Hiljattain olutsommelieriksi valmistunut Maria Markus syttyy uuden oppimisesta ja monenlaisten asioiden tekemisestä. ”Telkkaria en juuri ehdi katsella, ja lomamatkallakin teen usein jonkun keikan. Ehkä pysähtymisen hetkeni on sitten jooga – siinä minulla ei ole mitään päämääriä eikä tavoitteita.”

Olutlähettiläs

Maria Markus

41-vuotias freelancetoimittaja ja viestintäyrittäjä.

Valmistunut olutsommelieriksi The British Beer Academystä ensimmäisenä suomalaisena. Yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta.

Toimii Olutliiton hallituksessa. Ollut mukana myös Journalistiliiton ja Pohjola-Nordenin toiminnassa sekä Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Perustanut lähiruokapiirin kotiseudulleen Jyväskylän Tikkakoskelle. Harrastanut joogaa kymmenen vuotta.

JOURNALISTI
11.8.2016

Nina Erho, teksti
Liisa Takala, kuva

Freelancetoimittaja Maria Markuksesta tuli hiljattain Suomen ensimmäinen olutsommelier. Silti olut ei ole hänen ainoa eikä viimeinen intohimonsa.

Freelancetoimittaja Maria Markuksen kiinnostus olueen syttyi seitsemän vuotta sitten Tanskaan suuntautuneella kestävän kehityksen pressimatkalla.

”Menimme illalliselle panimoravintolaan, jossa tarjoiltiin jälkiruoallekin sopiva olut. Silloin tajusin, miten hieno ja monipuolinen ruokajuoma se on.”

Matkan jälkeen Markus alkoi kiinnittää oluisiin enemmän huomiota ja hankkia niistä lisää tietoa. Jonkin ajan kuluttua hän palasi tekemään haastattelun ravintolan perustajasta. Kun tämä mainitsi olutsommelierin koulutuksen, ajatus jäi hautumaan.

Nyt Markus on Suomen ensimmäinen olutsommelier eli oluen asiantuntijalähettiläs ja puolestapuhuja. Rooliin kuuluu innostaa ihmisiä arvostamaan olutta salonkikelpoisena ruokajuomana, mikä onnistuu käytännössä esimerkiksi antamalla siitä asiantuntevia makuparisuosituksia ruoan kanssa.

”Olut sopii pohjoiseen lähiruokaan, ja haluaisin sen nousevan viinien rinnalle ruokapöytään. Myös olutkulttuurissa pitäisi etsiä enemmän hienoja makuvivahteita ja vähemmän virhemakuja.”

Sommelierina Markus on jo järjestänyt muutamia maistiaisia kotikaupungissaan Jyväskylässä ja tehnyt ravintoloille olutsuosituksia, mutta kovimmassa käytössä uudet tiedot ovat olleet journalistina. Keväällä häneltä ilmestyi myös oluen tekemistä kotioloissa käsittelevä kirja Rakkaudella pantua yhdessä olutharrastaja ja -bloggaaja Mika Laitisen kanssa.

Moni oluttoimittaja ja -harrastaja tekee paljon arvioita, mutta itseään naurussa suin ”ihmisnarkkariksi” luonnehtivaa Markusta kiinnostavat eniten tekijöiden tarinat.

”Niissä jutuissa olut on raamina, mutta sen äärellä voi kysyä ja keskustella mistä vaan.”

Olutsommelierin tutkinnon suorittaminen kesti pari vuotta, koska Markuksella ei ollut alan ammattitaustaa. Käytännössä koulutus tarkoitti maisteluiden ja portfolion tekemistä Suomessa ja kurssien ja parituntisen loppukokeen suorittamista The British Beer Academyssa Lontoossa.

”Loppukokeessa piti tunnistaa oluita ja niiden virhemakuja ja antaa ruokasuosituksia. Koetuksella oli etenkin se, miten vakuuttavasti pystyy puhumaan oluesta.”
 

Kun hyvinvoinnista ja terveydestä paljon kirjoittanut Markus aloitti olutsommelierin koulutuksen, häneltä kyseltiin, miten aihepiirit sopivat yhteen. Hän itse ei ymmärrä, miksi eivät sopisi.

”Mielestäni en naulitse mitään kiinni sillä, että opiskelen jotain lisää. Jos nimeni tunnistetaan olutasioista, se on vaan hyvä. Puhe oluesta on murtanut monessa muussakin työtilanteessa jään.”

Erityisosaamisestaan huolimatta Markus ei halua jäädä yhden kortin varaan sen paremmin toimeentulon kuin ”elämän kuohkeudenkaan” kannalta, vaan vaihtelua ja asioille syttymistä pitää olla. Silti eri asioita ei pidä huolettomasti sekoitella.

”Oluentuntijana saan panimoilta näytteitä, mutta journalistina en kirjoita niistä suoraan juttuja. Yritykseni tekee sekä viestintää että journalismia, mutta viestinnän teettäjistä en journalistina kirjoita. Kun osallistun pressimatkoille, valitsen itse, mistä kirjoitan. Vaikka tunnen joogaa ja oluita, en aio järjestää olutjoogaa.”

Vaikka journalismin ja viestinnän raja-aitoja on viime vuosina pyritty kaatamaan, Markus uskoo, että asiasta kiinnostunut tekijä pystyy tajuamaan niiden olennaiset erot ihan maalaisjärjellä.
 

Kun Markus kymmenisen vuotta sitten päätti ryhtyä freelanceriksi, hän ajatteli jatkavansa nelikymppiseksi ja etsivänsä sitten ”turvallisemman työpaikan”. Toisin kävi, sillä eteen on tullut yhä uutta mielenkiintoista, joka on painanut vaa’assa enemmän kuin ajoittainen pähkäily toimeentulosta.

Freelanceuransa alussa Markus enimmäkseen kirjoitti ja käänsi juttuja, viime vuosina taas on painottunut organisaatioviestintä pohjoismaisille yrityksille ja viranomaisille. Kun yksi asiakas tarvitsi videoita, pian hänellä oli niille kuvaajan kanssa yhteinen firma.

Nykyään Markus tekee videoita vaihtuvien kuvaajien kanssa ja kuvaa joskus itsekin. Hänen yrityksensä työnäytteistä löytyy muun muassa ramadanin vietosta Suomessa kertova video, jonka osti AlJazeera+ -kanava kansainvälisen videojournalistien verkoston Storyhunterin kautta.

Koska juttuideoita ja virtaa niiden myymiseen tahtoo olla jatkuvasti enemmän kuin yksi tekijä pystyy toteuttamaan, Markus haaveilee kehittävänsä yrittäjyyttään tekemisestä tuottamisen suuntaan.

Juuri nyt huomion vie oluen lisäksi pitkäaikainen harrastus jooga, josta on tekeillä podcasteja. Markusta ei vaivaa, ettei niille ole vielä rahoitusta, sillä ”jotkut asiat on vaan pakko tehdä”.

”Oikeastaan elämää on vähän ylimielistäkin suunnitella liikaa, sillä hyvin harvoin omat suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan.”

Maria Markus

41-vuotias freelancetoimittaja ja viestintäyrittäjä.

Valmistunut olutsommelieriksi The British Beer Academystä ensimmäisenä suomalaisena. Yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta.

Toimii Olutliiton hallituksessa. Ollut mukana myös Journalistiliiton ja Pohjola-Nordenin toiminnassa sekä Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Perustanut lähiruokapiirin kotiseudulleen Jyväskylän Tikkakoskelle. Harrastanut joogaa kymmenen vuotta.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta