Juhlan jälkeen

JOURNALISTI
20.1.2017

Elina Grundström

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Suomalaiset ovat seitsemän lehdistönvapauden ykkösmaavuotensa aikana tuudittautuneet uskomaan, että sananvapaus on itsestäänselvyys, kirjoittaa Elina Grundström.

Missä olit, kun lehdistönvapauden juhlavuosi päättyi?

Minä olin saapumassa Wieniin. Suomen ja Ruotsin lähetystöt järjestivät siellä sananvapausseminaarin samalla viikolla, jolla maailman vanhin lehdistönvapausasetus täytti 250 vuotta.

Minut oli kutsuttu paneelikeskusteluun. Kertasin vielä lentokoneessa, miten selitetään englan-niksi, että Suomi on lehdistönvapauden ykkösmaa maailmassa.

Kun lentokone laskeutui, avasin puhelimeni. Se alkoi piipittää ja soida. Kuulin, että pääministeri oli pommittanut Yleisradiota sähköposteilla ja että Yleisradion johto oli rajoittanut häneen kohdistuneiden jääviysepäilyjen käsittelemistä.

Tiesin heti, että tämä näyttäisi ulkomaillakin pahalta, oli lopullinen totuus mikä tahansa.

 

Vuodesta 2016 ei tullut Suomelle niin kunniakasta lehdistönvapauden juhlavuotta kuin oli tarkoitus. Verottaja yritti saada Yleisradion luovuttamaan itselleen lähdesuojan takana olevat Panama-paperit, ja toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu nousivat aivan uudelle tasolle.

Joulukuun lopussa suorastaan hengähdin helpotuksesta, kun entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio sai vielä ennen vuoden vaihdetta tuomionsa. Aarnion tapaus asetti outoon valoon sekä suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyden että journalistit, joiden joukossa Aarniolla oli luottotoimittajia.

Vuonna 2017 suunta voisi olla ainoastaan ylöspäin.

 

Surkealtahan tämä tuntuu, mutta Julkisen sanan neuvoston näkökulmasta voi lopulta olla hyväkin asia, että liiallinen itsetyytyväisyys rapisee. Suomalaiset ovat seitsemän lehdistönvapauden ykkösmaavuotensa aikana tuudittautuneet uskomaan, että sananvapaus on itsestäänselvyys. Journalismin pelisäännöt ovat saattaneet päästä hämärtymään niin poliitikoilta kuin toimittajiltakin.

Juha Sipilään kohdistuvien jääviysepäilyjen uutisointiin liittyvä tapahtumavyyhti on nyt poikinut useita kanteluja, joiden kautta JSN voi kirkastaa näitä periaatteita. Tämä saattaa lopulta vahvistaa journalismin pelisääntöjen ymmärtämistä koko yhteiskunnassa. Näin voi ainakin toivoa.

Samalla on tehtävä työtä sen eteen, etteivät viime vuoden tapahtumat horjuta suuren yleisön luottamusta journalismiin. Olen kuitenkin vähemmän huolissani siitä, miten ne vaikuttavat journalismin yleisen uskottavuuteen kuin siitä, miten ne vaikuttavat toimittajiin.

 

Jatkuva toimittajien moittiminen voi huomaamatta synnyttää itsesensuuria. Aina löytyy myös harmittomia aiheita. Pienetkin viitteet yleisen mielipiteen ja poliittisen ilmapiirin muuttumisesta kriittisen journalismin vastaiseksi voivat saada toimittajan suuntautumaan sellaisiin.

Itsesensuurin taustalla voi olla perusteltu tai perusteeton pelko oman työpaikan säilymisestä, mutta usein syynä on vain inhimillinen halu olla mukava ja pidetty. Paineessa oleville pomoille ei haluta lisää ongelmia eikä omalle kontolle hankalan ihmisen leimaa.

Itsesensuuri syö journalismia sisältä. Se estää toimittajia käsittelemästä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja tekee tiedotusvälineet tyhjänpäiväisiksi ja tylsiksi.

Ei kannata. Nyt on uusi vuosi. Ja suunta voi olla vain ylöspäin.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta