Päin terässeinää

Pääministerin sukulaisten omistamasta konepajasta kertovan jutun julkaiseminen johti kahden palkitun toimittajan irtisanoutumiseen. Mitä Ylessä oikein tapahtui?

Myllytys. Eronen ja Vuorikoski osasivat odottaa mediarumbaa, joka heidän irtisanoutumisestaan syntyi. ”En kuitenkaan arvannut sen laajuutta”, Vuorikoski sanoo.

JOURNALISTI
20.1.2017

Marja Honkonen, teksti
Juuso Westerlund, kuvat

Pieni pallo keskellä on esimies.

Sen alle Jussi Eronen piirtää laatikkoon hymyilevän tikku-ukon. Ukko edustaa pikkupallon alaisia, ajankohtais- ja featuretiimin 14 työntekijää. Pallon ja laatikon ympärille syntyy lisää pallukoita: tuottajia, päälliköitä, juontajia. Viivat risteävät pallukasta toiseen. Jos kyse on nettijutusta, pitää kysyä toiselta pallukalta, jos televisiosta, on kysyttävä toiselta.

Usein pallukoiden on neuvoteltava keskenään. Sen, minkä toinen on pyytänyt poistamaan jutusta, saattaa toinen haluta takaisin.

Ylimpään suureen pallukkaan Eronen kirjoittaa ”Atte”. Pieni pallo kaiken keskellä oli ennen ”Jussi”, mutta nykyisin Erosella on muita kiireitä. Hän on perehtyy uuteen työhönsä Suomen Kuvalehdessä.

”Yle oli kafkamainen työyhteisö”, Eronen sanoi Journalistin haastattelussa joulukuussa, muutama päivä sen jälkeen, kun oli irtisanoutunut.

Tuolloin hän vertasi Yleä autoon, jossa on yksi kaasu, viisi rattia ja kymmenen käsijarrua.

Kun sellaisella yrittää ajaa, voi törmätä terässeinään.

 

Erosen seinä oli Katera Steel. Se on valtionyhtiö Terrafamelta tilauksia saanut kajaanilainen konepaja, jonka sidoksista pääministeri Juha Sipilään (kesk.) Kansan Uutiset kertoi torstaina 24. marraskuuta 2016.

Eronen ja toimittajat Salla Vuorikoski ja Jarno Liski olivat selvittäneet asiaa jo aiemmin. Perjantaina he tekivät jutun, joka täydensi Kansan Uutisten tietoja.

Tärkeässä roolissa oli Vuorikoski. Hän lähetti Sipilälle sähköpostilla haastattelupyynnön – tämä tosin oli vastannut keskeisiin kysymyksiin Kansan Uutisten jutussa, jota Yle siteerasi.

Kun juttu myöhemmin julkaistiin ilman, että Sipilä ehti kommentoida, tämä tulistui ja alkoi pommittaa Vuorikoskea sähköposteillä.

Pääministeri otti yhteyttä myös uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaan päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen ja sanoi vievänsä asian Julkisen sanan neuvostoon, jos juttua ei oikaista.

Jääskeläinen ei nähnyt syytä oikaisuun, mutta muokkasi juttua mielestään väärien mielikuvien välttämiseksi.

Niin sai alkunsa Yle-gate, julkisen palvelun uutis- ja ajankohtaistoiminnan pahin kriisi sitten vuoden 2009 lautakasajupakan.

Pelkästään ensimmäisen illan tapahtumista voisi kirjoittaa tunnin jakson tv-draamaa. On kiivasta keskustelua ja vihaisia tekstiviestejä jutun muutoksista, hankalaan välikäteen joutuvia väliportaan pomoja ja yksi kokonaan hyllytetty juttu.

Myös Vuorikosken esiintyminen illan pääuutislähetyksessä peruttiin. Pitkään tutkivana journalistina työskennellyt Vuorikoski muistelee tilannetta jälkeenpäin hieman huvittuneena.

”Kun olin nähnyt kaiken sen hääräämisen, niin oikeastaan vain odotin, että milloin ne sen peruvat. Laitoin kamppeet kassiin, vaihdoin pyöräilyvaatteet päälle ja fillaroin himaan”, Vuorikoski kertoi Journalistin haastattelussa joulukuussa.

”Istuin alas ja mietin, että mitä ihmettä siinä talossa tapahtuu.”

 

Vuorikoski oli tullut Yleen töihin noin kymmentä kuukautta aiemmin MTV:n uutisista entisen esimiehensä Erosen perässä. Molempia kiinnostivat Ylessä raha ja resurssit. Niitä Maikkarilla ei ollut.

Kesällä 2015, vähän ennen Erosen rekrytointia Yleen, MTV ja MediaHub Helsinki irtisanoivat 82 henkilöä. Journalistissa 3. syyskuuta julkaistussa nimityshaastattelussa Eronen kertoi lähtönsä yhdeksi syyksi sen, että MTV oli ajanut alas ajankohtaistoimituksen, Erosen ”dream teamin”.

Nyt hänelle oli muodostumassa featuretiimiin uusi luottojoukkue. Yksittäisiin vallanpitäjiin liittyviä paljastusjuttuja teki paljon kolmikko, johon kuuluivat Vuorikosken lisäksi syksyllä 2015 Helsingin Sanomista Yleen vaihtanut Jyri Hänninen ja taloon kesätöihin rekrytoitu Jarno Liski.

”Täydensimme toistemme osaamista. Aina sai apua ja tehtiin yhteistyötä”, Liski sanoo.

Sekä Liskin että Erosen mielestä paljastusjutut eivät olleet uutis- ja ajankohtaistoimituksen johdon lempilapsia. Erosen mukaan niitä pyydettiin vähentämään.

Eronen, Hänninen ja Esko Varho olivat vääntäneet keväällä pitkään juttuja, jotka liittyivät vaalirahakohussa ryvettyneeseen, keskustataustaiseen Nuorisosäätiöön.

Eri päälliköiden ristiriitaiset vaatimukset hyydyttivät projektin. Sen viimeisteli lopulta kesällä Liski yhdessä erikseen osoitetun editorin kanssa. Ensimmäiset osat saatiin julki vasta elokuussa, vaikka Erosen mielestä jutut olivat olleet julkaisukunnossa jo keväällä.

”Koin, että toimituksen johdolla ei ollut luottamusta ammattitaitooni. Se ei ollut normaalia journalistista johtamista, vaan suoraan pimeyden ytimestä”, Eronen sanoo.

Häntä loukkasi se, että tiimin ammattitaitoisia toimittajia pidettiin ”apukoululaisina” ja editointikulttuuria puutteellisena. Erosen mielestä varovaisuus haluttiin naamioida huolellisuudeksi.

Yhteiskuntatoimituksen silloinen päällikkö Riikka Venäläinen myöntää, että projekti oli pitkä ja vaikea, ja siinä tehtiin virheitä. Projektin tueksi olisi pitänyt nimetä oma, haastaviin talousaiheisiin ja juridiikkaan perehtynyt editori alusta lähtien.

Venäläinen muistuttaa, että tiimien esimiehet, kuten Eronen, vastaavat siitä, että jutut ovat julkaisukunnossa. Hän sanoo nyt luottaneensa liian pitkään siihen, että tämä pitää huolta juttujen ”journalistisesta ja juridis-eettisestä” laadusta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kahdeksantoista vuotta Helsingin Sanomissa työskennelleenä Venäläinen pitää huolellista editointia tärkeänä ja luontevana osana juttujen syntyä.

Hän tyrmää täysin Erosen väitteen siitä, että hän olisi pyytänyt tiimiä vähentämään tutkivaa journalismia.

Prosessista huolimatta Nuorisosäätiöjutut paranivat monen mielestä. Synnytystuskat kuitenkin saivat Erosen luottamuksen talon johtoon rakoilemaan. Tunne oli molemminpuoleinen.

 

Viikonlopun jälkeen Vuorikoski palasi töihin. Hän, Liski, Eronen ja Hänninen olivat keskustelleet sunnuntai-iltana, että uutislistoille tarjotaan Sipilään liittyen kolmea juttua: Liskin perjantaina hyllytettyä juttua oikeusoppineista, pääministerin sähköposteista kertovaa juttua sekä analyysia siitä, mitä aukkoja tiedoissa Sipilän omaisuusjärjestelyistä oli.

Jo aamulla kuitenkin tuli tieto, ettei mitään jutuista edistettäisi.

”Meitä ehkä vähän naurattikin se, tragikoomisessa mielessä”, Vuorikoski kertoo.

Myös A-studion juontajille ilmoitettiin, ettei Sipilä-juttua jatkettaisi keskusteluohjelmissa ennen oikeusasiamiehen linjauksia. Myöhemmin päätoimittaja Jääskeläinen myönsi toimitukselle lähettämässään kirjeessä itse, että kielto oli liian tiukka.

Samassa kokouksessa lähetyksistä vastaava päällikkö Marjo Ahonen sanoi, että linjaukselle oli myös syitä, joita hän ei voi avata. Asian vahvistaa Journalistille useampi kokouksessa ollut toimittaja. Ahonen itse ei halua enää kommentoida asiaa.

Riikka Venäläisen mukaan yhteiskuntatoimituksessa kielto ei ollut niin ehdoton kuin julkisuudessa on näyttänyt. Asiaa oli käsitelty viikonlopun uutisissa. Jos uutta tietoa olisi tullut, aiheeseen olisi voitu tarttua. Näin hän linjasi myös toimitukselle tiistaina lähettämässään viestissä.

Ristiriitaisten linjausten keskellä Vuorikoski alkoi miettiä, voisiko jatkaa Ylessä.

Lopulta Sipilä-hiljaisuuden rikkoi Suomen Kuvalehti.

 

”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen”. Suomen Kuvalehden otsikko oli raflaava, ja jutun julkaisuaika erikoinen: kello 03.36 keskiviikkona 30. marraskuuta.

Syynä ajalle näyttää olleen uutiskilpailu. Muun muassa Helsingin Sanomat oli saanut samasta aiheesta vinkin. Erosen, Vuorikosken ja Liskin mukaan jutun perässä oli myös moni muu, ja näytti väistämättömältä, että jotain tulisi julki.

”Tieto tapahtuneesta oli satojen yleläisten tiedossa. Olin odottavalla kannalla”, Eronen kertoo.

Oli ylipäätään ajan kysymys, milloin Ylestä tulisi julki jotain kyseenalaista. Huhut Nuorisosäätiö-jutun takkuamisesta liikkuivat jo keväällä. Toukokuussa lähti politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti.

Jääskeläisen aikana Ylen on jättänyt muitakin konkaritoimittajia, kuten Matti Virtanen, Juha Ristamäki, Ari Korvola ja Timo Harakka.

Harakan vuonna 2011 kirjoittama muistio Jääskeläisen johtamistyylistä tuli jälleen julkisuuteen Yle-kohun myllätessä. Muistion julkaisi syksyllä 2011 Voima.

Muistiossa Jääskeläistä moititaan muun muassa siitä, että hänen toimintansa viestii epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa kohtaan. Harakan mukaan Jääskeläinen puuttui juttuihin tavalla, joka kyseenalaisti riippumattomuuden.

Sanat voisivat olla suoraan Erosen suusta. Hänen mielestään Jääskeläisen suhtautuminen vallanpitäjiin on ollut virtahepona Ylen olohuoneessa jo pitkään.

Lisäksi Jääskeläinen puuttui hänen mielestään toistuvasti pieniin yksityiskohtiin – kuten Katera Steel -jutun kohdalla.

Jääskeläinen itse sanoo, että hän ottaa kantaa juttuihin harvoin, harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Poikkeuksena ovat olleet oikaisupyynnöt, jos niihin aiotaan antaa kielteinen vastaus. Silloin päätöksen on tehnyt aina vastaava päätoimittaja.

Yle on myös nimittänyt uuden, suunnittelevan sisältöpäällikön hoitamaan oikaisuja ja vastineita.

Jääskeläinen ei pidä itseään yliherkkänä poliitikkojen suhteen, eikä hänellä mielestään ole erityistä keskustasympatiaa.

Hän kuitenkin myöntää, että oli Erosen kanssa eri linjoilla siitä, millainen julkaisukynnys poliitikkoihin liittyvissä jutuissa tulisi olla.

”Kun esitetään kovia väitteitä vallanpitäjistä, Yle päätyy helposti osapuoleksi keskusteluun, onko uutinen kohdallaan ja onko väitteiden esittämiseen muita motiiveja. Jälkikäteiskeskustelussa meidän on kyettävä puolustamaan juttuja.”

Jääskeläinen myöntää, että Katera Steel -tapauksen kohdalla johdon linjauksista olisi voitu viestiä selkeämmin. Sekä sisäiseen että julkiseen keskusteluun päätyi vääriä tietoja, jotka kärjistivät tilannetta.

 

Jos Ylen sisäinen viestintä menikin pieleen, kriisiviestinnässä Jääskeläinen kunnostautui. Hän vastasi SK:n väitteisiin Ylen sivuilla heti aamusta, antoi aiheesta haastatteluja ja muun muassa pyysi kokenutta politiikan toimittajaa Pirjo Auvista avaamaan Sipilän ja Ylen suhdetta kolumnissa.

Oman talon toimittaja Susanne Päivärinta grillasi Jääskeläistä A-studion suorassa lähetyksessä. Linjaansa hän puolusti myös Pressiklubissa.

Toimituksessa Suomen Kuvalehden juttu – ja se, että sen lähteenä oli kolme nimetöntä yleläistä – järkytti. Tiedotusvälineistä soiteltiin ja haluttiin tietää, kumman puolella toimittajat olivat. Osa otti kantaa julkisesti päätoimittajan puolesta, osa häntä vastaan.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnan päälliköt sekä aluepäälliköt jopa julkaisivat oman tukikirjeensä Jääskeläiselle itsenäisyyspäivän jälkeen.

Moni yleläinen koki koko keskustelun vieraaksi, sillä suurin osa ei ollut joutunut omassa työssään ristiriitoihin päätoimittajan kanssa.

Perjantaina 9. joulukuuta henkilöstölle kerrottiin väliaikaisista muutoksista uutis- ja ajankohtaistoiminnan organisaatiossa. Ajankohtais- ja featuretiimi yhdistettiin A-studion kanssa, ja niiden johtoon nousi Jukka Niva. Muutos oli ollut jo pitkään tekeillä, mutta kriisi vauhditti sitä. Eronen jatkaisi nykyisissä tehtävissään.

”Luulen, että Jussille organisaatiouudistus oli viimeinen niitti. Itse olin jo oman päätökseni tehnyt”, Vuorikoski sanoo.

 

Juuri organisaatio, Erosen paperille piirtämät pallukat ja niiden yhteispeli, näyttävät olleen Ylen uutiskoneessa pielessä.

Vuonna 2015 uutis- ja ajankohtaispuolella otettiin käyttöön uusi toimintamalli, jonka jäljiltä uutiskone etsi edelleen yhteistä ääntä ja linjaa. Aiemmin melko itsenäisten toimitusten toimitavat eivät olleet loksahtaneet yhteen kivuttomasti.

Moni kritisoi päätoimittajaa siitä, että tämä oli etäällä toimituksen arjesta. Päivittäinen linjavalta oli delegoitu vaihtuville sisältöpäälliköille, joiden painotukset saattoivat olla keskenään hyvinkin erilaisia.

”Olimme ehkä vähän liian idealistisia siinä, että uskoimme paljon vapaaseen yhteistyöhön. Arki on kuitenkin osoittanut, että tarvitaan selkeämpää päivittäistä johtamista”, Jääskeläinen sanoo.

Jähmeä, monipolvinen organisaatio oli hiertänyt Erosta siitä lähtien, kun hän tuli taloon. MTV:n organisaatio oli matalampi, eikä siellä juttua viilannut ja editoinut lauma pomoja. Ylessä tavoiteltiin editoivaa työtapaan.

”Ajankohtaistoimituksessa oli totuttu hinkkaamaan käsikirjoituksia huomattavasti tarkemmin – sekä kerronnan että faktojen kannalta – kuin mitä Eronen teki”, yksi Erosen kanssa päivittäin työtä tehnyt kertoo.

Myös uudistusprojektit etenivät tuskallisen hitaasti, paljon hitaammin kuin mihin Eronen oli Maikkarissa tottunut.

Eronen olisi halunnut olla suurempi pomo kuin oli. Hän sanoo itse, ettei yksittäisellä ajankohtaistiimin esimiehellä ollut ”Ylen himmelissä” riittävästi vaikutusvaltaa tehdä asioita.

Myös Jääskeläinen tunnistaa eron toimituskulttuureissa. Se alkoi nousta esiin jo paljon ennen Katera Steel -tapausta.

Se, minkä Jääskeläinen, mutta myös moni muu Journalistin haastattelemista yleläisistä näki huolellisuutena, oli Vuorikosken ja Erosen näkökulmasta rohkeuden puutetta.

Eronen koki painavansa kaasua yksin, mutta ratinkääntäjiä ja jarruttajia kyllä riitti.

 

Jussi Erosen ja Salla Vuorikosken viimeinen päivä Ylessä oli 14. joulukuuta, kahdeksantoista päivää sen jälkeen, kun Katera Steel -juttu oli julkaistu.

Molemmat kertoivat päätöksestään sosiaalisessa mediassa, hieman alle tunnin välein toisistaan. Valintaansa he perustelivat sillä, etteivät voisi Ylessä noudattaa omia arvojaan tai Journalistin ohjeita.

Vuorikoski oli vielä viimeisinä työpäivinään viimeistellyt keskeneräistä juttua. Hän halusi pöytänsä puhtaaksi.

Monesta työkaverista oli tullut läheisiä.

”Omaan tilanteeseeni liittyen ainoa haikea hetki tuli, kun avasin oven Radiokadulle. Silloin tuli vähän suru, että miten tässä näin kävi – minulle.”

Erosen olo päätöksen jälkeen oli helpottunut.

”Pitkään jatkunut tilanne ratkesi omalta osaltani, kun päätin, etten osallistu enää tällaisen journalistisen linjan pönkittämiseen.”

Jääskeläisen kanssa Eronen kävi muutaman minuutin kestäneen keskustelun. Hän oli näkevinään tämän kasvoilla hymyn kareen.

 

Joulukuun lopulla Yle ilmoitti jälleen uudesta organisaatiomuutoksesta. Riikka Venäläinen on tätä nykyä uutis- ja ajankohtaistoiminnan toinen päätoimittaja, joka tekee linjauksia päivittäisestä työstä sisältöpäällikköjen tukena.

Käynnissä on elokuussa aloitettu journalistinen linjatyö.

Pääluottamusmies Jyrki Saarikosken mielestä johdon on nyt tehtävä töitä pahoja iskuja saaneen työilmapiirin korjaamiseksi. Hän pitää tärkeänä, että talossa voitaisiin käydä pelotta avointa ja kriittistä keskustelua. Tutkivalle journalismille Saarikoski toivoo riittäviä resursseja ja itsenäisyyttä.

Jarno Liskin tilanne on auki. Hänen määräaikaisuutensa päättyi, kun koulutusvapaalla ollut sijaistettava palasi töihin. Jyri Hänninen jatkaa työtään entisissä tehtävissä.

Ennen joulua Vuorikoski kertoi Journalistille aikovansa jatkaa toimittajana. Hänen mielestään tapauksesta on ollut tärkeää keskustella julkisuudessa. Yhtä tärkeää olisi silti palata arkeen.

”En halua muuttua sananvapausseminaareissa taivaltavaksi tyypiksi”, Vuorikoski sanoi.

Arki koitti pian.

Maanantaina 9. tammikuuta Suomen Kuvalehti kertoi palkanneensa toimitukseen kaksi uutta tekijää: Jussi Erosen toiseksi toimituspäälliköksi ja Salla Vuorikosken toimittajaksi. He aloittivat tehtävissään 16. tammikuuta.

Jo 19. joulukuuta tehdyssä haastattelussa Eronen sanoi, ettei hänen tulevaisuudestaan kannata olla huolissaan. Suunnitelmat hän paljastaisi kevään aikana.

Eronen vakuuttaa, ettei ollut Ylellä toinen jalka oven välissä.

”Olin sitoutunut työhöni siihen saakka, kun sen tekeminen muuttui mahdottomaksi.”

Päätökset irtisanoutumisesta ja uusista töistä Eronen ja Vuorikoski kertovat tehneensä riippumatta toisistaan. Molemmista on silti mahtavaa, että paikat löytyivät samasta toimituksesta.

”Meillä on erittäin hyvä tiimi, joka pystyy nyt jatkamaan yhteistyötä”, Eronen sanoo.

Jutussa siteerattujen henkilöiden lisäksi sitä varten on haastateltu useita Ylen entisiä ja nykyisiä työtekijöitä sekä Erosen ja Vuorikosken kanssa muualla työskennelleitä. Taustahaastatteluja teki myös Manu Marttinen.


Lue myös:

Ylen hallituksen puheenjohtaja pitää ulkopuolisen selvityksen tekemistä harkitsemisen arvoisena

Riitta Pihlajamäki: Täytyy pelata kaikkia kohtaan reilusti

Etiikka: Onko puolitoistatuntia riittävästi?



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta