Ilta-Sanomien viinikriitikko Pekka Suorsa uskoo, että mitä enemmän viineistä kirjoitetaan, sitä enemmän ne kiinnostavat. ”Viinejä harrastavat huomaavat makunsa muuttuvan. Kuten toimittajalle, myös bloggaajalle on ensiarvoista pitkäjänteinen työ, jonka myötä lukija oppii suhteuttamaan oman makunsa kirjoittajan tuntemuksiin.”

Selvästi viineistä

JOURNALISTI
9.6.2016

Nina Erho, teksti
Heli Saarela, kuva

Viinintuntijat Pekka Suorsa ja Jouko Mykkänen suodattavat päivälehteen sen, mistä arvioivat lukijoiden innostuvan, hyötyvän ja oppivan uutta.

”Yritän innostaa ihmisiä kiinnostumaan porras portaalta paremmista viineistä. Toisaalta viini on myös arkihyödyke, ei pelkästään yläluokan nautintoaine”, sano Ilta-Sanomien viinikriitikko Pekka Suorsa.

”Haluan saada ihmiset ymmärtämään, mitä he juovat ja kertoa, mitä hyvää ominaisuutta kustakin viinistä kannattaa etsiä. Päivälehdessä pitää muistaa, että kohderyhmä on hyvin laaja”, sanoo Helsingin Sanomien viinikriitikko Jouko Mykkänen.

Molempien viinipalstan nimi on Viikon viini. Tekstit ovat kompakteja, mutta niiden takana on suuri määrä jatkuvasti päivittyvää asiantuntemusta. Politiikan toimittajana uransa aloittanut Suorsa on kirjoittanut viineistä 1980-luvulta, Mykkänen 1990-luvulta.

Nykyään Suorsalla on oma yritys, joka kustantaa Viiniopas-applikaatiota ja tuottaa muita viini- ja olutaiheisia sisältöjä. Ravintola-alalla aiemmin työskennellyt Mykkänen opettaa viinejä Haaga-Heliassa ja Haaga-Perhossa.

 

Asiantuntemustaan kriitikot päivittävät maistelemalla uutuuksia Suomessa ja ulkomailla. Alko järjestää kuukausittain pressitastingin eli -maistiaiset, jossa esitellään uutuuksia. Alkon perusvalikoimassa on yli tuhat viiniä, joita tuovat maahan sekä yksityiset että valtionyhtiö Altia.

Yhdessä tastingissa voi olla arvioitavana kymmeniä viinejä. Maisteltava viini syljetään aina pois.

”Jos viinejä on vaikka viisikymmentä, aistit alkavat väsyä. Alkoholi ei sentään juurikaan imeydy. Kaikkein puuduttavina on viinien samankaltaisuus”, Suorsa sanoo.

Sekä Suorsa että Mykkänen maistavat ”sokkopuolella”, jossa viineihin tutustutaan ilman tuotetietoja ja puheita. Suorsaa viehättää siellä etenkin keskittynyt tunnelma. Mykkänen valitsee sokkopuolen, koska haluaa haastaa makuaistinsa ja mielikuvituksensa.

”Etiketistä tiedän heti, mihin kiinnittää huomiota. Sokkona joudun enemmän miettimään, mitä tämä oikein on ja minkälaista.”

Suorsan palstalla maksimi on sata pistettä, Mykkäsellä viisi tähteä. Suorsa sanoo, että aistinvaraisessa arvioinnissa pisteyttäminen tuntuu välillä absurdilta. Myös Mykkänen kokee selkeän sanallisen selityksen avaavan parhaiten, mikä viinissä on olennaista. Molemmat kuitenkin myöntävät pisteiden tiivistävän lukijalle, milloin tuote on hintansa arvoinen.

 

Molempien palstat painottavat uutuuksia, mutta toisinaan kriitikot muistuttavat lukijoitaan myös vanhoista hyvistä tutuista.

”Jos kuluttajat bongaavat pelkkiä uutuuksia, se merkitsee brändien tappajaisia. Vakiintuneiden toimijoiden vuosikymmenten perustyötä pitää kunnioittaa”, Suorsa sanoo.

Kun Mykkänen aikoo kirjoittaa viinistä, hän ostaa sen ja maistaa sen riippumatta siitä, onko se tuttu muualta. Valintoihin vaikuttavat vuodenaika, juhlakaudet, tuotteiden erityispiirteet ja pyrkimys monipuoliseen näkökulmaan.

”Jos esimerkiksi esittelisin vain tosi edullisia viinejä, osa lukijoista kysyisi varmasti, pitääkö aina vertailla sinistä ja punaista maitoa.”

Suorsan viiniharrastus alkoi aikanaan omasta ruokapöydästä, ja ruoka-aspekti on pysynyt mukana. Hän tuplatestaa viinejä nostamalla niistä mielenkiintoisimpia illallispöytään.

”Se muuttaa tastingin arviota harvoin mutta selkiyttää, millainen ruokasuositus viiniin kannattaa antaa.”

Suorsa korostaa, että vaikka viinikriitikko on kokenut asiatuntija, kosketus tavallisen viininostajan arkeen pitää koko ajan säilyttää, eikä itsestään pidä muutoinkaan ryhtyä luulemaan liikoja.

”Jokaisella on omanlaisensa fysiologia, joka saa kokemaan viinit eri tavoin. Parhaassa tapauksessa lukija oppii tuntemaan sekä viiniarvioitsijan maun että oman makunsa.”



1 2020
Arkisto

Työnantaja haluaisi sopimisen sijaan sanella, ja sehän ei käy

Meneillään olevat tes-neuvotteluissa näyttää siltä, että työnantaja haluaa yhä enemmän määräysvaltaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Freelancerin vaihtoehdot

Kannattaako freelancerin olla työntekijänä osuuskunnassa, ”kevytyrittäjä” vai kokonaan omillaan? Journalisti vertaili työosuuskuntien ja laskutuspalveluiden hyötyjä oman toiminimen perustamiseen.

Vaihdat mieluummin työpaikkaa kuin vitsejäsi, Markku Mantila

Ilkka-Pohjalaisen uusi päätoimittaja haluaa tehdä journalismia samalla tavalla kuin 1970-luvun heviä.

Politiikan journalismista ei voi siivota pois politiikkaa

”Poliitikot mielellään hämärtävät arvojen tärkeyttä politiikanteossa. Median ei pidä lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Tällainen oli media-alan vuosi 2019

Digi-alv laski, JSN:n puheenjohtaja vaihtui ja postinjakelu oli tapetilla. Uutisraportointia värittivät ”ovilivet”. Kokosimme yhteen media-alan keskeisiä tapahtumia.

Harkkapaikat eivät ole mukana kesätyöhaun aikataulusuosituksessa – pitäisikö niiden olla?

”Harjoittelupaikkojen sisällyttäminen suositukseen selkiyttäisi prosessia, mutta kasvattaisi tammikuun rekrytointisumaa. Kovenisiko kilpailu myös harjoittelupaikoista”, pohtii Laura Forsén kolumnissaan.

Vi och de andra

”Journalistkåren, som jag känner den, är rätt homogen, vi lever våra liv med liknande förutsättningar inom snarlika ramar”, skriver Mikaela Löv.

Terveyskysely: Stressi ja epävarmuus piinavat freelancereita

Terveet elämäntavat eivät ole säästäneet freelancetoimittajia terveyshuolilta. SFJ ja Sydänliitto selvittivät freelancereiden hyvinvointia viime vuoden marras-joulukuussa.

Arkikieli voi tuntua asenteelliselta

”Sanomalehtitekstin vankka kehikko on yleiskieli, josta poikkeaminen pistää silmään”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Dustin Hoffman osaa näytellä

Kulttuuritoimittaja Harri Römpötti pääsi harvinaisen yksityisnäytöksen, kun Dustin Hoffman kieltäytyi lopettamasta haastatteluaikaansa lyhyeen.

Kotimaan kantava voima

Kuolleita: Tuottaja Tuija Tiihonen 23. 12. 1956 Joroinen – 26. 12. 2019 Kirkkonummi

Elämän äänen vahva tallentaja

Kuolleita: Toimittaja Leena Jäppinen 7. 9. 1954 Suonenjoki – 19. 12. 2019 Tampere

”Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty”

Kuolleita: Toimittaja Ulla-Maija Paalu 4. 7. 1947 Uusikaupunki – 6. 12. 2019 Uusikaupunki.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta