Yyteitä nolla

Pääkirjoitus.

Journalistiliiton hallituksen elokuun kokouksessa kirjattiin pöytäkirjaan tieto, joka otettiin vastaan lievän hämmennyksen vallassa. Liiton piiriin kuuluvilla toimialoilla ei juuri tuolloin ollut meneillään yhtään yt-neuvottelua.

Liiton hallituksen kokouksissa yt-tilanne on vuosia ollut vakioaihe. Pitkä on myös ollut neuvottelujen kohteena olleiden yritysten luettelo ja hämmentävät isoja ne numerot, jotka ovat kuvanneet uhanalaisten työpaikkojen määrää.

Kokouksissa on käyty läpi tulevat, meneillään olleet ja päättyneet neuvottelut. On mietitty kunkin prosessin yleisiä ja erityisiä piirteitä. On ynnätty tuloksia eli laskettu irtisanottujen, eläkkeelle ennenaikaisesti lähteneiden ja muilla järjestelyillä ulos ohjattujen määrää. Hieman lohtua ovat tuoneet muutamien vaikeiden prosessien tulokset: luottamusmiehet ja muut neuvottelijat ovat onnistuneet keventämään työnantajan tavoittelemia leikkauksia.

Vuoden 2008 jälkeen viime vuoteen asti media-alan yt-neuvotteluissa on irtisanottu keskimäärin 200 henkilöä vuodessa. Sen lisäksi eläke- ja muilla paketeilla on vähennetty satoja työpaikkoja. Työvoimaa on pienennetty myös kiristämällä määräaikaisen ja muun sijaistyövoiman käyttöä. Neuvotteluja on käyty vuosittain kymmenissä yrityksissä, joista useissa väkeä on vähennetty monella erillisellä neuvottelukierroksella.

Rakennemuutos, mainosrahavirtojen uusjako ja talouden lama ovat kiusanneet media-alan ihmisiä erityisen kovakouraisesti. Parin viime vuoden aikana vähennetyn väen määrässä on tosin tapahtunut käänne, jota voi selittää sillä, ettei enää ole mistä leikata.

Näkyvillä on muitakin myönteisiä merkkejä. Maa alkaa nousta lamasta, talous kasvaa. Lehtiin on ilmestynyt yhä enemmän ilmoituksia vapaista työpaikoista – jopa journalistien työmarkkinoilla ihmiset tuntuvat lamavuosia enemmän siirtyvän uusiin tehtäviin. Työttömien määräkin on kääntynyt laskuun.

Isot mediatalot ovat julkaisseet näköaloja avaavia tulostietoja, viimeksi Keskisuomalainen, joka luonnehti alkuvuoden tulosparanemaansa vahvaksi. Samanlaisia kaikuja on kuulunut Alma Mediasta ja Sanomasta. Toki niissä ollaan vielä kaukana menneiden aikojen tuloksista, mutta suunta on nyt oikea.

Mitä isot edellä, siihen pitäisi pientenkin pystyä, jotta tästedeskin pöytäkirjoihin voitaisiin kirjata: yyteitä nolla.

8.9.2017
Facebook

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Samaan aikaan toisaalla

Suomalainen media on seurannut viime viikot hurrikaani Harveyn liikehdintää Pohjois-Amerikassa. Yleisö valmisteltiin tapahtumaan: myrskyn kehkeytymistä ennakoitiin, sen liikkeitä ja tulevia tuhoja ennustettiin ikään kuin elokuvan trailerina.

Ja lopulta tuli ensi-ilta: Harvey päihitti Katrinan, joka tuhosi Louisianaa vuonna 2005.

Samaan aikaan toisaalla on käynnissä inhimillisiltä vaikutuksiltaan Harveytakin kovempi tuhotulva, jota ei ole seurattu kuin jännitysnäytelmää. Se kun sattuu tapahtumaan eteläisessä Aasiassa: Bangladeshissa, Intiassa, Pakistanissa ja Nepalissa.

Tätä se on, länsimainen tiedonvälitys. Uutiskoneet on viritelty rikkaille kotipihoille, joilla uhan alla on miljardien arvoiset omaisuusmassat. Aasiassa monsuunin kourissa on kuollut 1 200 ihmistä, köyhää väkeä.

Tähän on tyytyminen yhä useammin, kun ulkomaantoimituksien voimavaroja on vähennetty.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta