Brunein sulttaanin putkassa

Juha-Pekka Kervinen tiesi, ettei ruotsalaisilta vaadita Brunein sulttaanikuntaan viisumia. Sen sijaan päätelmä samasta kohtelusta suomalaisille oli väärä.

Perjantainen iltapäivä singaporelaisessa toimistotornissa 1990-luvun alulla. Olimme kollegani kanssa tavanneet Nokian Aasian johtoa. Yhtiö aloitteli matkapuhelintoimintojaan Kiinassa. Sopiva juttu Talouselämään.

Halusimme tutustua viikonloppuna Brunein sulttaanikuntaan, kulmilla kun oltiin. Nokialle työskentelevä pocket rocket -tyylinen sihteeri varasi meille Singapore Airlinesin lennot Bandar Sei Begawaniin.

Hienoa! Uusi eksoottinen maa, jonka nähtävyydet ovat sulttaanin palatsi ja moskeija. Pari yötä perillä riittäisi mainiosti.

Matka tyssäsi tulliin. Tiesin, että ruotsalaisilta ei vaadittu maahan viisumia, mutta päätelmäni samasta kohtelusta suomalaisille oli väärä. Vaihtoehtomme olivat joko lento samalla koneella takaisin tai open end -säilytys lentoaseman putkassa. Valitsimme jälkimmäisen.

Tax free -alueen kellarissa sijaitsevien putkatilojen henkilökunta koostui hunnutetuista naisista. Vankitoverimme olivat pieniä, tummanruskeita pakistanilaisia. Epäilemättä he olivat yrittäneet kepulikonsteilla töihin öljyrikkaalle sulttaanille.

Meille osoitettiin oma pieni selli, joka oli varustettu laverein ja patjoin. Oviaukko oli avonainen. Ruokaa saimme valita listalta silloin kun halusimme. Ravintolasta saapui hovimestari ja tarjoilija vastaanottamaan tilausta, joka kärrättiin selliimme puolen tunnin kuluttua.

Televisiossa pyöri 1950-luvun malesialaisia elokuvia. Kovasti Pekka ja Pätkä -tyylisiä.

Kahden päivän kuluttua meille tarjottiin mahdollisuus poistua maasta Jakartaan suuntaavalla Royal Brunein lennolla.

Kone teki upean lähtökaarron yli sulttaanin palatsin ja kultaa kimaltavan moskeijan.

Mieleenjäävä maa.

29.9.2017
Facebook

Juha-Pekka Kervinen

Kirjoittaja on Talouselämän eläkkeellä oleva toimittaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta