#media too?

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.

JOURNALISTI
10.11.2017

Manu Haapalainen, teksti
Jussi vierimaa, kuva

Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Mediatutkija Susanna Paasosen mukaan ennen oli huonommin.

Sosiaalista mediaa viime viikot ravistelleen #metoo -kampanjan seurauksena sadat ja tuhannet naiset ovat Suomessakin avautuneet kokemastaan ahdistelusta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta.

Kampanja on tarjonnut kirjoitettavaa myös lehdistölle. Vaikka suomalaismedian palstoilla ei ole monia julkkiskähmijöitä nimettykään, lehdissä on raportoitu Harvey Weinstein -kohun vaiheita ja arvuuteltu, keitä Suomen weinsteinit voisivat olla.

Vähemmälle miettimiselle on kampanjan yhteydessä jäänyt se, mikä on median itsensä rooli ahdistelua normalisoivan yhteiskunnallisen ilmapiirin ylläpitämisessä.

Voidaanko ajatella, että esimerkiksi iltapäivä- ja sensaatiolehtien tapa takoa klikkejä ”Huh huh, katso kuumat bikinikuvat” -tyyppisillä otsikoilla olisi osa ongelmaa?

 

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on seurannut mediaseksismiä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Hän muistuttaa, että vaikka seksismi voi hyvin suomalaisessakin klikkimediassa, se on Suomen mittakaavassa varsinkin nykyisin verraten kilttiä.

”Tissivakoja on vähemmän iltapäivälehtien kansissa kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Onhan joku brittiläinen, saksalainen tai italialainen lehdistö paljon rasvaisempaa”, Paasonen naurahtaa.

”Jos taas katsoo 1980-luvun televisiotuotantoa ja mediamaisemaa, Spedeä, Benny Hilliä tai Samantha Foxia, niin sehän näyttää aika törkeältä ja tunkkaiselta. Se mitä on soveliasta esittää tai sanoa, on muuttunut aika paljon. Ja vielä 1960-luvulla lehdissä kysyttiin ihan vakavissaan, sopiiko naisten olla työelämässä.”

 

Paasonen sanoo, että naisvartaloiden kuvaamisessa ollaan edelleen kiinni vanhassakin, mutta nykyään korostuu aiempaa enemmän eräänlainen reipas naistoimijuus.

”Vallitseva on sellainen uusliberaali fitness-tyyppi, joka ruoskii itseään kohti täydellisyyttä, oman valinnanvapautensa ajamana. Se on tämän päivän versio tästä kuvastosta.”

Onko medialla sitten vastuuta häirintää ruokkivasta ilmapiiristä? Susanna Paasonen sanoo, ettei ole suuri mediavaikutusteorioiden ystävä.

”Kyllä se, miten media kirjoittaa ja kuvaa, on osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä.

Mutta totta kai se joskus tätä ilmiötä ylläpitää, eritoten keskustelupalstoillaan.”

#Metoo -kampanjan aikana vastaan tullut lehden kuvituskuva kertoo sekin jostakin. Uutisessa oli palattu eduskunnan taannoiseen ahdistelukohuun.

”Kuvituskuvassa oli nainen nousemassa eduskunnan rappusia ylös kellomaisessa, lyhyessä hameessa, kuvattuna alhaaltapäin. Se tiivisti kauniisti tämän logiikan. Kuva suorastaan kutsui laittamaan kättä hameen alle.”

 


Lue lisää

Susanna Paasonen

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori. Erikoistunut muun muassa nettitutkimukseen, populaarikulttuuriin, seksuaalisuuteen ja pornografiaan.

Tutkii parhaillaan muun muassa affekteja, mediateknologiaa ja aihetunnisteen #NSFW merkityksiä.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta