Suomesta saameksi. Ensi talvena Kieletär julkaisee suomalaisen lastenkirjan pohjoissaameksi. Kaija Anttosen mielestä saamelaisillakin on oikeus lukea käännöskirjallisuutta.

Yhden naisen kustantamo

JOURNALISTI
20.10.2017

Roosa Pohjalainen, teksti
Eeva Mäkinen, kuva

Kaija Anttonen perusti kustantamon tuodakseen saamelaiskirjallisuutta suomalaisten ulottuville.

Kääntäjä Kaija Anttosen pöytälaatikossa lojui suomennettua saamelaiskirjallisuutta odottamassa julkaisijaa. Kun vuoden 2015 Turun Kirjamessujen teemaksi valittiin Saamenmaa, Anttonen päätti julkaista suomennoksensa itse. Syntyi kustantamo Kieletär, ja suomennokset saivat messuilla innostuneen vastaanoton.

Inarissa toimiva Kieletär kustantaa saamelaiskirjallisuutta, jonka Anttonen haluaa suomalaislukijoiden ulottuville. Julkaisutahti on verkkainen, sillä Anttonen pyörittää kustantamoa yksinään.

”Erityisesti ensimmäinen suomenkielinen saamelaisrunouden antologia on saanut paljon huomiota etelässä. Täällä pohjoisessa taas ollaan onnellisia, että joku vaivautuu tuottamaan saamelaiskirjallisuutta suomeksi”, Anttonen kertoo.

Vantaalaislähtöinen Anttonen aloitti uransa Helsingissä englannin ja ruotsin kääntäjänä. Vuonna 1986 hän lähti tekemään käännöstöitä pariksi kuukaudeksi ystävänsä luokse Inariin. Vierailu venyi, eikä etelään tehnyt lopulta mieli palata ollenkaan.

”Ihastuin siihen, että elämä on täällä niin sosiaalista. Tekee myös hyvää, että pääsee aivotyöskentelyn vastapainoksi hiihtämään, pilkkomaan puita ja poimimaan marjoja ja sieniä.”

Anttonen ei halunnut, että keskustelut jouduttaisiin käymään hänen takiaan suomeksi, joten hän hankki kiireesti pohjoissaamen oppikirjat. Sanavarasto karttui poroerotuksissa ja hillajängillä. Myöhemmin hän syvensi kielitaitoaan Oulun yliopistossa. Käännöstöitä on riittänyt, sillä pohjoissaamesta englantiin kääntäviä on Suomessa vähän.

Saamelaisten oikeuksista käytävää kiistelyä 30 vuoden ajan seurannut Anttonen iloitsee uudesta sukupolvesta, joka panee hanttiin esimerkiksi Tenon kalastussopimukseen ja ILO 169 -sopimukseen liittyvissä kysymyksissä.

”On turhauttavaa, miten usein saamelaisasioista kirjoittavilla toimittajilla on kotiläksyt tekemättä. Onneksi on saamelaisia, jotka jaksavat selittää perusasiat yhä uudelleen.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta