Työnä yrityksen johtaminen

Kun vakituista työtä mediataloista ei kuulunut, Liisa Mayow, Maria Ruuska ja Annina Huhtala päättivät luoda sellaisen itselleen.

Toimittajat Liisa Mayow, Maria Ruuska ja Annina Huhtala perustivat Kaskas Median. Nyt he ovat työnantajia, mutta ajattelevat toimittajan työstä samalla tavalla kuin ennenkin.

Kaskas Media Oy

Tiedeviestintään ja asiantuntija-tietoon keskittyvä viestintäyritys.

Perustettu vuonna 2013.

Omistajat Annina Huhtala, Liisa Mayow ja Maria Ruuska.

10 työntekijää.

Toukokuussa päättyneen tilikauden liikevaihto 520 000 euroa.

JOURNALISTI
11.8.2016

Minttu-Maaria Partanen, teksti
Aleksi Poutanen, kuvat

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja häikäisee silmiä. Aurinkoiselta pihalta on vain kivenheiton matka viestintäyritykseen, joka on kuin suoraan kasvuyritysten katalogista. On valkoiset seinät, teolliset putkirakenteet näkyvillä katossa, muodikkaita nuoria ihmisiä lasikoppikokouksissa Mac-läppäreidensä kanssa. Kaikkialla on innokas hyrinä, vaikka työntekijät hipsuttavat villasukissaan.

Viestintäyritys Kaskas Media jakaa töölöläisen toimitilan yhdessä ajatushautomo Demos Helsingin ja konsultointiyritys Demos Effectin kanssa. Vaikka yritys näyttää trendikkäältä, kasvu ei ole pääasia.

”Kehitämme toimintaa, mikä yleensä tarkoittaa kasvua, mutta emme ole perinteisessä mielessä kasvuyritys”, huomauttaa Maria Ruuska.

Kaskas Media ei kerää enkelisijoittajilta rahoituskierroksia, mutta se on hyvä esimerkki, kuinka toimittajat luovat itselleen uutta työtä.

 

Unelmien työ. Sitä toimittajuus tarkoitti Kaskas Median perustajille Annina Huhtalalle, Liisa Mayowille ja Maria Ruuskalle. Toimittajana he tapasivat kiinnostavia ihmisiä, pääsivät uskomattomiin paikkoihin ja parhaimmillaan pystyivät työllään vaikuttamaan yhteiskuntaan.

Kaikki työskentelivät media-alan pääkallopaikoilla, isojen lehtien sunnuntailiitteissä, Ylessä, Nelosella, aikakaus- ja iltapäivälehdissä.

Sitten alkuhuuma haihtui. Pätkät seurasivat silppuisina katkoina toisiaan. Väliin mahtui freelancerin arkea ja projekteja.

”Pääsimme työelämään median vii-meisen kultakauden lopulla. Sitten alkoi puhe median ahdingosta. Jossain vaiheessa tajusin, että vaikka tein työni miten hyvin tahansa, joustin ja venyin, niin sekään ei taannut vakituista työpaikkaa”, Annina Huhtala sanoo.

Isoissa mediataloissa he tunsivat olevansa matkustajina valtamerilaivassa, jota eivät voineet ohjata. Median ansaintalogiikan murros ei ollut toimittajien käsissä. He halusivat ymmärtää markkinalogiikan ongelmien takana ja päästä ohjaamaan laivaa.

”Koska se ei valtamerilaivassa onnistu, pitää rakentaa itse jolla”, Huhtala kuvailee.

Vuonna 2013 Huhtala, Mayow ja Ruuska perustivat Kaskas Median. Kaikilla oli sama intohimo: tehdä tutkimustiedosta aiempaa vaikuttavampaa ja näkyvämpää, jotta esimerkiksi poliittiset päätökset voisivat perustua tutkimustietoon nykyistä vahvemmin.

Kaskas keskittyy tiede- ja asiantuntijaviestintään, ei perinteiseen journalismiin. Yritys ei tarvinnut alkuinvestointeja Helsingin Punavuoressa sijaitsevaa kivijalkatoimistoa lukuun ottamatta.

”Muistan, kuinka kauhistelimme 600 euron kuukausivuokraa. Ensimmäisen vuokranmaksun jälkeen investoinnin järkevyyttä ei tarvinnut enää miettiä, sillä työtila maksoi itsensä nopeasti takaisin”, Mayow sanoo.

Yhtäkkiä toimittajilla oli yritys, jolle piti saada asiakkaita. Se vaati näkökulman muutoksen.

”Ennen menin paikalle sillä, että olen toimittaja ja teen tätä juttua. Yhtäkkiä pitikin mennä esittelemään itsensä itsevarmasti kaikille, että meillä on tällainen yritys. Se on tosi iso juttu”, Huhtala muistelee.

 

Suomessa on tyypillistä piilotella hyviä ideoita, jotta kukaan ei varastaisi niitä. Kaskas teki päinvastoin. He kertoivat yrityksestä kaikkialla ja pallottelivat yritysideaa mentoreiden ja sparraajien kanssa. Jopa Aamulehti-ajoilta tuttu Matti Apunen sai kolmikon vieraakseen.

”Apunen vähän ihmetteli aluksi, mutta vähitellen hän innostui ja antoi paljon hyviä lisäideoita ja sparrausta”, Mayow sanoo.

”Yrityksen perustamisessa pitää olla paljon pokkaa, erityisesti nuorilla naisilla”, hän lisää.

Suhteiden ja verkostojen ansiosta yritys alkoi löytää asiakkaita. Kaskasin ei tarvinnut panostaa markkinointiin, sillä hyvä työ puhui puolestaan puskaradion kautta. Asiakkaat ovat pääosin tutkimusta rahoittavia säätiöitä, yliopistoja ja valtion tutkimuslaitoksia, joille yritys järjestää koulutuksia ja auttaa tutkijoita ja tutkimusryhmiä parantamaan viestintäänsä. Leikkaukset korkeakoulutukseen ja tutkimukseen näkyvät työssä kiertoteitse.

Yrityksen työn myynti ei tuntunut oudolta, sillä toimittajakin kauppaa työtään juttuideoina. Freelancerin työ perustuu täysin myyntiin.

Kaikki kolme ovat sitä mieltä, että vaikka mediataloissa markkinoinnin ja journalismin erottamiselle on syynsä, jokaisen toimittajan kannattaisi kiinnostua numeroista työnsä takana. Siitä, mitkä talouden reunaehdot journalismia sanelevat.

Välillä julkisesta keskustelusta saa kuvan, ettei mikään ole yhtä vaikeaa ja byrokraattista kuin yrityksen perustaminen Suomeen. Kaskasin perustajat ovat eri mieltä. Starttiraha auttoi alkuun. Kaikki yrityksen hallintoon ja byrokratiaan liittyvät asiat ovat selvitettävissä toimittajan taidoilla tai kysymällä apua.

”Eivät eläkevakuutus- ja palkkausasiat ole missään nimessä sieltä vaikeimmasta päästä”, Mayow huomauttaa.

Vaikeinta on pitää yritys kannattavana ja päättää, mihin suuntaan se on menossa. Millaisia ratkaisuja pitää nyt tehdä, että joulukuussakin voi maksaa työntekijöille palkkaa? Se tuo työhön uudenlaisen vastuun.

 

Yrittäminen ja toimittajan identiteetti eivät ole kolmikon mielestä ristiriidassa. Kenellekään toimittajan työ ei ole tarkoittanut pelkkää jutun kirjoittamista. Se on kykyä kysyä, ihmetellä ja hahmottaa suurista ja vaikeista asioista tärkein sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Yritystoiminta mahdollistaa kaiken tämän.

”Toimittajan identiteettiin on tullut vain lisää puolia”, Huhtala sanoo.

Työntekijämäärän kasvamisen myötä toimittajan työn päälle on tullut yritysjohtaminen. Kolmikko pohtii paljon sitä, miten työpaikan hyvä ilmapiiri pysyy yllä kasvusta huolimatta ja millaisia pomoja he haluavat olla.

”Onneksi toimituksissa sai työskennellä hyvin erilaisten, hyvien pomojen alaisuudessa. Kun vaikka haastateltava tuli linjoja pitkin, pomo otti ohjat käsiinsä ja sanoi, että hän hoitaa tämän”, Mayow kiittää.

Kaikki haluavat olla johtajia, jotka mahdollistavat työntekijöidensä kehit-tymisen ja raivaavat tilaa alaisilleen toteuttaa itseään. Liisa Mayow ja Maria Ruuska tuntevat toisensa jo lapsuudenajan muodostelmaluistelujoukkueesta. Siellä johtaminen oli käskyttävää ja autoritääristä. Joukkueurheilusta jäi kuitenkin käteen paljon ammennettavaa myös yritykseen.

”Yhdessä voitamme ja yhdessä häviämme. Hyvät työntekijät ovat kaikki kaikessa”, Ruuska sanoo.

Kaskas Media Oy

Tiedeviestintään ja asiantuntija-tietoon keskittyvä viestintäyritys.

Perustettu vuonna 2013.

Omistajat Annina Huhtala, Liisa Mayow ja Maria Ruuska.

10 työntekijää.

Toukokuussa päättyneen tilikauden liikevaihto 520 000 euroa.

Vakituinen työ pakenee viestintäyrityksiin

Vuodesta 2008 alkaen mediayritykset ovat irtisanoneet toimittajia noin 200 henkilön vuositahtia. Eläköitymisten ja määräaikaisten työsuhteiden vähentymisen kautta työ on hävinnyt 300 toimittajalta vuosittain. Kun alan opiskelijoiden määrä ei ole merkittävästi vähentynyt, toimittajat joutuvat miettimään työtään uusiksi.

”Kun tapaan toimittajaopiskelijoita, he pitävät freelanceriyttä todennäköisenä tulevaisuutena”, kertoo Journalistiliiton työehtoasiamies Jussi Salokangas.

Työtilanteen kiristyminen näkyy erityisesti freelancereiden ansioissa. Palkkiotaso on keskimäärin puolet kuukausipalkkaisten ansioista. Salokankaan mukaan harva pystyy enää työllistämään itsensä pelkällä journalismilla. Moni on saanut asiakkaita erityisesti viestintäpuolelta. Tilastoja yritysten lisääntyneestä määrästä ja palkkauksesta ei ole, mutta liiton arvion mukaan toimittajien työ siirtyy nyt viestintäpuolelle.

Anna Zareffin, Nina Rahkolan ja Mari Karppisen perustama KOKOmedia syntyi MTV:n yt-kierroksen aikana vuonna 2011. Nina Rahkolan mukaan kolmikko perusti yrityksen oikealla hetkellä.

”Toimittajista yhä harvempi sai vakituisia sopimuksia ja työpaikat olivat kiven alla. Yt-kierre mediayhtiöissä ei ole sittemmin laantunut.”

MTV on ollut alusta asti yrityksen pääasiakas. Journalistisen työn lisäksi KOKOmedia on löytänyt toimeksiantoja esimerkiksi juontokeikoista ja koulutuksista.

”Juontokeikat ovat hyviä oman osaamisen markkinointitapahtumia, jotka poikivat usein lisää keikkoja”, Rahkola kertoo.

Yhteiskunnallista journalismia ja viestintää tekevässä Noon Kollektiivissa on myös mukana monta toimittajaa. Vuoden alussa osa kollektiivin jäsenistä perusti Noon Viestintä -osakeyhtiön. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii aikakauslehdissä toimittajauransa tehnyt Meri Nykänen. Myös kollektiivi on löytänyt töitä viestintäpuolelta, erityisesti järjestöistä. Noon kouluttaa sekä tekee lehtiuudistuksia ja lehtien sisällöntuotantoa järjestöille.

”Porukassa on voimaa. Kun kaikkien kollektiivin jäsentemme kontaktit laitetaan yhteen, meille on syntynyt hyvä verkosto asiakkaita”, Nykänen sanoo.

Minttu-Maaria Partanen



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta