Juhlan jälkeen

JOURNALISTI
20.1.2017

Elina Grundström

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Suomalaiset ovat seitsemän lehdistönvapauden ykkösmaavuotensa aikana tuudittautuneet uskomaan, että sananvapaus on itsestäänselvyys, kirjoittaa Elina Grundström.

Missä olit, kun lehdistönvapauden juhlavuosi päättyi?

Minä olin saapumassa Wieniin. Suomen ja Ruotsin lähetystöt järjestivät siellä sananvapausseminaarin samalla viikolla, jolla maailman vanhin lehdistönvapausasetus täytti 250 vuotta.

Minut oli kutsuttu paneelikeskusteluun. Kertasin vielä lentokoneessa, miten selitetään englan-niksi, että Suomi on lehdistönvapauden ykkösmaa maailmassa.

Kun lentokone laskeutui, avasin puhelimeni. Se alkoi piipittää ja soida. Kuulin, että pääministeri oli pommittanut Yleisradiota sähköposteilla ja että Yleisradion johto oli rajoittanut häneen kohdistuneiden jääviysepäilyjen käsittelemistä.

Tiesin heti, että tämä näyttäisi ulkomaillakin pahalta, oli lopullinen totuus mikä tahansa.

 

Vuodesta 2016 ei tullut Suomelle niin kunniakasta lehdistönvapauden juhlavuotta kuin oli tarkoitus. Verottaja yritti saada Yleisradion luovuttamaan itselleen lähdesuojan takana olevat Panama-paperit, ja toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu nousivat aivan uudelle tasolle.

Joulukuun lopussa suorastaan hengähdin helpotuksesta, kun entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio sai vielä ennen vuoden vaihdetta tuomionsa. Aarnion tapaus asetti outoon valoon sekä suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyden että journalistit, joiden joukossa Aarniolla oli luottotoimittajia.

Vuonna 2017 suunta voisi olla ainoastaan ylöspäin.

 

Surkealtahan tämä tuntuu, mutta Julkisen sanan neuvoston näkökulmasta voi lopulta olla hyväkin asia, että liiallinen itsetyytyväisyys rapisee. Suomalaiset ovat seitsemän lehdistönvapauden ykkösmaavuotensa aikana tuudittautuneet uskomaan, että sananvapaus on itsestäänselvyys. Journalismin pelisäännöt ovat saattaneet päästä hämärtymään niin poliitikoilta kuin toimittajiltakin.

Juha Sipilään kohdistuvien jääviysepäilyjen uutisointiin liittyvä tapahtumavyyhti on nyt poikinut useita kanteluja, joiden kautta JSN voi kirkastaa näitä periaatteita. Tämä saattaa lopulta vahvistaa journalismin pelisääntöjen ymmärtämistä koko yhteiskunnassa. Näin voi ainakin toivoa.

Samalla on tehtävä työtä sen eteen, etteivät viime vuoden tapahtumat horjuta suuren yleisön luottamusta journalismiin. Olen kuitenkin vähemmän huolissani siitä, miten ne vaikuttavat journalismin yleisen uskottavuuteen kuin siitä, miten ne vaikuttavat toimittajiin.

 

Jatkuva toimittajien moittiminen voi huomaamatta synnyttää itsesensuuria. Aina löytyy myös harmittomia aiheita. Pienetkin viitteet yleisen mielipiteen ja poliittisen ilmapiirin muuttumisesta kriittisen journalismin vastaiseksi voivat saada toimittajan suuntautumaan sellaisiin.

Itsesensuurin taustalla voi olla perusteltu tai perusteeton pelko oman työpaikan säilymisestä, mutta usein syynä on vain inhimillinen halu olla mukava ja pidetty. Paineessa oleville pomoille ei haluta lisää ongelmia eikä omalle kontolle hankalan ihmisen leimaa.

Itsesensuuri syö journalismia sisältä. Se estää toimittajia käsittelemästä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja tekee tiedotusvälineet tyhjänpäiväisiksi ja tylsiksi.

Ei kannata. Nyt on uusi vuosi. Ja suunta voi olla vain ylöspäin.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta