Making of

JOURNALISTI
11.8.2016

Asko Lehtonen
lehtonenasko@gmail.com
Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies ja Turun Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja.

Suomalaisten kirjailijoiden työn kuvauksista on koottu monta nidettä, ja elokuva- ja tv-töiden kylkeen tuotetaan ”näin tehtiin” -dokumentteja. Miksi journalismin yleisöä ei kiinnostaisi tietää, miten jutut ovat syntyneet, pohtii Asko Lehtonen.

Yli kolmenkymmenen toimittajavuoden aikana olen kuullut monenlaisia kysymyksiä jutun teosta. Osa on sisältänyt arvostelua, osa ohjeistusta, mutta moni on esitetty puhtaasta uteliaisuudesta: miten jutut oikein syntyvät? Toimittajankin on hyvä kysyä tätä itseltään silloin tällöin.

Johanna Vehkoo usuttaa (Journalisti 6/2016) tiedotusvälineitä kertomaan lukijoille, kuuntelijoille ja katsojille nykyistä avoimemmin lähteistä ja johtopäätöksistä, joihin uutiset perustuvat. Tällä tavalla näytettäisiin, miten journalismi eroaa muusta viestinnästä.

Läpinäkyvyyden vaatimus on asiallinen, mutta minä tarkoitan tässä vähän muuta: kuvauksia siitä, miten jutut syntyvät. Väkisinhän työprosessin aikana mietitään myös journalistisia kriteereitä, mutta nyt se ei olisi pääasia.

 

”Kyseinen aihe syntyi matkalla töistä kotiin Lannevedelle, kun hoksasin, että Uuraisten kirjasto on auki ja piipahdin siellä. Lueskelin jotain luontolehteä, ja siinä oli kirjoitus hyönteisravinnosta.”

Tällä tavalla Keskisuomalaisen toimittaja Tapani Luotola paljastaa (Suomen Lehdistö 4/2016), miten arkisesti syntyi Sanomalehtien liiton kilpailussa parhaaksi rankattu näkökulma. Luotolan kolumni käsitteli hyönteisravinnon mahdollisuuksia helpottaa ruokapulaa.

Kertomuksen kruunaa se, että palkittu kirjoitus syntyi ”siitä tuskallisesta tietoudesta, että luultavasti on minun vuoroni kolumnoida seuraavana”. Hyvään juttuun ei tarvita valtavaa sanomisen pakkoa tai kirjoittamisen intoa, vaan aikataulu ja ymmärrys siitä, että työskentelee yhteisössä.

Lapin Kansan Risto Pyykkö kertoo samassa lehdessä, että hän miettii tekstin rakenteen ajoissa valmiiksi ja kertoo tarinaa kohtauksittain.

Samalla tavalla voisi puhua romaanikirjailija tai elokuvakäsikirjoittaja.

 

Helsingin Sanomien toimittajat ovat kertoneet töistään Kansallisteatterin lavalla Musta laatikko -esityksissä. Lukemani ja kuulemani perusteella tilaisuudet ovat olleet onnistuneita; ainakin ne on myyty loppuun. Ihmiset ovat siis lehden tilauksen lisäksi valmiita maksamaan myös siitä, että näkevät, ketkä juttuja tekevät ja kuulevat, miten se tapahtuu. Se on hienoa.

En halua, että toimittajat tuppautuvat julkisuuteen ohi oman roolinsa.

Anu Silfverberg pohti Journalistissa (7/2016) minäkertojan paikkaa.

Minä saa näkyä jutussa vähintään silloin, kun toimittajalla on selkeä rooli kuvaamissaan tilanteissa, hän kirjoitti. Milloin rooli olisi selvempi kuin silloin, kun toimittaja kertoo asiantuntijana omasta työstään?

 

Suomalaisten kirjailijoiden työn kuvauksista on koottu monta nidettä, ja elokuva- ja tv-töiden kylkeen tuotetaan ”näin tehtiin” -dokumentteja. Miksi myös uutisten, reportaasien ja henkilöhaastattelujen lukijoita ei kiinnostaisi tietää, miten jutut ovat syntyneet?

Tarinoiden takana olevien tarinoiden kertominen näyttää median kuluttajille, kuinka luovaa toimittajan työ on parhaimmillaan ja kuinka rutiininomaista ikävimmillään. Se valaisee myös, millä perusteilla aiheet ja näkökulmat valitaan.

Lisää kertomuksia jutun teosta, kiitos – silläkin uhalla, että ne saattavat olla kiinnostavampia kuin itse jutut.



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta