Työ, jossa on tilaa hengittää

Mediakunta auttoi Elina Salosen ammattimaisen freelanceuran alkuun. Osuuskunta kasvaa edelleen.

Elina Salosen keittiö toimittaa myös työhuoneen virkaa. Luonnon ympäröimässä lähiössä käännösurakoihin on helppo keskittyä. ”Olen täällä kuin herran kukkarossa”, Salonen sanoo.

JOURNALISTI
8.9.2017

Marja Honkonen, teksti
Kaisu Jouppi, kuva

Lähimetsään näkee hyvin sohvan nurkasta. Siihen kääntäjä Elina Salonen istuu, kun on tarve ”olla läsnä”. Kotonaan Keravalla työskentelevä Salonen nauttii omakotilähiön hiljaisuudesta.

”Pyrin työskentelemään kahdeksasta viiteen. Välillä kuitenkin irtaudun työstä vain olemaan ja tiedostamaan tämän hetken”, Salonen kertoo.

Kääntämisen, kustannustoimittamisen ja somen parissa työskentelevä Salonen ryhtyi freelanceriksi todettuaan, että oli harhautunut kustantamourallaan kauas siitä, mitä oikeasti halusi tehdä.

Aluksi itsensä ja uuden uran etsiminen tarkoitti työttömyyttä. Salonen oli epävarma, sopisiko vapaa työtapa todella hänelle. Toiminimen perustaminen tuntui liian isolta askeleelta.

Sitten tuli Mediakunta, kuin vastauksena Salosen toiveisiin. Se oli turvallinen tapa saada freelanceuraan vauhtia.

Salonen on edelleen virallisesti työtön, mutta tukeutuu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan enää harvoin.

Työn ja etuuksien yhteensovittaminen on vaatinut sitkeyttä ja järjestelmällisyyttä.

”Tämä on ollut vähän pioneerihommaa”, Salonen sanoo.

 

Journalistiliiton perustamaan osuuskunta Mediakuntaan kuuluu yli 120 jäsentä. Tekijöiden kirjo on moninainen niin ammatin, iän, asuinpaikan kuin työmäärien ja laskutuksen suhteen.

Jäsenmäärä on toiminnanjohtaja Maiju Mitrusen mukaan edelleen kasvussa. Siihen pyrittiin myös päätöksellä pienentää ja porrastaa prosenttiperustaista palvelumaksua, jota pidettiin liian suurena.

”Uudistuksella haetaan lisää jäseniä ja reiluutta: nyt he, jotka käyttävät palveluitamme eniten, myös hyötyvät eniten”, Mitrunen kertoo.

Muutos kasvattaa myös Salosen tilipussia. Palvelumaksun suuruutta painavampi syy liittyä hänelle oli kuitenkin Mediakunnan antama muu tuki. Apua on saanut muun muassa työn hinnoitteluun.

”Aiemmin työskentelin pilkkahinnalla, vaikka olen korkeakoulutettu ihminen.”

Mediakuntalaiset tapaavat kuukausittain, ja keskustelu omassa Facebook-ryhmässä on aktiivista. Salonen on osallistunut sosiaaliseen toimintaan satunnaisesti.

Tunne yhteisöön kuulumisesta on silti vahva, ja se tukee uutta ammatti-identiteettiä.

Tärkein Saloselle on työ, jossa voi olla vapaa ja hengittää.

”Olen löytänyt keinot tehdä elämästäni sellaisen, joka sopii juuri minulle.”


Lue lisää: Näin toimii Mediakunta (Journalisti 2/2017) & Journalistin muut jutut mediakunnasta



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta