Enemmän kuin kirja

Elina Lappalaisen ja Jussi Kaakisen Nyt pelittää! -kirja on molemmille sydämen työ. Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.

JOURNALISTI
29.9.2017

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuva

Kun Elina Lappalainen valitsi kuvittajaa peliteollisuutta käsittelevälle lastentietokirjalleen, toiveet olivat: tyyli sopii digimaailmaan, osaa piirtää kivoja ihmishahmoja ja on niin kokenut ja tunnettu, että kasvattaa kirjan potentiaalia.

Työn sai Jussi Kaakinen, joka muistaa keränneensä työnäytteitä tosissaan päästäkseen hyvän kuuloiseen projektiin mukaan.

Ensikohtaamisesta Kaakinen vitsailee muistavansa Lappalaisen olleen ”tooosi tosi pitkällä raskaana” ja ”luultavasti sanoneen jotain ähähdyksen tapaista”.

”No enhän, vaan ihan sievässä vauvamasussa hörpin siellä kustantamolla kahvia.”

 

Vakavasti puhuen ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi, millaista kirjaa ollaan tekemässä, kenelle, miksi ja millainen työprosessi sille halutaan.

Koska Lappalaisen aiemmalle, eläintuotantoa käsittelevälle Nakki lautasella -kirjalle oli suureksi avuksi lasten tarkkaileminen aiheeseen liittyvässä ympäristössä, samoin päätettiin tehdä taas.

Vierailut pelistudioille eivät olleet yhtä antoisia kuin maatiloille, koska nyt ei ollut vasikoita paijattavaksi, ja pelimaailma oli lapsille etukäteen tutumpi. Sen sijaan Kaakiselle oli suureksi hyödyksi nähdä, miltä pelistudiot ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset tarkkaan ottaen näyttävät.

 

Taloustoimittaja Lappalainen on tarkka faktoista myös lastenkirjailijana. Silti ohjelmointia oli kuvitettava yksinkertaistaen, koska ”muuten kukaan ei tajuaisi kirjasta mitään”.

Nyt pelittää! -kirjalla Lappalainen haluaa innostaa tyttöjä teknologian pariin, poikia kirjojen pariin ja perheitä pelaamaan ja lukemaan yhdessä. Vaikka kuvakirjat eivät tyypillisesti ole etenkään kuvittajalle kultakaivoksia, niiden tekeminen on myös Kaakisen sydäntä lähellä.

”Lasten pitää saada muitakin visuaalisia vaikutteita kuin niitä anime meets disney -tyyppisiä, joita valtavirran digipeleistä saa.”

 

Lappalaisen toiveille kuvien muokkauksista Kaakinen vaikuttaa olleen varsin joustava. Esimerkiksi lättänaamainen toimistokoirahahmo vaihtui lennossa pidempikuonoiseen, ”joka ei kärsi jalostuksen haitoista”.

Toisaalta myös Lappalainen kuunteli Kaakista, mistä esimerkkinä kirjassa on tämän kirjoittama tekstipätkä RGB-väreistä.

Kaakinen kuvaa yhteistyön henkeä sanomalla, että vaihtoehdoista valittiin se, mikä kuulosti järkevimmältä, ja Lappalainen sanoo, että kaksi ammattilaista pyrki parhaaseen mahdolliseen tulokseen yhdessä. Tapaamisissa Sellon kirjaston kahvilassa Espoossa kaksikon somevastaava Lappalainen huolehti, että niitä dokumentoidaan.

 

Vaikka kirjanteko meni loppusuoralla yötöiksi, hyviä yhteisiä päätöksiä syntyi edelleen. Yksi niistä on, ettei kirjan loppuun enää viime hetkillä lisätty aukeamaa pelien historiasta.

Yksi esimerkki melko vähäisiksi jääneistä kommelluksista on se, ”kun huomattiin aika viime vaiheessa, että kirjan sivumäärä ei täsmää”, Kaakinen sanoo.

”Ei sen pitänyt olla yllätys, kun mehän oltiin sovittu sivumäärä”, Lappalainen sanoo – oikein lempeällä äänellä.

Kirjan elokuisissa julkaisujuhlissa projektin kestoa havainnollisti hauskasti alun vauvamasu, joka nyt jo taaperteli ympäriinsä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta