Kommentti: Häirintää vai huumoria?

JOURNALISTI
10.11.2017

Manu Marttinen, teksti

Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri.

Fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häirinnäksi?

Teimme Journalistiliiton jäsenille suunnatun kyselyn seksuaalisesta häirinnästä. Kyselyssä oli kuusi varsinaista kysymystä, joissa oli mahdollisuus kommentoida aihetta vapaasti.

Kyselyyn vastasi 360 henkilöä. Saimme avoimia vastauksia satamäärin ja mietimme toimituksessa, mitä tehdä tausta-aineistolle sen jälkeen, kun jutut oli tehty painettua lehteä varten. Jutut ilmestyivät verkossa ja painetussa Journalistissa 10. marraskuuta 2017.
Tämän jutun lopussa on linkit kaikkiin avoimiin vastauksiin.

Päädyimme julkaisemaan kaikki avoimet vastaukset sellaisenaan. Vastauksia on vain hieman oikoluettu ja teksteistä on poistettu tietoja, joiden perusteella henkilöt tai työpaikat olisivat tunnistettavissa.

Pohdintaa toimituksessa aiheutti se, mikä journalistinen arvo on kokemuskertomuksilla, joiden todenperäisyytta ei ole mahdollista varmistaa.

Kyselyssä ei myöskään ollut aikarajausta, joten kerrotut tapahtumat saattavat olla tältä vuodelta viikolta tai vuosikymmenten takaa.
Vastauksia lukiessa kirkastui, että sadat osittain samansisältöiset vastaukset paljastavat hämmästyttävän havainnollisesti, mitä seksuaalinen häirintä oikeastaan on.

Aineistoa lukemalla kukin voi pohtia omaa tai työkaverinsa käytöstä. Onko mahdollista, että juuri sinun käytöksesi on sellaista, jonka kollegasi kokee häiritseväksi? Nauretaanko jutuillesi vain asemasi takia tai siksi, että nauramalla voi varmistaa seuraavan keikan?

Työnantaja ja rikostapauksissa oikeuslaitos ottavat kantaa siihen, onko käytös tuomittavaa vai ei. Myös häirinnän uhrilla on vastuunsa: ilman häiritsevän käytöksen esiin tuomista asiaan ei voida puuttua.

Toisaalta aiheettomat ilmiannot syövät pohjaa vakavien tapausten käsittelyltä ja rasittavat työyhteisöä samalla tavalla kuin seksuaalinen häirintäkin.

Monessa vastauksessa tuli esiin rajankäynti hyvän ja huonon käytöksen välillä. Kouriminen, puristelu ja muu fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häiritseviksi.

Se on vaikeampaa määritellä ja riippuu oikeastaan vain siitä, minkälaisen keskustelun kukin kokee häiritseväksi. Raja on häilyvä, eikä sitä kannata koetella.

Alla olevia avoimia vastauksia lukemalla saa käsityksen ainakin siitä, milloin raja on ylitetty.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta