Enemmän kuin kirja

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.

JOURNALISTI
29.9.2017

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuva

Elina Lappalaisen ja Jussi Kaakisen Nyt pelittää! -kirja on molemmille sydämen työ. Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä.

Kun Elina Lappalainen valitsi kuvittajaa peliteollisuutta käsittelevälle lastentietokirjalleen, toiveet olivat: tyyli sopii digimaailmaan, osaa piirtää kivoja ihmishahmoja ja on niin kokenut ja tunnettu, että kasvattaa kirjan potentiaalia.

Työn sai Jussi Kaakinen, joka muistaa keränneensä työnäytteitä tosissaan päästäkseen hyvän kuuloiseen projektiin mukaan.

Ensikohtaamisesta Kaakinen vitsailee muistavansa Lappalaisen olleen ”tooosi tosi pitkällä raskaana” ja ”luultavasti sanoneen jotain ähähdyksen tapaista”.

”No enhän, vaan ihan sievässä vauvamasussa hörpin siellä kustantamolla kahvia.”

 

Vakavasti puhuen ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi, millaista kirjaa ollaan tekemässä, kenelle, miksi ja millainen työprosessi sille halutaan.

Koska Lappalaisen aiemmalle, eläintuotantoa käsittelevälle Nakki lautasella -kirjalle oli suureksi avuksi lasten tarkkaileminen aiheeseen liittyvässä ympäristössä, samoin päätettiin tehdä taas.

Vierailut pelistudioille eivät olleet yhtä antoisia kuin maatiloille, koska nyt ei ollut vasikoita paijattavaksi, ja pelimaailma oli lapsille etukäteen tutumpi. Sen sijaan Kaakiselle oli suureksi hyödyksi nähdä, miltä pelistudiot ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset tarkkaan ottaen näyttävät.

 

Taloustoimittaja Lappalainen on tarkka faktoista myös lastenkirjailijana. Silti ohjelmointia oli kuvitettava yksinkertaistaen, koska ”muuten kukaan ei tajuaisi kirjasta mitään”.

Nyt pelittää! -kirjalla Lappalainen haluaa innostaa tyttöjä teknologian pariin, poikia kirjojen pariin ja perheitä pelaamaan ja lukemaan yhdessä. Vaikka kuvakirjat eivät tyypillisesti ole etenkään kuvittajalle kultakaivoksia, niiden tekeminen on myös Kaakisen sydäntä lähellä.

”Lasten pitää saada muitakin visuaalisia vaikutteita kuin niitä anime meets disney -tyyppisiä, joita valtavirran digipeleistä saa.”

 

Lappalaisen toiveille kuvien muokkauksista Kaakinen vaikuttaa olleen varsin joustava. Esimerkiksi lättänaamainen toimistokoirahahmo vaihtui lennossa pidempikuonoiseen, ”joka ei kärsi jalostuksen haitoista”.

Toisaalta myös Lappalainen kuunteli Kaakista, mistä esimerkkinä kirjassa on tämän kirjoittama tekstipätkä RGB-väreistä.

Kaakinen kuvaa yhteistyön henkeä sanomalla, että vaihtoehdoista valittiin se, mikä kuulosti järkevimmältä, ja Lappalainen sanoo, että kaksi ammattilaista pyrki parhaaseen mahdolliseen tulokseen yhdessä. Tapaamisissa Sellon kirjaston kahvilassa Espoossa kaksikon somevastaava Lappalainen huolehti, että niitä dokumentoidaan.

 

Vaikka kirjanteko meni loppusuoralla yötöiksi, hyviä yhteisiä päätöksiä syntyi edelleen. Yksi niistä on, ettei kirjan loppuun enää viime hetkillä lisätty aukeamaa pelien historiasta.

Yksi esimerkki melko vähäisiksi jääneistä kommelluksista on se, ”kun huomattiin aika viime vaiheessa, että kirjan sivumäärä ei täsmää”, Kaakinen sanoo.

”Ei sen pitänyt olla yllätys, kun mehän oltiin sovittu sivumäärä”, Lappalainen sanoo – oikein lempeällä äänellä.

Kirjan elokuisissa julkaisujuhlissa projektin kestoa havainnollisti hauskasti alun vauvamasu, joka nyt jo taaperteli ympäriinsä.

Elina Lappalainen ja Jussi Kaakinen

Tekivät yhdessä lastentietokirjan Nyt pelittää! – Miten pelejä tehdään? (Tammi 2017).

Elina Lappalainen on Talouselämän toimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja aikuisille ovat Syötäväksi kasvatetut ja Pelien valtakunta (Atena 2012 ja 2015) sekä lapsille Nakki lautasella (Tammi 2015). Lappalainen on opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Jussi Kaakinen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lastenkirjakuvituksiaan ovat muun muassa Taro-kirjat (WSOY 2011–2014) ja Suomen lasten historia (Otava 2005). Hän on toiminut yrittäjänä kymmenisen vuotta ja on Napa Agency -kuvitusagentuurin jäsen.



1 2020
Arkisto

Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Freelancerin vaihtoehdot

Kannattaako freelancerin olla työntekijänä osuuskunnassa, ”kevytyrittäjä” vai kokonaan omillaan? Journalisti vertaili työosuuskuntien ja laskutuspalveluiden hyötyjä oman toiminimen perustamiseen.

Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Politiikan journalismista ei voi siivota pois politiikkaa

”Poliitikot mielellään hämärtävät arvojen tärkeyttä politiikanteossa. Median ei pidä lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tällainen oli media-alan vuosi 2019

Digi-alv laski, JSN:n puheenjohtaja vaihtui ja postinjakelu oli tapetilla. Uutisraportointia värittivät ”ovilivet”. Kokosimme yhteen media-alan keskeisiä tapahtumia.

Harkkapaikat eivät ole mukana kesätyöhaun aikataulusuosituksessa – pitäisikö niiden olla?

”Harjoittelupaikkojen sisällyttäminen suositukseen selkiyttäisi prosessia, mutta kasvattaisi tammikuun rekrytointisumaa. Kovenisiko kilpailu myös harjoittelupaikoista”, pohtii Laura Forsén kolumnissaan.

Vi och de andra

”Journalistkåren, som jag känner den, är rätt homogen, vi lever våra liv med liknande förutsättningar inom snarlika ramar”, skriver Mikaela Löv.

Terveyskysely: Stressi ja epävarmuus piinavat freelancereita

Terveet elämäntavat eivät ole säästäneet freelancetoimittajia terveyshuolilta. SFJ ja Sydänliitto selvittivät freelancereiden hyvinvointia viime vuoden marras-joulukuussa.

Arkikieli voi tuntua asenteelliselta

”Sanomalehtitekstin vankka kehikko on yleiskieli, josta poikkeaminen pistää silmään”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Dustin Hoffman osaa näytellä

Kulttuuritoimittaja Harri Römpötti pääsi harvinaisen yksityisnäytöksen, kun Dustin Hoffman kieltäytyi lopettamasta haastatteluaikaansa lyhyeen.

Kotimaan kantava voima

Kuolleita: Tuottaja Tuija Tiihonen 23. 12. 1956 Joroinen – 26. 12. 2019 Kirkkonummi

Elämän äänen vahva tallentaja

Kuolleita: Toimittaja Leena Jäppinen 7. 9. 1954 Suonenjoki – 19. 12. 2019 Tampere

”Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty”

Kuolleita: Toimittaja Ulla-Maija Paalu 4. 7. 1947 Uusikaupunki – 6. 12. 2019 Uusikaupunki.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta