Yleisöä kunnioittaen

JOURNALISTI
20.10.2017

Anna-Sofia Nieminen

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja

Yleisöllä on paljon asiantuntemusta, jota kuuntelemalla jutuista voi tulla parempia ja kiinnostavampia, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Kun aloimme kuunnella yleisöä, aloimme tehdä hyvin erilaista journalismia, kertoi The New York Timesin Kim Perry syyskuussa pohjoismaisessa freelanceseminaarissa.

Hän ei puhunut mistään vuosikymmenten takaisesta täyskäännöksestä, vaan hiljattaisista muutoksista verkkojournalismissa. The New York Times on esimerkiksi alkanut tehdä teatteriarvioiden kylkeen videoita arvosteltavista esityksistä, koska video avaa esitystä myös heille, jotka eivät pääse katsomaan sitä. Silloin arvion potentiaalinen yleisö on paljon suurempi. Yksinkertaista, mutta oivaltavaa.

Yleisön kuunteleminen tuntui nousevan vähän väliä esiin Suomenlinnassa pidetyssä seminaarissa. Verkko tarjoaa vuorovaikutteisena alustana siihen valtavasti mahdollisuuksia.

Yhden kiinnostavan puheenvuoron seminaarissa piti ruotsalaistoimittaja Martin Schibbye, joka kertoi perustamastaan ja päätoimittamastaan Blank Spot -verkkojulkaisusta. Siinä toimittajat tekevät osallistavaa ulkomaanjournalismia. Kun toimittaja suunnittelee juttumatkaa, hän perustaa Facebook-ryhmän, jossa voi keskustella kohteesta kiinnostuneiden ja tietävien ihmisten kanssa.

Schibbyen mukaan toimittajia kehotetaan käyttämään jopa puolet jutuntekoajastaan Facebook-ryhmässä keskustelemiseen. Se on paljon.

Se myös kertoo arvostavasta suhtautumisesta yleisöön. Yleisöä ei nähdä massana, jonka ainoa tehtävä on lukea – ja mielellään myös jakaa – valmis juttu. Sen sijaan yleisöllä on paljon asiantuntemusta, jota kuuntelemalla jutuista voi tulla parempia ja kiinnostavampia. Blank Spot on löytänyt Facebookista esimerkiksi tulkkausapua ja arvokkaita kontakteja kohdemaihin.

Aina ei tietenkään ole mahdollista osallistaa yleisöä näin massiivisesti. Silloin voi miettiä kevyempiä keinoja, kuten käytäntöjä sille, miten lukijoilta saisi enemmän palautetta – ja ennen kaikkea, miten palautteen siirtäisi käytäntöön, siis miten jutuista saisi kiinnostavimpia yleisölle.

Esimerkiksi Demi alkoi välttää poikaystävästä ja tyttöystävästä puhumista, koska lukijat valittivat sukupuolittuneista termeistä. Korvaavina sanoina käytetään vaikka kultaa tai rakasta. Siis: Demi kuunteli ja kunnioitti.

Tällaiset pienetkin muutokset viestivät yleisölle, että se on arvokas.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta