Hiljattain olutsommelieriksi valmistunut Maria Markus syttyy uuden oppimisesta ja monenlaisten asioiden tekemisestä. ”Telkkaria en juuri ehdi katsella, ja lomamatkallakin teen usein jonkun keikan. Ehkä pysähtymisen hetkeni on sitten jooga – siinä minulla ei ole mitään päämääriä eikä tavoitteita.”

Olutlähettiläs

Maria Markus

41-vuotias freelancetoimittaja ja viestintäyrittäjä.

Valmistunut olutsommelieriksi The British Beer Academystä ensimmäisenä suomalaisena. Yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta.

Toimii Olutliiton hallituksessa. Ollut mukana myös Journalistiliiton ja Pohjola-Nordenin toiminnassa sekä Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Perustanut lähiruokapiirin kotiseudulleen Jyväskylän Tikkakoskelle. Harrastanut joogaa kymmenen vuotta.

JOURNALISTI
11.8.2016

Nina Erho, teksti
Liisa Takala, kuva

Freelancetoimittaja Maria Markuksesta tuli hiljattain Suomen ensimmäinen olutsommelier. Silti olut ei ole hänen ainoa eikä viimeinen intohimonsa.

Freelancetoimittaja Maria Markuksen kiinnostus olueen syttyi seitsemän vuotta sitten Tanskaan suuntautuneella kestävän kehityksen pressimatkalla.

”Menimme illalliselle panimoravintolaan, jossa tarjoiltiin jälkiruoallekin sopiva olut. Silloin tajusin, miten hieno ja monipuolinen ruokajuoma se on.”

Matkan jälkeen Markus alkoi kiinnittää oluisiin enemmän huomiota ja hankkia niistä lisää tietoa. Jonkin ajan kuluttua hän palasi tekemään haastattelun ravintolan perustajasta. Kun tämä mainitsi olutsommelierin koulutuksen, ajatus jäi hautumaan.

Nyt Markus on Suomen ensimmäinen olutsommelier eli oluen asiantuntijalähettiläs ja puolestapuhuja. Rooliin kuuluu innostaa ihmisiä arvostamaan olutta salonkikelpoisena ruokajuomana, mikä onnistuu käytännössä esimerkiksi antamalla siitä asiantuntevia makuparisuosituksia ruoan kanssa.

”Olut sopii pohjoiseen lähiruokaan, ja haluaisin sen nousevan viinien rinnalle ruokapöytään. Myös olutkulttuurissa pitäisi etsiä enemmän hienoja makuvivahteita ja vähemmän virhemakuja.”

Sommelierina Markus on jo järjestänyt muutamia maistiaisia kotikaupungissaan Jyväskylässä ja tehnyt ravintoloille olutsuosituksia, mutta kovimmassa käytössä uudet tiedot ovat olleet journalistina. Keväällä häneltä ilmestyi myös oluen tekemistä kotioloissa käsittelevä kirja Rakkaudella pantua yhdessä olutharrastaja ja -bloggaaja Mika Laitisen kanssa.

Moni oluttoimittaja ja -harrastaja tekee paljon arvioita, mutta itseään naurussa suin ”ihmisnarkkariksi” luonnehtivaa Markusta kiinnostavat eniten tekijöiden tarinat.

”Niissä jutuissa olut on raamina, mutta sen äärellä voi kysyä ja keskustella mistä vaan.”

Olutsommelierin tutkinnon suorittaminen kesti pari vuotta, koska Markuksella ei ollut alan ammattitaustaa. Käytännössä koulutus tarkoitti maisteluiden ja portfolion tekemistä Suomessa ja kurssien ja parituntisen loppukokeen suorittamista The British Beer Academyssa Lontoossa.

”Loppukokeessa piti tunnistaa oluita ja niiden virhemakuja ja antaa ruokasuosituksia. Koetuksella oli etenkin se, miten vakuuttavasti pystyy puhumaan oluesta.”
 

Kun hyvinvoinnista ja terveydestä paljon kirjoittanut Markus aloitti olutsommelierin koulutuksen, häneltä kyseltiin, miten aihepiirit sopivat yhteen. Hän itse ei ymmärrä, miksi eivät sopisi.

”Mielestäni en naulitse mitään kiinni sillä, että opiskelen jotain lisää. Jos nimeni tunnistetaan olutasioista, se on vaan hyvä. Puhe oluesta on murtanut monessa muussakin työtilanteessa jään.”

Erityisosaamisestaan huolimatta Markus ei halua jäädä yhden kortin varaan sen paremmin toimeentulon kuin ”elämän kuohkeudenkaan” kannalta, vaan vaihtelua ja asioille syttymistä pitää olla. Silti eri asioita ei pidä huolettomasti sekoitella.

”Oluentuntijana saan panimoilta näytteitä, mutta journalistina en kirjoita niistä suoraan juttuja. Yritykseni tekee sekä viestintää että journalismia, mutta viestinnän teettäjistä en journalistina kirjoita. Kun osallistun pressimatkoille, valitsen itse, mistä kirjoitan. Vaikka tunnen joogaa ja oluita, en aio järjestää olutjoogaa.”

Vaikka journalismin ja viestinnän raja-aitoja on viime vuosina pyritty kaatamaan, Markus uskoo, että asiasta kiinnostunut tekijä pystyy tajuamaan niiden olennaiset erot ihan maalaisjärjellä.
 

Kun Markus kymmenisen vuotta sitten päätti ryhtyä freelanceriksi, hän ajatteli jatkavansa nelikymppiseksi ja etsivänsä sitten ”turvallisemman työpaikan”. Toisin kävi, sillä eteen on tullut yhä uutta mielenkiintoista, joka on painanut vaa’assa enemmän kuin ajoittainen pähkäily toimeentulosta.

Freelanceuransa alussa Markus enimmäkseen kirjoitti ja käänsi juttuja, viime vuosina taas on painottunut organisaatioviestintä pohjoismaisille yrityksille ja viranomaisille. Kun yksi asiakas tarvitsi videoita, pian hänellä oli niille kuvaajan kanssa yhteinen firma.

Nykyään Markus tekee videoita vaihtuvien kuvaajien kanssa ja kuvaa joskus itsekin. Hänen yrityksensä työnäytteistä löytyy muun muassa ramadanin vietosta Suomessa kertova video, jonka osti AlJazeera+ -kanava kansainvälisen videojournalistien verkoston Storyhunterin kautta.

Koska juttuideoita ja virtaa niiden myymiseen tahtoo olla jatkuvasti enemmän kuin yksi tekijä pystyy toteuttamaan, Markus haaveilee kehittävänsä yrittäjyyttään tekemisestä tuottamisen suuntaan.

Juuri nyt huomion vie oluen lisäksi pitkäaikainen harrastus jooga, josta on tekeillä podcasteja. Markusta ei vaivaa, ettei niille ole vielä rahoitusta, sillä ”jotkut asiat on vaan pakko tehdä”.

”Oikeastaan elämää on vähän ylimielistäkin suunnitella liikaa, sillä hyvin harvoin omat suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan.”

Maria Markus

41-vuotias freelancetoimittaja ja viestintäyrittäjä.

Valmistunut olutsommelieriksi The British Beer Academystä ensimmäisenä suomalaisena. Yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta.

Toimii Olutliiton hallituksessa. Ollut mukana myös Journalistiliiton ja Pohjola-Nordenin toiminnassa sekä Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Perustanut lähiruokapiirin kotiseudulleen Jyväskylän Tikkakoskelle. Harrastanut joogaa kymmenen vuotta.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta