Erol Önderoglu vieraili Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla Ulkomaantoimittajien yhdistyksen ja Anna Lindh -säätiön kutsumana.

Toimittajien puolustaja

JOURNALISTI
9.6.2016

Sanna Raita-aho, teksti
Laura Oja, kuva

Vangittuja toimittajia auttava turkkilainen Erol Önderoglu on itsekin rikosepäilyjen kohteena, mutta ei pelkää tehdä työtään.

Vankilavierailuja sellissä istuvien toimittajien luokse, oikeudenkäyntien valvomista ja EU-diplomaattien tapaamista. Turkin Toimittajat ilman rajoja -järjestön tutkijan ja toimittajan Erol Önderoglun työviikko koostuu usein tällaisista asioista.

Viime aikoina Önderoglulla ei ole ollut pulaa työstä. Hänen kotimaansa sananvapaustilanne on kehittynyt yhä huonompaan suuntaan. Monet toimittajat ovat saaneet rikossyytteitä ja ulkomaalaisia toimittajia on karkotettu Turkista.

Turkin mediaa ei ole koskaan voinut kuvata täysin vapaaksi, mutta presidentti Recep Tayyip Erdoganin ja hänen islamiin nojaavan valtapuolueensa AKP:n kautena tilanne on mennyt huonompaan suuntaan, Önderoglu sanoo.

”Erdogan haluaa rakentaa tietynlaisen Turkin. Kun hän ymmärsi, että esimerkiksi maallistuneet oppositiopuolueet tai kurdit eivät seiso hänen takanaan, hän alkoi hiljentää kriittisiä ääniä.”

Turkin suurimmat sananvapausongelmat koskevat Önderoglun mukaan lakipykäliä. Presidentin loukkaaminen on kielletty laissa. Tämä hiljentää käytännössä presidenttiä arvostelevat äänet. Toinen ongelma on terrorismin vastainen lakipykälä, jota Önderoglun mukaan käytetään kurdien oloista kertovan uutisoinnin hiljentämiseen.

Harva joutuu ensin samana päivänä murhayrityksen kohteeksi ja saa sen jälkeen itse viiden vuoden vankeustuomion. Näin kävi turkkilaisen Cumhüriyet -lehden päätoimittajalle Can Dündarille, joka joutui tuntemattoman asemiehen hyökkäyksen kohteeksi poistuessaan Istanbulin oikeustalolta. Myöhemmin samana päivänä Dündarille luettiin yli viiden vuoden vankeustuomio.

Tuomio tuli Dündarin lehden julkaisemasta jutusta, jossa kerrottiin Turkin hallituksen kuljettavan aseita Syyriaan.

 

Dündar on yksi niistä toimittajista, joita Önderoglun järjestö on auttanut. Järjestö lanseerasi suuren kansainvälisen kampanjan Dündarin vapauttamiseksi ja onnistuikin keräämään tapaukselle huomiota kansainvälisiä viestimiä myöten.

Dündarin tapaus on esimerkki siitä, miten vaarallista toimittajan työ on Turkissa. Hallituksen lisäksi toimittajat voivat joutua myös vihaisten kansalaisten maalitauluiksi.

”Ei ole sattumaa, että toimittajista on tullut pääpuolueen kannattajien maalitauluja. Hallitus lanseeraa vihakampanjoita yksittäisiä toimittajia vastaan. Heitä kutsutaan hallinnon horjuttajiksi ja vieraan vallan agenteiksi.”

Omien sanojensa mukaan Önderoglu ajautui Toimittajat ilman rajoja -järjestöön ”sattumalta” saatuaan tutkinnon ranskalaisesta filologiasta Istanbulin yliopistosta. Tämän jälkeen hän on suhtautunut intohimoisesti sananvapausasioihin ja tehnyt niiden parissa töitä jo lähes kaksikymmentä vuotta. Viranomaiset tekevät työn kuitenkin yhä vaikeammaksi.

”Minulla on sama palo tehdä työtä kuin aiemminkin. Minua kuitenkin huolestuttaa, pystynkö tekemään tätä työtä enää tulevaisuudessa.”

 

Helppoa työ ei ole. Önderoglu on tällä hetkellä itsekin epäiltynä ”yhteistyöstä terroristien kanssa”, koska hän osallistui kurdimyönteisen sanomalehden tapahtumaan pariksi tunniksi.

”En usko, että syytteet menevät läpi. Meitä taitaa olla nyt 16 ihmistä syytettynä samasta asiasta”

Pelottaako Önderoglua puhua tulenarasta aiheesta?

”Ei. Olen enemmän taustalla toimiva henkilö, joten minuun ei kohdistu niin paljon painetta. Lisäksi Turkissa on hyvä asianajajajärjestelmä, joka vielä onneksi toimii.”

Önderoglu yrittää myös pitää yllä dialogia Turkin valtaapitäviin. Viimeksi hän vieraili tapaamassa Turkin oikeusministeriön edustajia. Järjestö yritti vedota virkamiehiin, jotta nämä eivät ottaisi niin helposti käsittelyyn toimittajia koskevia rikossyytteitä.

”Dialogi oli hyvää, mutta tapaamisia on vaikea järjestää. Yritämme kuitenkin sitkeästi.”

Önderoglu tapaa myös säännöllisesti EU-maiden edustajia. EU:ta on syytetty vaikenemisesta Turkin ihmisoikeusongelmista, jotta Turkki estäisi vastineeksi pakolaisten tulon Eurooppaan. Önderoglusta EU:lla olisi yhä suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa Turkin asioihin.

”Ymmärrän, että EU on huolissaan pakolaistilanteesta, mutta salliiko se sen nojalla omien perusarvojensa loukkaamisen, joiden eteen se on tehnyt töitä?”

Önderoglu huomauttaa, että vaikka Turkin valtamedia on nykyisin pääosin hallituksen kontrollissa, itsenäiset mediat ja Turkin kansalaisjärjestöt pitävät kriittistä ääntä yllä.

”He kokevat olonsa EU:n hylkäämäksi.”



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta