bikinikuvat” -tyyppisillä otsikoilla olisi osa ongelmaa?

 

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on seurannut mediaseksismiä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Hän muistuttaa, että vaikka seksismi voi hyvin suomalaisessakin klikkimediassa, se on Suomen mittakaavassa varsinkin nykyisin verraten kilttiä.

”Tissivakoja on vähemmän iltapäivälehtien kansissa kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Onhan joku brittiläinen, saksalainen tai italialainen lehdistö paljon rasvaisempaa”, Paasonen naurahtaa.

”Jos taas katsoo 1980-luvun televisiotuotantoa ja mediamaisemaa, Spedeä, Benny Hilliä tai Samantha Foxia, niin sehän näyttää aika törkeältä ja tunkkaiselta. Se mitä on soveliasta esittää tai sanoa, on muuttunut aika paljon. Ja vielä 1960-luvulla lehdissä kysyttiin ihan vakavissaan, sopiiko naisten olla työelämässä.”

 

Paasonen sanoo, että naisvartaloiden kuvaamisessa ollaan edelleen kiinni vanhassakin, mutta nykyään korostuu aiempaa enemmän eräänlainen reipas naistoimijuus.

”Vallitseva on sellainen uusliberaali fitness-tyyppi, joka ruoskii itseään kohti täydellisyyttä, oman valinnanvapautensa ajamana. Se on tämän päivän versio tästä kuvastosta.”

Onko medialla sitten vastuuta häirintää ruokkivasta ilmapiiristä? Susanna Paasonen sanoo, ettei ole suuri mediavaikutusteorioiden ystävä.

”Kyllä se, miten media kirjoittaa ja kuvaa, on osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä.

Mutta totta kai se joskus tätä ilmiötä ylläpitää, eritoten keskustelupalstoillaan.”

#Metoo -kampanjan aikana vastaan tullut lehden kuvituskuva kertoo sekin jostakin. Uutisessa oli palattu eduskunnan taannoiseen ahdistelukohuun.

”Kuvituskuvassa oli nainen nousemassa eduskunnan rappusia ylös kellomaisessa, lyhyessä hameessa, kuvattuna alhaaltapäin. Se tiivisti kauniisti tämän logiikan. Kuva suorastaan kutsui laittamaan kättä hameen alle.”

 


Lue lisää

10.11.2017
Facebook

Manu Haapalainen, teksti
Jussi vierimaa, kuva

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta