Lisää journalismia saamelaisjournalismiin

Saamelaiset ovat kulttuuri eivätkä eturyhmä. Jos suomalaistoimittajat ymmärtäisivät tämän, he tekisivät parempaa journalismia alkuperäiskansasta.

Saamelaisuus on kulttuuri. Kun suomalainen puhuu eduista, saamelainen puhuu elämästä. Utsjokelaisen journalistin Sulo Aikion mielestä suomalaistoimittajien pitäisi rehkiä enemmän enemmän ymmärtääkseen saamelaiskulttuuria ja historiaa.

Näin teet parempaa saamelaisjournalismia

Vaikka olisit tehnyt taustatyöt ja tutustunut saamelaiskulttuuriin, älä oleta tietäväsi etukäteen, mitä haastateltava sanoo. Tuhansien ihmisten joukkoon mahtuu näkemyksiä, mielipiteitä ja tapoja esittää ne.

Tee pohjoisen-juttukeikalta useampi teksti yhden sijaan. Osaaminen karttuu tehdessä ja omien ideoiden ummehtuneen hajun tunnistaa helpommin, jos ideoita on yhden sijasta edes pari.

Käy ja elä samassa ympäristössä kuin saamelaisetkin. Vietä aikaa keikkapaikalla ja ole läsnä.

Netissä on helppo saada käsitys saamelaisten arjesta. Etsi blogeja, hae Instagramista kuvia vaikka tunnisteilla #sápmi (Saamenmaa), #iešie (selfie), #miessemearkun (vasamerkitys), #heajat (häät) tai #gákti (saamenpuku).

Kiinnitä erityishuomiota verbeihin. Tuohtuuko tai suuttuuko joku? Olisiko parempi verbi vaikka kritisoida tai kommentoida?

Tarkkaile kehystystä. Kuka jutussa toimii, kuka kommentoi?

Pidä haastateltaviin myös ammattimainen etäisyys. Etsi raikkaita näkökulmia omatoimisesti. Älä rakastu informanttiesi näkökulmiin.

Vinkkien antamisessa auttoivat journalistit Pirita Näkkäläjärvi ja Jenni Leukumaavaara.

JOURNALISTI
10.11.2017

Tuija Sorjanen, teksti
Tarmo Lehtosalo, kuvat

Se, mitä tiedät saamelaisista, on luultavasti vähäistä ja todennäköisesti väärin. Syypää on paitsi köyhä peruskouluopetus myös kotimainen lehdistö.

1990-luvulla saamelaiset esitettiin nokinenäisinä juoppoukkoina. Nyt media on aikaansaanut uuden stereotypian saamelaisista keskenään riitelevinä elämäntaparuikuttajina, sanoo Yle Sápmin entinen päällikkö Pirita Näkkäläjärvi.

”Jutut eivät välttämättä heijasta sitä, miten saamelaiset asiat näkevät.”

Näin on, koska valtamedia kirjoittaa länsimaisesta maailmankuvasta käsin. Utsjokelainen journalisti, saamelainen Sulo Aikio lisää, että nykyjournalismia vaivaa tiedonhankinnan kato. Tilalle on marssinut sitaattijournalismi.

”Jonkun mielipiteistä tehdään otsikko, eikä asiaa yhdistetä isompaan kuvaan.”

Kun tiedotusvälineet kirjoittavat saamelaisista, ne kirjoittavat lähinnä heidän reaktioistaan. Otsikko vaikka saamenpukukopioiden käytöstä suuttuneista saamelaisista on huvittavan yleinen. Arkitodellisuus ja pitkä historia reaktioiden takana jäävät hämäriksi.

Avain yleisöä palvelevaan saamelaisuutisointiin olisi suomalaistoimittajien oivallus siitä, että saamelaisuus on oma kulttuurinsa omine maailmankuvineen, Näkkäläjärvi sanoo.

Yleisimpiä saamelaisaiheita mediassa ovat gáktin eli saamenpuvun väärinkäyttö ja saamelaismääritelmä. Molemmat näyttäytyvät vääristyneinä.

Journalismi saamelaisista kaipaa siis lisää journalismia.

 

Se tarkoittaa kriittistä tiedon kaivamista uusista lähteistä, taustatöitä ja saamelaisen arjen tuntemista pikemmin kuin reagointia muiden medioiden nostamiin uutisaiheisiin. Näkkäläjärvi on havainnut, että ensimmäisinä valitut näkökulmat toistuvat jatkouutisoinnissa.

Iänikuisissa gáktikohuissa tulisi ymmärtää, että suuttumuksessa ei ole kyse yksittäisten saamelaisten mustasukkaisuudesta kenenkään vaateparresta. Länsimainen kulttuuri on yksilökeskeinen, saamelaiskultuuri yhteisökeskeinen.

Turhautuminen nousee siitä, että ymmärrys alkuperäiskansasta on edelleen surkeaa. Somen turhautumisreaktiot tulkitaan loukkaantumiseksi.

Mediaa seuraamalla voi myös syntyä käsitys, että koko Saamenmaan polttavin kysymys olisi se, kuka on saamelainen ja kuka ei. Oikeasti saamelaisten arjessa vaikuttavat esimerkiksi sote, vanhustenhoito tai opetus, Näkkäläjärvi luettelee.

 

Kun Jenni Leukumaavaara aloitti vuonna 2014 alkuperäiskansajournalismin maisteriohjelmassa Kautokeinossa Norjassa, professori sanoi opiskelijoille, että nyt teidän ajattelutapanne räjäytetään.

Seurasi oivallus. Kaikki eivät ajattele kuten me, eivät edes samassa maassa asuvat.

Käsitys vaikka maanomistajuudesta on länsimaisessa kulttuurissa toinen kuin saamelaiskulttuurissa. Sulo Aikio selventää:

”Tänne ei sovi yksilökohtainen maanomistajuus. Saamelainen maankäyttö on perustunut laajoihin siidoihin ja tarkasti rajattuihin sukualueisiin, joita on pidetty loukkaamattomina.”

Leukumaavaara on havainnut, että esimerkiksi käsitöistä tai muista pehmeistä aiheista kirjoitetaan maireaan tyyliin, mutta talous- tai maankäyttöaiheiset jutut kehystetään konflikteiksi, joissa edut ovat vastakkain.

Saamelaiset saatetaan nähdä jääveinä puhumaan omista asioistaan.

Sulo Aikio on turhautunut siihen, että oletetulta vastapuolelta haetaan aina kommentti.

”Saamelaiskäräjien arvovalta vaikuttaa olevan sama kuin jonkin yhdistyksen”, Aikio sanoo.

Saamelaisten itsehallintoelimen näkemys rinnastetaan esimerkiksi suomalaisten poliitikkojen tai kullankaivajien katsantoihin.

 

Eteläsuomalaisten toimitusten päälliköille on vaikea selittää, miksi lehden pitäisi tehdä juttu saamelaisvanhusten palveluista. Sen sijaan konflikti on uutinen, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen. Ja moni lausuu kärkevästi.

”Jos jollekin on syntynyt kuva helposti loukkaantuvista saamelaisista, en ihmettele.”

Kainuulainen toimittaja kiinnostui Saamenmaasta vaelluksillaan ja on sittemmin kirjoittanut paljon saamelaisaiheista. Perehtyneisyydestään huolimatta Heikkinen joutui keväällä saamelaistaiteilijaryhmä Suohpanterrorin kynsiin kirjoitettuaan jutun pohjoisen poronhoitoalueen jäkäläkadosta.

Suohpanterror teki julisteen, jossa Heikkinen ratsasti porolla khakipuvussa imperialistin näköisenä. Saamelaiskriitikot näkivät jutun ongelmiksi nimettömien lähteiden käytön ja otsikon, jossa suomalaistoimittajan mainittiin ”uskaltautuneen” Utsjoelle herkän aiheen pariin.

”On toki tulenarkaa esittää kritiikkiä valtakulttuurin edustajana. Vaikka juttu pitäisi vettä, se luetaan hyvin kriittisesti”, Heikkinen sanoo.

 

Leukumaavaara on tehnyt gradunsa saamelaisten kokemuksista suomalaistoimittajien haastattelemina ja havainnut, että usein saamelaiset joutuvat pitämään alkajaisiksi toimittajalle luennon peruskysymyksistä. Haastateltavilla on syytäkin olla huolissaan, tulevatko he ymmärretyiksi.

Näkkäläjärvi kertoo, että stereotypiat näkyvät jo kysymyksissä. Miksi te suljette ihmisiä yhteisönne ulkopuolelle, miten saamelaisuus näkyy arjessasi, hän mainitsee klassikkokysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys kertoo läpilyöneestä ajatuksesta siitä, että saamelaisuus olisi alakulttuuri tai identiteettipeliä.

Näkkäläjärven vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on sisäpiirivitsi: tappelen somessa trollien kanssa.

 

Suomessa harjoitetaan laskuvarjojournalismia ja se on pulmallista, Leukumaavaara sanoo. Eteläsuomalainen toimittaja laskeutuu lentokoneella Ivaloon, ajaa Utsjoelle, hämmästyy kylänraitin hiljaisuutta ja kirjoittaa juttuunsa paikallisten saamelaisten kärsimyksistä, mielipiteistä ja ristiriidoista. Jos kaikki omasta arjesta poikkeava tulee journalistille yllätyksenä, oivaltavat jatkokysymykset jäävät kysymättä.

Näkkäläjärvi toivoisi ennen kaikkea, että saamelaiset pääsisivät mediaan myös tavallisina toimijoina. Bensan hinnan nousua käsittelevään juttuun voisi etsiä haastateltavan, joka sattuu olemaan saamelainen poromies.

Näin teet parempaa saamelaisjournalismia

Vaikka olisit tehnyt taustatyöt ja tutustunut saamelaiskulttuuriin, älä oleta tietäväsi etukäteen, mitä haastateltava sanoo. Tuhansien ihmisten joukkoon mahtuu näkemyksiä, mielipiteitä ja tapoja esittää ne.

Tee pohjoisen-juttukeikalta useampi teksti yhden sijaan. Osaaminen karttuu tehdessä ja omien ideoiden ummehtuneen hajun tunnistaa helpommin, jos ideoita on yhden sijasta edes pari.

Käy ja elä samassa ympäristössä kuin saamelaisetkin. Vietä aikaa keikkapaikalla ja ole läsnä.

Netissä on helppo saada käsitys saamelaisten arjesta. Etsi blogeja, hae Instagramista kuvia vaikka tunnisteilla #sápmi (Saamenmaa), #iešie (selfie), #miessemearkun (vasamerkitys), #heajat (häät) tai #gákti (saamenpuku).

Kiinnitä erityishuomiota verbeihin. Tuohtuuko tai suuttuuko joku? Olisiko parempi verbi vaikka kritisoida tai kommentoida?

Tarkkaile kehystystä. Kuka jutussa toimii, kuka kommentoi?

Pidä haastateltaviin myös ammattimainen etäisyys. Etsi raikkaita näkökulmia omatoimisesti. Älä rakastu informanttiesi näkökulmiin.

Vinkkien antamisessa auttoivat journalistit Pirita Näkkäläjärvi ja Jenni Leukumaavaara.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta