Kommentti: Häirintää vai huumoria?

Fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häirinnäksi?
JOURNALISTI
10.11.2017

Manu Marttinen, teksti

Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri.

Teimme Journalistiliiton jäsenille suunnatun kyselyn seksuaalisesta häirinnästä. Kyselyssä oli kuusi varsinaista kysymystä, joissa oli mahdollisuus kommentoida aihetta vapaasti.

Kyselyyn vastasi 360 henkilöä. Saimme avoimia vastauksia satamäärin ja mietimme toimituksessa, mitä tehdä tausta-aineistolle sen jälkeen, kun jutut oli tehty painettua lehteä varten. Jutut ilmestyivät verkossa ja painetussa Journalistissa 10. marraskuuta 2017.
Tämän jutun lopussa on linkit kaikkiin avoimiin vastauksiin.

Päädyimme julkaisemaan kaikki avoimet vastaukset sellaisenaan. Vastauksia on vain hieman oikoluettu ja teksteistä on poistettu tietoja, joiden perusteella henkilöt tai työpaikat olisivat tunnistettavissa.

Pohdintaa toimituksessa aiheutti se, mikä journalistinen arvo on kokemuskertomuksilla, joiden todenperäisyytta ei ole mahdollista varmistaa.

Kyselyssä ei myöskään ollut aikarajausta, joten kerrotut tapahtumat saattavat olla tältä vuodelta viikolta tai vuosikymmenten takaa.
Vastauksia lukiessa kirkastui, että sadat osittain samansisältöiset vastaukset paljastavat hämmästyttävän havainnollisesti, mitä seksuaalinen häirintä oikeastaan on.

Aineistoa lukemalla kukin voi pohtia omaa tai työkaverinsa käytöstä. Onko mahdollista, että juuri sinun käytöksesi on sellaista, jonka kollegasi kokee häiritseväksi? Nauretaanko jutuillesi vain asemasi takia tai siksi, että nauramalla voi varmistaa seuraavan keikan?

Työnantaja ja rikostapauksissa oikeuslaitos ottavat kantaa siihen, onko käytös tuomittavaa vai ei. Myös häirinnän uhrilla on vastuunsa: ilman häiritsevän käytöksen esiin tuomista asiaan ei voida puuttua.

Toisaalta aiheettomat ilmiannot syövät pohjaa vakavien tapausten käsittelyltä ja rasittavat työyhteisöä samalla tavalla kuin seksuaalinen häirintäkin.

Monessa vastauksessa tuli esiin rajankäynti hyvän ja huonon käytöksen välillä. Kouriminen, puristelu ja muu fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häiritseviksi.

Se on vaikeampaa määritellä ja riippuu oikeastaan vain siitä, minkälaisen keskustelun kukin kokee häiritseväksi. Raja on häilyvä, eikä sitä kannata koetella.

Alla olevia avoimia vastauksia lukemalla saa käsityksen ainakin siitä, milloin raja on ylitetty.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta