Ei varaa pelätä

Maija Liuhto työskentelee freelancetoimittajana Afganistanissa. Valtaosa hänen ulkomaalaisista kollegoistaan on poistunut maasta.

Afganistanissa toistaiseksi. Maija Liuhto sai kesällä uusituksi toimittajaviisumin puoleksi vuodeksi. Ainakin sen ajan hän aikoo pysyä Kabulissa.

Maija Liuhto

29-vuotias freelancetoimittaja, filosofian maisteri.

Syntynyt ja käynyt koulunsa Espoossa, opiskellut Wienin yliopistossa sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa sekä Etelä-Aasian tutkimusta.

Työskennellyt muun muassa saksalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle GIZ:lle Pakistanissa.

JOURNALISTI
29.9.2017

Susanna Särkkä, teksti
Kern Hendricks, kuvat

Aamulla toukokuun viimeisenä päivänä freelancetoimittaja Maija Liuhto pesi hampaitaan kotonaan Kabulissa, kun sähköt menivät poikki. Kuului valtava räjähdys. Kymmenennessä kerroksessa olevan huoneiston lattia tärisi, ikkunat helisivät. Liuhto ja hänen kaksi kissaansa joutuivat paniikkiin.

”Räjähdykset ja ikkunalasien kilinät kuuluvat arkeen Kabulissa, mutta tämä jysähdys oli niin massiivinen, että minuun iski pakokauhu. En tiennyt, mitä oli tapahtunut”, Liuhto kertoo.

Kun sähköt palasivat ja netti alkoi toimia, Liuhdolle selvisi, että parin kilometrin päässä Saksan suurlähetystön lähellä oli räjähtänyt iso rekkapommi. Iskussa kuoli 150 ihmistä, loukkaantuneita oli satoja. Liuhdon työpäivä muuttui hektiseksi.

Kiirettä jatkui myös seuraavat viikot. Rekkapommi-isku johti väkivaltaisiin mielenosoituksiin. Hautajaisissa räjähti pommi. Suomalaisen avustustyöntekijän sieppaus pysyi otsikoissa.

 

Liuhto kirjoittaa Afganistanista muun muassa Helsingin Sanomiin ja The Los Angeles Timesiin. Hän on työskennellyt toimittajana vasta runsaan vuoden. 2015 hän teki Kabulissa töitä Eureka Research and Evaluation -tutkimusjärjestölle.

”Vastaan tuli ideoita lehtijutuiksi. Sain muutaman jutun läpi The Diplomatiin, The Monitoriin ja Middle East Eyehin. Siitä heräsi ajatus, että voisin kokeilla työskentelemistä kokopäiväisenä toimittajana.”

Heikentynyt turvallisuustilanne on lisännyt freelancerin työmahdollisuuksia Afganistanissa. Valtaosa ulkomaalaisista kuukausipalkkaisista toimittajista on lähtenyt maasta.

Vain muutamalla isolla ulkomaisella medialla – The Washington Postilla, The New York Timesilla, The Wall Street Journalilla, Reutersilla ja AFP:llä – on oma kirjeenvaihtaja pääkaupungissa Kabulissa. Työnantajat eivät enää juurikaan anna kirjeenvaihtajiensa lähteä ulos toimistoistaan.

”Me harvat freelancerit ja paikalliset toimittajat raportoimme tapahtumapaikoilta”, Liuhto hymähtää, kun tapaan hänet Kabulissa.

Iloisesti hymyilevä vartija heilauttaa meille rynnäkkökivääriään ja ilmoittaa: ”No photos this street.” Läheisen hotellin turvajärjestelyt lienevät kiellon syynä. Siirrymme muutaman korttelin päähän Chicken Streetille, joka on ollut länsimaisten keskuudessa suosittu ostospaikka. Huonontuneen turvallisuustilanteen vuoksi kadun mattokauppiaiden asiakkaat ovat kadonneet lähes tyystin.

Mediajättien kirjeenvaihtajien lisäksi YK:n ja EU:n palveluksessa olevat länsimaalaiset eivät juurikaan saa liikkua kaupungilla. He asuvat bunkkereissa ja kulkevat työmenoissa panssariautoilla.

Freelancetoimittajalla ei turvajärjestelyjä ole. Kotoaan käsin työskentelevä Liuhto liikkuu lähes paikallisten tapaan.

”Totta kai mietin joka päivä, että jotain voi tapahtua. Kidnappaaja voi olla taksikuski, lähikaupan myyjä tai pitsalähetti. Pommiisku tai sieppaus voi sattua missä vain ja milloin vain. Kuulostaa hullulta, mutta on vain uskottava kohtaloonsa. Toimittajana on pakko liikkua siellä, missä tapahtuu.”

 

Vaikka kilpailua on moneen muuhun paikkaan verrattuna vähän, vapaana toimittajana menestyminen vaatii Afganistanissakin paljon työtä ja sinnikkyyttä.

”Pahimmillaan olen joutunut tarjoamaan mielestäni hyvää juttuideaa kymmeniä kertoja ennen kuin olen saanut sen läpi. Sähköposteihin ei usein vastata. Jo sen selvittäminen, kuka missäkin mediassa vastaa ulkomaanjuttujen ostamisesta, edellyttää paljon työtä ja usein kollegojen apua.”

Avustajapalkkiot voivat olla isoillakin markkinoilla pieniä.

LA Times maksaa 250 dollaria jutusta. Paljoa ei jää käteen, kun joudun maksamaan fikserille tietyn prosenttiosuuden. Niinpä teenkin heille lähinnä vain uutisseurantaa. Pitkiä juttuja kirjoitan lehtiin, jotka maksavat paremmin.”

 

Liuhdon mielestä länsimaisen naisen on helpompi työskennellä toimittajana Afganistanissa kuin miehen. Naistoimittaja voi esimerkiksi haastatella sekä miehiä että naisia. Miestoimittajien voi olla vaikea jututtaa afgaaninaisia, koska nämä eivät saa puhua vieraille miehille.

Liuhdon mukaan afgaaninaiset joutuvat kokemaan paljon enemmän häirintää kuin maassa olevat länsimaiset kanssasisarensa. Länsimainen nainen voi valittaa poliisille, ja häntä jopa kuunnellaan. Tekijälle voi tulla seurauksia.

”Paikallisen naisen sana ei useinkaan paina mitään. Poliisi voi kohauttaa olkapäitään ja sanoa, että pysy kotona äläkä valita.”

Liuhto osaa jonkin verran Afganistanin kieltä daria, mutta ilman paikallisia avustajia hän ei pystyisi juttuja tekemään. Fikserit auttavat löytämään luotettavat haastateltavat. Parhaita tietolähteitä ovat Afganistanissa työskentelevät ulkomaalaiset asiantuntijat.

”Iso ongelma täällä on, että viranomaisten puheisiin ei voi luottaa yhtään. Esimerkiksi arvioit Isisin joukkojen vahvuudesta vaihtelevat 200 – 15 000 välillä sanojan poliittisten intressien mukaan. Samoin pommi-iskujen uhrilukuja pienennellään paljon.”

Televisiouutisia lukuun ottamatta afganistanilaisessa lehdistössä ja nettijulkaisuissa faktojen tarkistus ei aina ole parhaalla mahdollisella tolalla.

Afganistanissa moni asia hoituu vain, kun tuntee oikeat ihmiset. Verkostojen luominen ja ylläpitäminen on toimittajalle elintärkeää.

”Tämä työ vaatii todella paljon teen juontia”, Liuhto sanoo.

Keskustelumme päätteeksi Liuhto hyvästelee tutuksi tulleen mattokauppiaan Chicken Streetillä ja lähtee kotiin, uuteen asuntoonsa. Edellisestä hän lähti, kun afganistanilais-amerikkalainen naapuri ammuttiin kuoliaaksi hänen kotiovensa edessä.

Maija Liuhto

29-vuotias freelancetoimittaja, filosofian maisteri.

Syntynyt ja käynyt koulunsa Espoossa, opiskellut Wienin yliopistossa sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa sekä Etelä-Aasian tutkimusta.

Työskennellyt muun muassa saksalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle GIZ:lle Pakistanissa.

Näin pärjäät maailmalla

Tarjoa juttua aina ensin isoimpaan mediaan. Jos juttu ei mene siellä läpi, siirry askel askeleelta pienempiin.

Älä lähetä juttutarjouksia yleisiin toimituksen sähköposteihin. Joskus editoreiden yhteystiedot voivat lyötyä Twitteristä.

Ole sinnikäs. Ei pidä lannistua eikä ajatella, että hyvänä pitämäsi juttuidea ei oikeasti olisi hyvä. Mediat eivät aina heti tajua, että tulossa olisi hyvä juttu. Ne eivät aina tunne paikallista tilannetta ja politiikkaa riittävän hyvin.

Luota tarinaan. Täydellistä englannin kieltä ei välttämättä edellytetä, jos juttu on ekslusiivinen. Isoissa lehdissä juttu editoidaan kuitenkin moneen kertaan.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta