Enemmän kuin kirja

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.

JOURNALISTI
29.9.2017

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuva

Elina Lappalaisen ja Jussi Kaakisen Nyt pelittää! -kirja on molemmille sydämen työ. Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä.

Kun Elina Lappalainen valitsi kuvittajaa peliteollisuutta käsittelevälle lastentietokirjalleen, toiveet olivat: tyyli sopii digimaailmaan, osaa piirtää kivoja ihmishahmoja ja on niin kokenut ja tunnettu, että kasvattaa kirjan potentiaalia.

Työn sai Jussi Kaakinen, joka muistaa keränneensä työnäytteitä tosissaan päästäkseen hyvän kuuloiseen projektiin mukaan.

Ensikohtaamisesta Kaakinen vitsailee muistavansa Lappalaisen olleen ”tooosi tosi pitkällä raskaana” ja ”luultavasti sanoneen jotain ähähdyksen tapaista”.

”No enhän, vaan ihan sievässä vauvamasussa hörpin siellä kustantamolla kahvia.”

 

Vakavasti puhuen ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi, millaista kirjaa ollaan tekemässä, kenelle, miksi ja millainen työprosessi sille halutaan.

Koska Lappalaisen aiemmalle, eläintuotantoa käsittelevälle Nakki lautasella -kirjalle oli suureksi avuksi lasten tarkkaileminen aiheeseen liittyvässä ympäristössä, samoin päätettiin tehdä taas.

Vierailut pelistudioille eivät olleet yhtä antoisia kuin maatiloille, koska nyt ei ollut vasikoita paijattavaksi, ja pelimaailma oli lapsille etukäteen tutumpi. Sen sijaan Kaakiselle oli suureksi hyödyksi nähdä, miltä pelistudiot ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset tarkkaan ottaen näyttävät.

 

Taloustoimittaja Lappalainen on tarkka faktoista myös lastenkirjailijana. Silti ohjelmointia oli kuvitettava yksinkertaistaen, koska ”muuten kukaan ei tajuaisi kirjasta mitään”.

Nyt pelittää! -kirjalla Lappalainen haluaa innostaa tyttöjä teknologian pariin, poikia kirjojen pariin ja perheitä pelaamaan ja lukemaan yhdessä. Vaikka kuvakirjat eivät tyypillisesti ole etenkään kuvittajalle kultakaivoksia, niiden tekeminen on myös Kaakisen sydäntä lähellä.

”Lasten pitää saada muitakin visuaalisia vaikutteita kuin niitä anime meets disney -tyyppisiä, joita valtavirran digipeleistä saa.”

 

Lappalaisen toiveille kuvien muokkauksista Kaakinen vaikuttaa olleen varsin joustava. Esimerkiksi lättänaamainen toimistokoirahahmo vaihtui lennossa pidempikuonoiseen, ”joka ei kärsi jalostuksen haitoista”.

Toisaalta myös Lappalainen kuunteli Kaakista, mistä esimerkkinä kirjassa on tämän kirjoittama tekstipätkä RGB-väreistä.

Kaakinen kuvaa yhteistyön henkeä sanomalla, että vaihtoehdoista valittiin se, mikä kuulosti järkevimmältä, ja Lappalainen sanoo, että kaksi ammattilaista pyrki parhaaseen mahdolliseen tulokseen yhdessä. Tapaamisissa Sellon kirjaston kahvilassa Espoossa kaksikon somevastaava Lappalainen huolehti, että niitä dokumentoidaan.

 

Vaikka kirjanteko meni loppusuoralla yötöiksi, hyviä yhteisiä päätöksiä syntyi edelleen. Yksi niistä on, ettei kirjan loppuun enää viime hetkillä lisätty aukeamaa pelien historiasta.

Yksi esimerkki melko vähäisiksi jääneistä kommelluksista on se, ”kun huomattiin aika viime vaiheessa, että kirjan sivumäärä ei täsmää”, Kaakinen sanoo.

”Ei sen pitänyt olla yllätys, kun mehän oltiin sovittu sivumäärä”, Lappalainen sanoo – oikein lempeällä äänellä.

Kirjan elokuisissa julkaisujuhlissa projektin kestoa havainnollisti hauskasti alun vauvamasu, joka nyt jo taaperteli ympäriinsä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta