Oikeaoppisuuden puolesta

JOURNALISTI
20.1.2017

Janne Zareff

janne.zareff@yle.fi

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja.

Elämme aikaa, jolloin tarvitsemme ”oikeaoppista älymystöä” kenties enemmän kuin koskaan, kirjoittaa Janne Zareff.

”He tietävät, mitä saa syödä ja miten pitää ajatella”, kuvaili Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin havaitsemaansa ”oikeaoppisen älymystön” ajatusmaailmaa paljon keskustelua herättäneessä kolumnissaan 1. tammikuuta. Sama ajatus kansalaisten mielenhallintaan pyrkivästä eliitistä on viime vuosina noussut esiin usein, eikä pelkästään populistipoliitikkojen puheenvuoroissa. Myös vakavassa journalismissa se saa sijaa tämän tästä.

Ajatus on nurinkurinen. Ihmiskunta on nimittäin käyttänyt valtavan määrän voimavaroja luodakseen modernin koulutuksen ja tutkimuksen. Olemme uhranneet ja uhraamme jatkuvasti resursseja nimenomaan, jotta joukossamme olisi ihmisiä, joilla on kompetenssia kertoa meille muille, miten toimia tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

Koulutamme esimerkiksi lääkäreitä ja ravintotieteilijöitä, jotta he kertoisivat meille, mitä pitää syödä, jos haluaa edistää terveyttään. Koulutamme ympäristötutkijoita, biologeja ja kemistejä, jotta he kertoisivat meille, miten pitää elää, jos haluaa turvata vaikkapa järvien puhtauden tai tuotantoeläinten hyvinvoinnin. Ja koulutamme myös sosiologeja, oikeustieteilijöitä ja filosofeja, jotta he osaisivat kertoa meille, miten pitää pyrkiä ajattelemaan ja puhumaan, jos haluaa esimerkiksi edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Tähän pääsemiseksi ihmiskunta on ponnistellut valtavasti. Mutta nyt se pitäisi lopettaa, ettei kenenkään oikeutta yksilölliseen ajatteluun loukata. Appelsin on kolumnissaan huolestunut siitä, että ”väärää mieltä” olevat pyritään vaientamaan pilkalla. Minäkään en epäile, etteikö myös paikkansa pitävien asioiden nimissä olisi esitetty tyhmiä ja loukkaavia kommentteja. Tämä on keskustelukulttuurin yleinen ongelma, joskin uskallan väittää, että julkisen kakkamyrskyn episentrumit tyypillisesti sijaitsevat jossain muualla kuin ”oikeaoppisen älymystön” puheenvuoroissa.

Valemedioiden, informaatiosodankäynnin ja yleisen trollaamisharrastuksen vuoksi me elämme aikaa, jolloin tarvitsemme ”oikeaoppista älymystöä” kenties enemmän kuin koskaan. Syleilkäämme oikeaoppista älymystöä.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta