Räjäytä ”juttu”!

Journalismi ei ole rikki, vaan sen jakelu ja muoto, sanoo Jussi Pullinen. Tulevaisuuden toimittajilta vaaditaan silmää myös yleisöjen luomiselle ja tiedonkäsittelyn etiikalle.

Vuoden proffa. Jussi Pullinen aloitti syyskuun alussa lukuvuotensa Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina. Hän itse on Helsingin yliopiston ja Sanoman Toimittajakoulun kasvatti.

Jussi Pullinen suosittelee

Jenkins, Ford & Greenin ’Spreadable Media’ (NYU Press) on kirja, jonka avulla itse hahmotin sosiaalisen median muutoksen todellisen laajuuden ja yleisen virheen: Some ei ole linkkien kalastelukanava vaan yleisön yhteisen identiteettityön alusta.”

Reuters Digital News Report 2017 sekä sen Suomen maaraportti. Paljastaa, miten iso ero sukupolvien välille on repeytymässä ja murtaa monta myyttiä siitä, miten yleinen tai harvinainen jokin tapa kuluttaa uutisia on.”

Digiday on uuden aallon mediajulkaisu verkossa. Alan isot rakenteet – digitaaliset alustat ja sisällön muodot – muuttuvat nopeasti, tällä pysyy kärryillä.”

JOURNALISTI
8.9.2017

Marja Honkonen, teksti
Marjaana Malkamäki, kuvat

Ole huoleti, sinun ei tarvitse opetella koodaamaan. Ajattelunsa toimittajat joutuvat kuitenkin kääntämään uuteen asentoon pärjätäkseen työssään myös tulevaisuudessa, Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori Jussi Pullinen ennustaa.

”Journalismissa ei ole rikki journalismi, vaan sen jakelu ja muoto. Ne eivät kohtaa muuttunutta mediankäyttöä”, Pullinen sanoo.

Pyysimme Helsingin Sanomien Nyt.fi:n ja kulttuurin verkkodeskin uutispäällikön paikalta vierailijaprofessoriksi lainattua Pullista listaamaan taitoja, joita toimittajat tulevaisuudessa tarvitsevat.

 

”Jutun” uudet olomuodot

Sekä koulutus että työ opettavat journalistit puristamaan hankitut tiedot ”jutuiksi” – tietyn mittaisiksi, tiettyjä rakenteita noudattaviksi kokonaisuuksiksi, jotka aika hapattaa nopeasti.

Verkkojutuille luontevampaa olisi olla jotain aivan muuta: twiitin mittaisia sähkeitä, keskusteleva sarja chattiviestejä, päivittyvä aihesivusto, oivaltava meemikuva tai viikon mittainen livetapahtuma.

Olisi siis opittava irrottelemaan.

Tampereella Jussi Pullinen haluaa opettaa tuleville journalisteille juuri tätä: verkon kehityssuuntien ymmärtämistä ja valmiutta ottaa uudet tavat käyttöön, jos siihen toimituksissa tarjoutuu mahdollisuus.

Diginatiiveille hän epäilee sen olevan mediataloja luontevampaa. Jälkimmäiset kun eivät voi yhtäkkiä vain päättää lopettaa päätuotteidensa tekemistä.

”Perinteiset kanavat vaativat niiden ehdoille tehtyä sisältöä. Se on iso hidaste muutokselle”, Pullinen sanoo.

Päivittäin ilmestyvän printin tai tunneittain lähetettävän radiouutiskatsauksen rakenteet, muodot ja rutiinit ohjaavat perinteiset kerrontatavat verkon ohi.

Pullinen moittii medioita myös ”möykkyajattelusta”, jonka logiikassa ”tehdään nettiä” ja pohditaan, mikä on ”hyvä nettiotsikko”. Jopa aikakauslehdistä kuoriutuu verkossa uutismedioita.

Omaa ääntä, identiteettiä ja ilmettä pitäisi miettiä verkossa yhtä tarkasti kuin lehti- tai kanavauudistusta.

”Internet ei ole yksittäinen tyyli, jota voidaan tehdä.”

Tilanne ei ole toivoton. Hyvinä esimerkkeinä Pullinen mainitsee muun muassa aikakauslehtien blogiyhteisöt ja Yleisradion ”edistyksellisen some-lähtöisen kaman”.

”Eivät mediat tässä junnaa vain paikallaan, vaan kehittävät myös paljon uutta. Kysymys on sekoitussuhteesta.”

Uusien kerronnan tapojen omaksuminen ei tarkoita, että kaikkien olisi opeteltava koodaamaan. Teknistä osaamista oleellisempaa on muutos ajattelussa, Pullinen sanoo.

Ennakkoluulottomuutta tarvitaan myös, jotta uusia välineitä tohtii kokeilla.

”Monipuolistumista se vaatii, mutta ei kaikkien alojen virtuoosina toimimista.”

 

Yleisön tunteminen ja luominen

Jos Pullinen saisi pakottaa kaikki Suomen journalistit takaisin toimittajakoulun penkille, he saisivat eteensä Reuters-instituutin kesällä julkaiseman Digital News Report 2017 -raportin. Toimittajilla pitäisi olla realistinen käsitys siitä, miten mediaa käytetään.

”Siitä elää paljon myyttejä, molempiin suuntiin”, Pullinen toteaa.

Toisten mielestä mediankäyttö on mullistunut täysin: kukaan ei katso enää televisiota, kaikki saavat uutisensa somesta ja kaikki alle 18-vuotiaat tubettavat. Toisten mielestä kaikki jatkuu kuin ennallaan.

”Kumpikaan ei pidä paikkaansa.”

Raportin mukaan esimerkiksi suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset lukevat nettiuutisensa useimmiten menemällä suoraan uutisvälineen verkkoetusivulle. Tämä on muuhun Eurooppaan verrattuna poikkeuksellista.

”Suomessa ylivoimaisesti tyypillisin tapa lukea uutisia on rämpätä iltapäivälehtien, Ylen, Maikkarin tai Hesarin etusivua”, Pullinen sanoo.

Hän huomauttaa esimerkiksi iltapäivälehtien tavoittavuuslukujen suhteessa väestömäärän olevan sellaisia, joista moni ulkomainen, menestyvä uutisväline voi vain haaveilla. Oma työnantaja, Hesari kertoi elokuussa rikkoneensa 200 000 maksavan digitilaajan rajan.

Mutta ennen kuin lysähdät helpottuneena työtuoliisi: tämäkin voi olla muuttumassa.

”Isot kanavat on suunniteltu perinteiseen käyttöympäristöön ja sen ympärille, että uutisseuranta on rutiini. Mitä nuorempiin mennään, sitä hajanaisempia rituaalit ovat”, Pullinen sanoo.

Kun väline ei tuuttaa sisältöjä yleisölle väkisin, yleisöjä on opittava luomaan. Käytännössä se tarkoittaa Pullisen mukaan esimerkiksi keskusteluihin osallistumista ja jo olemassa oleviin someyhteisöihin menemistä. On rohjettava altistua keskustelulle.

”Jopa poliisi tuntuu löytäneen roolinsa somessa paremmin kuin journalistiset instituutiot”, Pullinen vertaa.

”Usein huomaa, että vasta sitten kun tulipalo on päällä, mennään osallistumaan. Sen pitää olla jatkuvaa.”

Hän on leikitellyt ajatuksella siitä, että ”joku 10 000 ihmisen Riihimäki-ryhmä” joukkorahoittaa itselleen toimittajan, joka ottaisi selvää yhteisöä askarruttavista asioista. Silloin häviäjänä olisivat mediatalot, mutta voittajana journalismi.

”Siinä on disruption riski. Miten palikat tulevaisuudessa asettuvat, se on hankala sanoa.”

 

Tiedonkäsittelyn etiikka ja avoimuus

Journalismin tulevaisuudesta puhuttaessa on tapana hokea, ettei perustaitojen merkitys katoa mihinkään.

Täsmälleen näin, Pullinen lupaa.

Erityisen tärkeäksi hänen mielestään nousee tiedonkäsittelyn eettisyys. Sillä Pullinen tarkoittaa esimerkiksi pohdintoja siitä, mitä voi tai kannattaa julkaista tai mitä tilastoista voi todella päätellä.

Moniäänisessä digitaalisessa ympäristössä eettisyys korostuu, Pullinen sanoo. Paitsi itselleen, toimittajilla on oltava kykyä vastata myös yleisölle. Se tarkoittaa, että journalistin on oltava aiempaa valmiimpi avaamaan tekemiään valintoja.

”Jos jutussa ei avata jotain asiaa, lukija täydentää sen omasta näkökulmastaan ja yleensä pahimmilla mahdollisella tavalla”, Pullinen sanoo.

”Ja jos lukijassa herää kysymys, miksi tämä juttu on tehty, vastaus ei kovin usein ole toimittajaa kohtaan sympaattinen.”

Verkon haasteena on myös kontekstin puute. Radiossa sähkeen pituus kertoo sen tärkeydestä, printtilehdessä asiat saavat mittasuhteet taiton ja sijoittelun avulla. Verkossa ulkoiset signaalit puuttuvat. Mielipideteksti voi näyttää uutiselta, hauska pikkujuttu pääuutiselta.

”Siksi jutun luonne pitäisi pystyä avaamaan eksplisiittisesti”, Pullinen sanoo.

Ja sitten on tietysti se robottiasia. Vaikka tilastot juttua varten kampaisi läpi jatkossa botti, journalistin on ymmärrettävä, mitä koneelta voi odottaa ja milloin pitää epäillä sen tehneen virheen.

Tekoälyn ja algoritmien toimintaa ei kuitenkaan pitäisi opettaa toimittajakoulutuksessa, Pullinen sanoo.

”Se, että ymmärtää algoritmien peruslogiikoita, on kaikkia koskeva peruskoulutason juttu.”

Jussi Pullinen suosittelee

Jenkins, Ford & Greenin ’Spreadable Media’ (NYU Press) on kirja, jonka avulla itse hahmotin sosiaalisen median muutoksen todellisen laajuuden ja yleisen virheen: Some ei ole linkkien kalastelukanava vaan yleisön yhteisen identiteettityön alusta.”

Reuters Digital News Report 2017 sekä sen Suomen maaraportti. Paljastaa, miten iso ero sukupolvien välille on repeytymässä ja murtaa monta myyttiä siitä, miten yleinen tai harvinainen jokin tapa kuluttaa uutisia on.”

Digiday on uuden aallon mediajulkaisu verkossa. Alan isot rakenteet – digitaaliset alustat ja sisällön muodot – muuttuvat nopeasti, tällä pysyy kärryillä.”

Muuttuva ala vaatii ketteryyttä

Kaksi journalistikoulutuksen instituutiota juhlii syyskuussa pyöreitä vuosia. Sanoman Toimittajakoulun 50-vuotisjuhlia vietetään 28. syyskuuta ja Jyväskylän yliopiston journalistiikan 30-vuotisjuhlia 30. syyskuuta.

Journalistiikan professori Mikko Villi uskoo opetuksen vastaavan Jyväskylässä hyvin työelämän tarpeisiin.

”Oppiaine on pieni ja olemme ketteriä tarttumaan alan muutoksiin”, Villi sanoo.

Samaa mieltä ovat myös opiskelijat, ainejärjestö Lööpin puheenjohtaja Topias Peltonen kertoo.

Opinnoissa painottuu monimediajournalismi, ja pakollisiin opintoihin kuuluu viestintäyrittäjyyden kurssi.

Pienen oppiaineen ainejärjestön pitää isossa yliopistossa olla hereillä, jotta opetus pysyy hyvällä tasolla.

”Resursseja saisi olla enemmänkin sekä henkilökunnan että harjoitustilojen muodossa”, Peltonen sanoo.

Jyväskylän ohella seitsemän korkeakoulua kasvattaa alalle uusia toimittajia. Mediatalot ovat keskittyneet täydennyskoulutukseen. Myös Sanoman Toimittajakoulun viimeisimmät pitkän kurssit vuosina 2011 ja 2012 oli suunnattu konsernin omalle väelle.

Elokuun lopussa Yle ilmoitti perustavansa Journalismin Akatemian. Omille tekijöille suunnattu koulutus painottaa niin alan perusperiaatteita kuin sisältöjen tekemistä uuteen mediaympäristöön.

Ylen julkaisujohtaja Ismo Silvo sanoo, ettei tarkoitus ole apinoida Sanoman esimerkkiä tai sivuuttaa alan korkeakouluja.

”Yliopistojen koulutus tähtää siihen, että syntyy uusia journalisteja. Ei mikään mediatalo voi lähteä siitä, että siinä se sitten oli.”

Marja Honkonen



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta