Åbo den 18 augusti 2017

Att diskutera bevakningen av dådet i Åbo är att diskutera en fråga som journalister, av tvång och nödvändighet, måste återkomma till: Varför behövs vi, skriver Dan Lolax.
JOURNALISTI
8.9.2017

Dan Lolax

dan.lolax@aumedia.fi

Skribenten är samhällsreporter på Åbo Underrättelser. Skriver Nyhetsbloggen.

För tre veckor sedan mördades två människor på Salutorget i Åbo. Gärningsmannen knivskar ytterligare åtta personer, några av dem allvarligt.

Mycket känns irrelevant i jämförelse men det är viktigt att göra iakttagelser och dra slutsatser. Det här gäller inte minst för journalistiken.

Att diskutera bevakningen av dådet är att diskutera en fråga som journalister, av tvång och nödvändighet, måste återkomma till: Varför behövs vi?

 

Jag gör tre iakttagelser. Den första: situationen den där fredagseftermiddagen på Salutorget var kaotisk. I rapporteringen förekom felaktiga påståenden, motstridiga uppgifter och overifierade vittnesmål.

Visst, man kan önska att journalisternas agerande var lika fokuserat som polisens, som grep gärningsmannen tre minuter efter det första nödsamtalet, men det vore orättvist.

Exakt information förutsätter ofta gott om tid och ett avslutat skeende. Båda är allmänt taget en bristvara för journalister, och i synnerhet i det här fallet.

Men nyhetsredaktionerna ska inte använda det som en ursäkt. I stället ska de tänka på hur kaotiska skeenden ramas in.

Hur signalerar vi att det folk tar del av är osäker information? En möjlighet är att i ljud, bild och text ha en standardfras som upprepar att det handlar om ett pågående händelseförlopp, om inte säkerställd information.

Det här är inte att dra undan mattan för vår trovärdighet. Vi behövs inte för att låtsas veta, utan för att berätta det vi vet.

 

Den andra iakttagelsen utgår från Jussi Halla-ahos attack på Turun Sanomats journalist Rebekka Härkönen.

När Sannfinländarnas ordförande spred lögner om Härkönens intervju med en asylsökande handlade det inte om ett misstag. Det var ett kalkylerat drag för att underminera etablerade nyhetsmedier när de behövdes som mest.

Halla-ahos beteende blev nyhetsrubriker, vilket var bra. Tyvärr uteblev det politiska fördömandet, trots att den sannfinländska smutskastningen fick konsekvenser för andra än journalister.

Om något visar det att journalister behövs för att stödja varandra.

 

Iakttagelse nummer tre: knivattackens politiska konsekvenser. En del politiker drabbades av det som forskare kallat ”moralisk panik”.

Även om motiven bakom dådet, förverkligandet och gärningsmannens bakgrund var okända ville många skärpa det ena och det andra i finländsk asylpolitik och annan lagstiftning som kunde tänkas tangera fallet.

Den här typen av förhastade slutsatser präglade också den mediala bevakningen. Dagarna efter dådet genomförde Iltalehti med Taloustutkimus hjälp en opinionsundersökning där terrorism och invandring föstes ihop.

Att det här skedde bara några dagar efter attacken är förstås problematiskt, liksom att frågorna ställde deltagarna inför valet mellan ”hårda och mjuka åtgärder”.

Vem skulle inte vilja ta itu med hårdhandskarna mot terrorister? Strunt samma att det är oklart varför förebyggande av marginalisering är en ”mjuk åtgärd” eller vad utökandet av myndigheternas befogenheter innebär.

Den här typen av okritiska antaganden, ofta ursäktade för att de speglar en folklig vilja, är det som nyhetsmedier ska granska, inte göra sig själva skyldiga till.

Därför behövs vi.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta