Vaarallisen tiedon vartija

Italialaistoimittaja Lirio Abbate on kirjoittanut mafiasta lähes kolme vuosikymmentä. Siitä puolet hänet on haluttu tappaa.

Kova hinta työstä. Lirio Abbaten juttujen kohteet nostavat syytteitä häntä vastaan. Sakkorangaistuksia tulee säännöllisesti. Työnantaja maksaa sakot. ”Lehden antama turva on kuin vakuutus, jonka avulla voin tehdä työtäni.”

JOURNALISTI
8.9.2017

Jenna Vehviläinen, teksti
Joonas Brandt, kuvat

Siviilipukuinen poliisi avaa mustan auton oven italialaisen viikkolehti l’Espresson toimituksen edessä Roomassa.

Takapenkille istuu toimittaja Lirio Abbate. Yksi poliisi viereen, toinen eteen, ja kotimatka alkaa.

Abbaten työpäivä on venynyt pitkäksi. Hän on ollut haastateltavana televisiossa, suositussa keskusteluohjelmassa aiemmin samana päivänä. Haastattelu on synnyttänyt myrskyn, jota on pitänyt illan mittaan tyynnytellä.

Ohjelmassa on keskusteltu Abbaten viimeisimmästä tutkivasta artikkelista. Se sisältää raskauttavia väitteitä Italian pääkaupungissa toimivan rikollisjengin taloudellisesta vallasta ja yhteyksistä äärioikeistoon.

Artikkeli on jatkumoa samassa lehdessä julkaistujen juttujen sarjalle, jossa Abbate paljastaa yksityiskohtaisia tietoja järjestäytyneestä rikollisuudesta Roomassa. Kaikkea mafiosojen lempinimistä heidän poliittisiin yhteyksiinsä.

Vieressä istuvan poliisin ääni havahduttaa Abbaten ajatuksistaan. Kintereillä ajaa joku, joka on seurannut heidän autoaan epäilyttävän pitkään. Poliisi pyytää radiopuhelimella apua ja tekee nopean u-käännöksen.

Peräpuskurissa räsähtää, kun toinen auto törmää heihin. Abbatea kuljettava poliisi onnistuu nipin napin säilyttämään ajoneuvon hallinnan.

Heitä seurannut auto kaasuttaa karkuun. Poliisisaattue vie Abbaten kotiin, saattaa sisään ja jää sitten kadulle vahtiin.

Tämä on selvä merkki, Abbate miettii. Joku haluaa tappaa, tai ainakin hiljentää hänet.

”Näin mafia toimii. Se syö sisältä, vähä vähältä”, Abbate toteaa.

 

Mafian uhkausten kohteiksi joutui Italiassa vuonna 2016 yli 400 journalistia, kertovat Ossigeno per l’Informazione -yhdistyksen tilastot. Yhdistys toimii osana valtakunnallista journalistiliittoa, Federazione Nazionale della Stampaa.

Järjestäytyneen rikollisuuden jäsenten pyrkimys vaikuttaa tiedonvälitykseen ei ole maassa uusi ilmiö. Jo 1970 – 1980-luvuilla mafian päähaaroihin kuuluvat Sisilian Cosa Nostra ja Napolin Camorra surmasivat journalisteja, jotka toivat niiden toimintaa päivänvaloon.

Sittemmin mafiosojen keinot rajoittaa vapaata sanaa ovat muuttuneet. Journalistien surmia ei ole enää nähty, mutta muita vaientamisyrityksiä sitäkin enemmän.

1990-luvun alussa toimittajana aloittanut Abbate on saanut niitä osakseen lukuisia, kaikkea uhkauskirjeistä fyysiseen väkivaltaan ja seuraamiseen. Tänä päivänä mafiosot käyttävät hyväkseen myös sosiaalista mediaa. Facebookissa Abbatea on nimitelty ja hänen mainettaan on yritetty tahrata virheellistä tietoa levittämällä.

Vuodesta 2007 lähtien Abbate on elänyt poliisin ympärivuorokautisessa suojelussa. Silloin hänen autonsa alta löytyi pommi. Turvatoimia ja valvontaa on sen jälkeen lisätty: siviilipoliisit kulkevat joka paikassa hänen mukanaan.

 

Abbaten mukaan hänet halutaan hiljentää yksinkertaisesti siksi, että mafiosot pelkäävät juttujen seurauksia. Hänen artikkeleitaan on joskus seurannut poliisitutkintoja ja pidätyksiäkin.

Näin tapahtui esimerkiksi sen jälkeen, kun l’Espresso vuonna 2012 julkaisi Abbaten jutun nimeltään Rooman neljä kuningasta. Siinä hän kertoi, keitä ovat ne neljä rikollista miestä, jotka väkivalloin ja laittomin liiketoimin pitävät kaupunkia hallussaan.

”Tämä artikkeli päästi valloilleen yhden pomoista, Massimo Carminatin, vihan. Hän alkoi etsiä minua käsiinsä ja uhkailla. Onneksi minulla oli jo poliisi suojanani.”

Kaksi vuotta myöhemmin Carminati pidätettiin syytettynä useista rikoksista. Nyt hän istuu vankilassa.

”Toimittaja voi olla Italiassa rikollisjärjestölle oikeuslaitosta suurempi uhka. Oikeusprosessia voi ohjailla, mutta arvostetun toimittajan juttu voi tehdä lopun laittomista bisneksistä”, Abbate sanoo.

Joskus juttujen kohteet nostavat Abbatea vastaan syytteitä. Sakkorangaistuksia on tullut niin monta, ettei toimittaja edes muista niiden määrää. Ne ovat 30 000 – 50 000 euron, joskus jopa sadan tuhannen suuruisia. Sakot maksaa työnantaja.

”Kaikki tämä kuuluu työhön. Lehden antama turva on kuin vakuutus, jonka avulla voin tehdä työtäni”, Abbate sanoo.

 

Jatkuva turvallisuusuhka luo tutkivan toimittajan työlle käytännön haasteita. Abbate on muun muassa joutunut muuttamaan toiseen kaupunkiin ja aloittamaan kaiken alusta.

”Mafiasta kirjoittava toimittaja elää tiedonmurujen yhdistelystä, faktojen sinnikkäästä tarkistamisesta ja sisäpiiriin kuuluvista tietolähteistä, joille on taattava anonymiteetti.”

Tiettyjen lähteiden tapaaminen on vaikeutunut, koska liikkuminen onnistuu vain poliisisaattueessa. Siitä huolimatta Abbate on jatkanut työtään ja tehnyt lisää skuuppeja. Hänet on palkittu periksiantamattomasta työstään useita kertoja sekä Italiassa että ulkomailla.

Tunnustuksesta huolimatta Abbate tuntee usein jäävänsä työnsä kanssa vaille muiden journalistien tukea.

”Osaan toimittajista uhkailu on toiminut. Moni ei kirjoita mafiasta, koska pelkää.”

Kun muut vaikenevat ja vain yksi avaa suunsa, on helppo arvata, kenestä tulee maalitaulu.

”Kun olet yksin, olet heikko kuin kärpänen. Sinut on helppo liiskata.”

Mafia ja media

Vuonna 2016 412 italialaista journalistia sai osakseen uhkauksia mafialta. Eniten uhkailtiin lehdistöä.

Ympärivuorokautisen poliisivalvonnan alla elää 20 journalistia. Suojelun tarpeesta päättävät viranomaiset.

Eniten uhkauksia dokumentoitiin Rooman ja Milanon kaupunkien seuduilla sekä Campanian, Calabrian ja Sisilian maakunnissa, jotka tunnetaan mafian päähaarojen kotipaikkoina.

Italia sijoittuu sananvapautta mittaavassa World Press Freedom -listauksessa sijalle 52. Mukana on 180 maata.

Lähteet: Toimittajat ilman rajoja, Ossigeno per L’Informazione

Mafia ja media

Vuonna 2016 412 italialaista journalistia sai osakseen uhkauksia mafialta. Eniten uhkailtiin lehdistöä.

Ympärivuorokautisen poliisivalvonnan alla elää 20 journalistia. Suojelun tarpeesta päättävät viranomaiset.

Eniten uhkauksia dokumentoitiin Rooman ja Milanon kaupunkien seuduilla sekä Campanian, Calabrian ja Sisilian maakunnissa, jotka tunnetaan mafian päähaarojen kotipaikkoina.

Italia sijoittuu sananvapautta mittaavassa World Press Freedom -listauksessa sijalle 52. Mukana on 180 maata.

Lähteet: Toimittajat ilman rajoja, Ossigeno per L’Informazione



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta