Raskaan sarjan haastattelu

JOURNALISTI
20.10.2017

Markku Peltonen

Kirjoittaja on eläkeläinen ja vapaa toimittaja.

Markku Peltonen pääsi uransa alussa kysymään Mauno Koivistolta kysymyksen, johon tämä oli jo kyllästynyt vastaamaan.

Tammikuussa 1982 presidentin valitsijamiesvaalit lähestyivät. Virkaa tekevä presidentti Mauno Koivisto nousi Helsingin rautatieasemalta junaan päämääränään Hämeenlinnan vaalijuhla.

Samaan vaunuun kipusi Koiviston esikunnasta Suomen Pankin johtaja Seppo Lindblom, Sdp:n kansanedustaja Veikko Helle, valokuvaaja ja minä.

Tehtäväni oli haastatella Koivistoa Hämeen Sanomiin ja kirjoittaa vaalijuttu.

Vaalien pääteema – porvarillisella puolella – oli niinkin älykäs kuin ”minkä sortin sosialisti on Mauno Koivisto”.

Se oli kysymys, jonka jokaisen itseään kunnioittavan toimittajan piti esittää. Mahtoi Koivistoa kyllästyttää.

Koivisto oli sotaveteraani, kommunismia kampittanut ex-duunari, tohtori, Suomen Pankin pääjohtaja, poliitikko ja ex-pääministeri. Raskaan sarjan edustaja.

Minä taapersin urani alkua. Taskussani oli maisterinpaperit, korvantaustat olivat silti kosteat. Elettiin sanomalehdistön nousun aikaa, otsalohkoni takaa oli löydettävissä keltaista.

Koivisto ei vastannut vaan heitti takaisin: ”Miten toimittaja itse mahtaisi toimia”.

”Jos voitaisiin sopia, että toimittaja kysyy ja te vastaatte.”

Presidentinvaalin suosikin kasvoilta ei ollut luettavissa mitään. Ehkä Koivisto sovelsi omaa oppiaan eikä provosoitunut, kun provosoitiin. Haastattelun loppu oli jäätävä, joskin kaikilla piti pokka.

Hämeenlinnan iltajuhlassa Koivisto julisti kansalle ensi töikseen tavanneensa junassa ”inhottavan toimittajan”.

Se toimittaja kirjoitti ensimmäisestä ja viimeisestä Koiviston haastattelustaan lehtijuttua.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta