Demokratian kuivassa ytimessä

Viime vuonna valtioneuvoston kanslian pomot halusivat estää Sakari Piippoa julkaisemasta hyvän maun vastaisina pitämiään kuvia. Nyt Piippo pitää kuvista näyttelyn.

Vallan linnakkeella. Valokuvaaja Sakari Piippo Helsingissä sijaitsevan Kuntatalon Urbanisti-patsaalla.

JOURNALISTI
8.9.2017

Manu Marttinen, teksti
Kai Widell, kuva

Sakari Piippoa jännittää. Valokuvaajayhteisö 11-kollektiivissa jäsenenä oleva valokuvaaja on koostamassa ensimmäistä omaa näyttelyään.

Valokuvanäyttelyn järjestämisessä on omat kipupisteensä, mutta enemmän Piippoa jännittää se, että näyttelyssä on esillä hänen kuviaan, joista nousi viime syksynä suuri kohu.

Valtioneuvoston kanslian pomot halusivat estää Piippoa julkaisemasta hyvän maun vastaisina pitämiään kuvia ja uhkasivat Piippoa jopa oikeustoimilla.

”Minua mietityttää erityisesti se, että valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja [Markku Mantila, joka on jo jättänyt tehtävän] sanoi silloin, että oikeustoimia voidaan vielä jatkaa ’jos ne kuvat vielä jostain putkahtavat esiin’. Kyllähän se mietityttää, että onkohan tämä nyt sitten sellainen putkahdus.

Vnk:lla ei ole vireillä tai suunnitteilla oikeudellisia prosesseja Piippoa vastaan, kansliasta kerrotaan Journalistille.

Kokemukset valtioneuvoston kansliassa innostivat häntä pohtimaan edustuksellisen demokratian piirteitä, sen hienoutta, ja sitä kuinka arkiselta se näyttää.

Kielletyistä kuvista syntynyt kohu kirkasti ajatusta siitä, että että politiikan kuvaamiselle uudesta näkökulmasta on tilausta ja tarvetta. Seurauksena syntyi trilogia, joka on ”läpileikkaus poliittisen vallan toiminnasta ja sen arkisesta olemuksesta Suomessa”.

Kohukuvien lisäksi Piippo on kuvannut kunnanvaltuuston kokouksia ja äänestyspaikkoja.

Häntä mietityttää, miksi edustuksellinen demokratia ei tunnu enää toimivan, miksi niin moni jättää äänestämättä. Kuvien tarkoituksena on näyttää arkisesti ja rehellisesti se, missä ja miten politiikkaa tehdään ja ketkä sitä tekevät.

”Suomen politiikka on pienimuotoista ja kuivakkaa asioiden järjestelyä puuviilupintaisissa kokoushuoneissa. Se koostuu tavallisista ihmisistä harmaissa vaatteissa huolehtimassa yhteisistä asioista. He houkuttelevat äänestäjiä makkaralla, kiistelevät kotikuntansa pyörteistä ja päivähoidosta sekä yrittävät parhaansa vakuuttaa toimittajia hyvistä aikeistaan”, todetaan näyttelyn kutsukirjeessä.

Sakari Piippo: Valokuvanäyttely: Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä Galleria Lapinlahti, Helsinki 6.– 24.9.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta