Enemmän kuin kirja

Elina Lappalaisen ja Jussi Kaakisen Nyt pelittää! -kirja on molemmille sydämen työ. Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.

JOURNALISTI
29.9.2017

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuva

Kun Elina Lappalainen valitsi kuvittajaa peliteollisuutta käsittelevälle lastentietokirjalleen, toiveet olivat: tyyli sopii digimaailmaan, osaa piirtää kivoja ihmishahmoja ja on niin kokenut ja tunnettu, että kasvattaa kirjan potentiaalia.

Työn sai Jussi Kaakinen, joka muistaa keränneensä työnäytteitä tosissaan päästäkseen hyvän kuuloiseen projektiin mukaan.

Ensikohtaamisesta Kaakinen vitsailee muistavansa Lappalaisen olleen ”tooosi tosi pitkällä raskaana” ja ”luultavasti sanoneen jotain ähähdyksen tapaista”.

”No enhän, vaan ihan sievässä vauvamasussa hörpin siellä kustantamolla kahvia.”

 

Vakavasti puhuen ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi, millaista kirjaa ollaan tekemässä, kenelle, miksi ja millainen työprosessi sille halutaan.

Koska Lappalaisen aiemmalle, eläintuotantoa käsittelevälle Nakki lautasella -kirjalle oli suureksi avuksi lasten tarkkaileminen aiheeseen liittyvässä ympäristössä, samoin päätettiin tehdä taas.

Vierailut pelistudioille eivät olleet yhtä antoisia kuin maatiloille, koska nyt ei ollut vasikoita paijattavaksi, ja pelimaailma oli lapsille etukäteen tutumpi. Sen sijaan Kaakiselle oli suureksi hyödyksi nähdä, miltä pelistudiot ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset tarkkaan ottaen näyttävät.

 

Taloustoimittaja Lappalainen on tarkka faktoista myös lastenkirjailijana. Silti ohjelmointia oli kuvitettava yksinkertaistaen, koska ”muuten kukaan ei tajuaisi kirjasta mitään”.

Nyt pelittää! -kirjalla Lappalainen haluaa innostaa tyttöjä teknologian pariin, poikia kirjojen pariin ja perheitä pelaamaan ja lukemaan yhdessä. Vaikka kuvakirjat eivät tyypillisesti ole etenkään kuvittajalle kultakaivoksia, niiden tekeminen on myös Kaakisen sydäntä lähellä.

”Lasten pitää saada muitakin visuaalisia vaikutteita kuin niitä anime meets disney -tyyppisiä, joita valtavirran digipeleistä saa.”

 

Lappalaisen toiveille kuvien muokkauksista Kaakinen vaikuttaa olleen varsin joustava. Esimerkiksi lättänaamainen toimistokoirahahmo vaihtui lennossa pidempikuonoiseen, ”joka ei kärsi jalostuksen haitoista”.

Toisaalta myös Lappalainen kuunteli Kaakista, mistä esimerkkinä kirjassa on tämän kirjoittama tekstipätkä RGB-väreistä.

Kaakinen kuvaa yhteistyön henkeä sanomalla, että vaihtoehdoista valittiin se, mikä kuulosti järkevimmältä, ja Lappalainen sanoo, että kaksi ammattilaista pyrki parhaaseen mahdolliseen tulokseen yhdessä. Tapaamisissa Sellon kirjaston kahvilassa Espoossa kaksikon somevastaava Lappalainen huolehti, että niitä dokumentoidaan.

 

Vaikka kirjanteko meni loppusuoralla yötöiksi, hyviä yhteisiä päätöksiä syntyi edelleen. Yksi niistä on, ettei kirjan loppuun enää viime hetkillä lisätty aukeamaa pelien historiasta.

Yksi esimerkki melko vähäisiksi jääneistä kommelluksista on se, ”kun huomattiin aika viime vaiheessa, että kirjan sivumäärä ei täsmää”, Kaakinen sanoo.

”Ei sen pitänyt olla yllätys, kun mehän oltiin sovittu sivumäärä”, Lappalainen sanoo – oikein lempeällä äänellä.

Kirjan elokuisissa julkaisujuhlissa projektin kestoa havainnollisti hauskasti alun vauvamasu, joka nyt jo taaperteli ympäriinsä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta