Haussa maksullinen sparraaja

JOURNALISTI
11.8.2016

Anna-Sofia Nieminen
sohvi.nieminen@gmail.com
Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

Päätoimittajan hommassa olen onnekas, kun pystyn tukeutumaan toimitussihteeriin. Lopun aikaa, vapaana toimittajana, kaipaan usein sparrausapua, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Kun aloitin keväällä lukiolaisten aikakauslehden Improbaturin päätoimittajana, hankin ensi töikseni hyvän toimitussihteerin.

Tässä tapauksessa toimitussihteeri tarkoittaa avustajaa, joka saa parin päivän palkkion per lehti. Hän ideoi ja editoi juttuja kanssani, mutta hänen tärkein tehtävänsä ei ole pilkunviilaus. Hän on paljon enemmän: henkinen tuki ja pallotteluseinä ja kanssaeläjä.

Kun epäröin tai fiilistelen jotain, voin soittaa hänelle. Kun haluan pohtia yksittäisen jutun yksittäistä lausetta tai lehden isoja linjoja, voin soittaa hänelle. Se on tärkeää toimituksessa, jossa ei lisäkseni ole muita toimittajia.

Helsingin Sanomat kertoi heinäkuun lopulla ammattimaisesta kanssa-ajattelijasta, jonka yritysjohtajat voivat pyytää työparikseen, ajattelemaan asioita eteenpäin – johtajat kun puurtavat usein yksin. HS:n jutussa kolme johtajaa tapasi kanssa-ajattelijan. Syntyi oivalluksia esimerkiksi omasta johtamistyylistä ja tavasta viestiä.

Kun luin juttua, en voinut olla ajattelematta, miten yksin vapaa toimittaja välillä työskentelee.

Päätoimittajan hommassa olen onnekas, kun pystyn tukeutumaan toimitussihteeriin. Päätoimittajuus vie kuitenkin vain alle puolet työajastani. Lopun aikaa, vapaana toimittajana, kaipaan usein sparrausapua.

Juttutuokio sparraajan kanssa voi helpottaa, kun jumittaa yhden ja saman tekstin parissa ties monettako päivää. Parhaimmillaan välttää jumit kokonaan, jos tekstistä saa jo raakilevaiheessa kommentteja. Keskustelukumppani on kullanarvoinen myös ideoinnissa, ideoiden jatkokehittelyssä ja huonojen ideoiden tunnistamisessa.

Yhtä lailla apua voi tarvita isojen linjojen pohtimiseen: mikä olisi seuraava hyvä liike uralla?

Toki lehtien ostavat toimittajat kehittävät juttuja eteenpäin kanssani, mutta eivät he ole tasavertaisia sparrauskumppaneita. Välillä vaivaan työasioilla kavereita tai puolisoa, mutta heillä on omatkin hommat hoidettavanaan.

Siksi kaipaan jotakuta, joka sparraisi työkseen. Jotakuta, jonka puoleen voisin kääntyä huoletta, koska tietäisin, että hän saisi keskusteluistamme palkkion. Maksaisin mielelläni palvelusta, joka säästäisi omaa aikaani ja läheisteni hermoja.

Voisiko joku kokenut toimittaja perustaa kanssatoimittaja-palvelun?



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta