Sananvapauden vapaamatkustajat

JOURNALISTI
9.6.2016

Elina Grundström, teksti

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

”Ei tule vaivatta vapaus” on fraasi, joka tunnetaan Veijo Meren Suomen itsenäistymisvaiheita käsittelevän kirjan nimestä.

Lausahduksen perimmäistä alkuperää en tiedä, mutta työskenneltyäni viisi kuukautta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana olen vakuuttunut, että se pitää paikkansa.

 

Suomalainen lehdistönvapaus perustuu pitkälti median itsesääntelyn toimivuuteen. Sen ylläpitäminen vaatii älyttömästi työtä ja vaivaa, kiusallista yksityiskohtien hinkkaamista, tulkintaerimielisyyksistä kinastelemista ja rasittavien pelisääntöjen noudattamista.

Neuvoston jäsenet uhraavat ison osan kokousta edeltävästä viikonlopusta päätösmateriaalin lukemiseen. Itse kokous kestää neljä viisi tuntia. Ja kaikki tämä on käytännössä vapaaehtoistyötä: journalistijäsenille maksetaan 25 euron kokouspalkkio, yleisön edustajille pari kymppiä enemmän.

Vielä suurempaa tuskaa järjestelmä tuottaa päätoimittajille. Kanteluihin vastaamiseen tuhraantuu aikaa, ja neuvoston ratkaisut ovat usein hankalia rajatapauksia, joita ei ole helppoa hyväksyä. Jupinaa kuuluu.

Suomalaiset mediat ovat kuitenkin aina julkaisseet langettavat päätökset. Juuri tämä katkeran kalkin nieleminen on tehnyt järjestelmästä uskottavan.

 

Työläintä on kuitenkin Journalistin ohjeiden noudattaminen. Toimittajien elämä olisi helppoa, jos he voisivat julkaista samanlaista faktojen osalta tarkistamatonta mielipidetekstiä kuin itsenäiset bloggaajat. Jutut olisivat paljon vetävämpiä, jos journalisti voisi harrastaa sellaista yksipuolista mollaamista, jota some-maailma rakastaa. Se ei kuitenkaan käy. Journalisti ei saa jättää kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvaa henkilöä tai tahoa kuulematta.

Median itsesääntely vaikuttaa kuin rokotusohjelma. Kun riittävän suuri määrä medioita toimii vastuullisesti, joukkoon mahtuu yksi JSN:ään kuulumaton Hommafoorumi ja pari epäasiallista bloggaajaa ilman, että sananvapaus kärsii.

Loputtomiin tämä ei riitä. Kun JSN:n arvostus on kasvanut, nettiin on ilmestynyt julkaisualustoja, jotka antavat ymmärtää noudattavansa Journalistin ohjeita, mutta eivät kuulu JSN:n piiriin. Ne ovat kuin perusteettomilla reilun kaupan merkinnöillä hämääviä kauppiaita. Jos eettisiin periaatteisiin viitataan ilman että ollaan mukana niiden noudattamista kontrolloivassa järjestelmässä, se vie uskottavuuden myös rehellisiltä kauppiailta.

 

Sananvapauden vapaamatkustajat ovat samanlainen riski kuin lapset, jotka jätetään rokottamatta. Kun esimerkiksi Vastavalkea-sivusto tai journalismin joukkorahoitusalustaksi itseään kutsuva Rapport eivät kuulu JSN:ään, niiden julkaisemista jutuista voi kannella vain oikeuteen. Kun tällainen yleistyy, lainsäädäntö tiukkenee ja sananvapaus heikkenee.

JSN:n jäsenyys maksaa yksittäisille medioille 350 euroa vuodessa, mutta halvemmallakin pääsee mukaan, kun liittyy johonkin kustantajajärjestöön. Esimerkiksi Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsenmaksu on 98 euroa. Rahasta jäsenyyden ei siis luulisi olevan kiinni.

Mutta onhan niiden Journalistin ohjeiden noudattamisesta toki kovasti vaivaa.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta