Häirintää kaikissa muodoissaan

Journalistin häirintäkysely

Kyselyyn vastasi 360 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 290 on naisia, joista toimittajia 230.

Eniten vastauksia tuli sanomalehtien työntekijöiltä, toiseksi eniten radio- ja televisiotoimittajilta.

Kyselyssä ei ollut aikarajausta.

JOURNALISTI
10.11.2017

Manu Marttinen, teksti
Tuomas Kärkkäinen, kuvitus

Journalistin kyselyyn vastanneista noin puolet on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Moni arastelee esimiehelle kertomista. ”Entä jos minulle sanotaan, että kuvittelet vain”?

Kähmimistä, läpsyttelyä, koskettelua, hissikatseita, vonkaamista, härskejä huomatuksia, yöllisiä viestejä, sanallista ehdottelua, likistelyä, nakukuvien esittelyä.

Kiinniliimautumista, lääppimistä, kourimista, intiimialueen koskettelua, pakkopussailua, klähmimistä.

Olkapäiden hieroskelua, rintojen tuijotusta, seksualisoivia kommentteja, tytöttelyä.

Kaikkea tätä on seksuaalinen häirintä media-alan työpaikoilla.

Journalisti pyysi liiton jäseniä kertomaan työpaikoilla kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Nimettömästi toteutettuun kyselyyn vastasi 360 Journalistiliiton jäsentä, joista lähes puolet kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää työuransa aikana.

Kyselyssä ei ollut aikarajausta, joten kokemukset voivat olla vuosienkin takaa. Vastanneista noin 85 prosenttia oli naisia.

 

Tyypillistä koettua seksuaalisen häirinnän muotoa ei vastauksista käy ilmi. Avointen vastausten perusteella useimmin tekijä on mies, jonka käytöksen naisvastaaja on kokenut häiritseväksi. Tässä esimerkkejä avoimista vastauksista:

”Olin työharjoittelussa paikallistoimituksessa, jossa selvästi vanhempi mies lähenteli. Aina kun jäimme kaksin samaan tilaan, osui hän ’vahingossa’ takamukseeni tai ’horjahti’ päin, jotta sai vartalokosketuksen ja tekosyyn koskettaa rintojani.”

”Esimies tarttui kiinni ja yritti suudella humalapäissään.”

”Entisen työnantajani henkilöstöjuhlissa tuntematon mies tuli sanomaan korvaani, että häntä panettaa.”

”Minulle hän antoi juttukeikalla suoraan sanottuna kikkelinmallisen mikrofonin ja sanoi siinä haastateltavien edessä kovalla äänellä, että ’kokeneena naisena, varmasti arvostat mikrofoninvalintaani’.”

 

Myös naisten miehiin kohdistama häiritsevä käytös työpaikoilla nousi vastauksissa esiin, mutta on selvästi harvinaisempaa.

”Minua yli 10 vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri on toistuvasti lähennellyt minua sanallisesti täysin avoimesti. Tätä on tapahtunut jo vuosia ja siitä on tullut työporukan keskuudessa eräänlainen ’hauska vitsi’ ”, miesvastaaja kertoo.

”Eräissä juhlissa työtoveri [nainen] lääppi ja yritti kädestä pitäen raahata sivummalle harrastamaan seksiä”, kertoo mies, joka on joutunut myös miehen häirinnän kohteeksi.

”Nämä tilanteet ovat minulle aika harvinaisia. En ole erityisesti turhautunut tai traumatisoitunut. Tosin mieskollegan lähentelystä jäi muutamaksi päiväksi aika epämiellyttävä olo.”

 

Journalisti kysyi myös, onko häirintää kokenut ilmoittanut tapahtuneesta esimiehelleen. Kysymykseen vastasi 276 henkilöä, joista vain joka viides kertoi ilmoittaneensa tapauksesta esimiehelleen.

Avointen vastausten perusteella yksi syy kertomattomuuteen on epäilys siitä, että esimies ei usko kertojaa.

”Miesesimies suhtautui asiaan setämiesmäisesti, nauraen. Ei ottanut asiaa tosissaan.”

”Esimieheni ei puuttunut häirintään millään lailla. Totesi vain, ettei häiritsijälle kukaan mahda mitään. Tein häirinnästä ilmoituksen myös päätoimiselle työsuojeluvaltuutetulle. Hänenkin viesti oli naurahduksen kera sama kuin esimiehenikin eli ’no can do’.”

”Hävettää. Entä jos minua ei uskota? Entä jos minulle sanotaan, että kuvittelet vain?”

Vastaajat kertovat, että myös osa esimiehistä on käyttäytynyt häiritsevästi.

”Esimies silitti pikkujouluissa selkääni puseron alta.”

”Härskejä huomatuksia kuten, onko kaikki toiminta keskittynyt alapäähän, onko mirri märkä. Erityisen ikävää on kuulla tuommoisia puheita esimiesasemassa olevilta.”

”Kävi kiinni rintoihin ja yritti suudella.”

 

Kyselyssä Journalisti pyysi vastaajia kertomaan myös, jos on itse ollut se, jonka häiritsevään käytökseen työnantaja on joutunut puuttumaan. Kysymykseen vastasi 353 henkilöä, joista vain yksi kertoi olleensa tekijä.

Avoimia vastauksia tähän kysymykseen tuli seitsemän, joista nousi esiin rajankäynti hyvän huumorin ja häiritsevän käyttäytymisen välillä.

”En ole saanut huomautusta, mutta toisinaan olen miettinyt jälkikäteen, missä menee huumorin raja. En halua loukata ketään.”

”Ei ole joutunut puuttumaan. Mutta kyllä yleinen ilmapiiri luo tilanteita, joissa itsekään ei aina käyttäydy asiallisesti.”

 

Laajan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä käynnistänyt #metoo-kampanja saa kyselyssä laajasti kiitosta. Avoimia vastauksia tuli sitä koskeneeseen kysymykseen selvästi eniten, lähes 270 kappaletta.

Monessa vastauksessa kiitellään, että tärkeästä asiasta vihdoin keskustellaan, mutta monessa vastauksessa huomautetaan siitä, että kampanja ei ole kyennyt pureutumaan tarkemmin häirinnän eri tasoihin.

”Jotakuta on tuijotettu sopimattomasti tai läpsäisty takapuolelle ja toinen on raiskattu. Kampanja ei erottele tai luokittele näitä. Kampanja on parhaimmillaan toiminut keskustelun avaajana, toivottavasti asiat oikeasti kehittyvät parempaan suuntaan.”

”Miehenä olen järkyttynyt, kuinka yleistä ja arkipäiväistä tämä seksuaalinen porsastelu on. Naiivina kuvittelin, että käpälöintiä ja rasvaisia juttuja esiintyy vain laivaseminaareissa ja firmojen pikkujouluissa.”


Lue lisää

Journalistin häirintäkysely

Kyselyyn vastasi 360 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 290 on naisia, joista toimittajia 230.

Eniten vastauksia tuli sanomalehtien työntekijöiltä, toiseksi eniten radio- ja televisiotoimittajilta.

Kyselyssä ei ollut aikarajausta.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta