Sananvapauden vapaamatkustajat

JOURNALISTI
9.6.2016

Elina Grundström, teksti

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

”Ei tule vaivatta vapaus” on fraasi, joka tunnetaan Veijo Meren Suomen itsenäistymisvaiheita käsittelevän kirjan nimestä.

Lausahduksen perimmäistä alkuperää en tiedä, mutta työskenneltyäni viisi kuukautta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana olen vakuuttunut, että se pitää paikkansa.

 

Suomalainen lehdistönvapaus perustuu pitkälti median itsesääntelyn toimivuuteen. Sen ylläpitäminen vaatii älyttömästi työtä ja vaivaa, kiusallista yksityiskohtien hinkkaamista, tulkintaerimielisyyksistä kinastelemista ja rasittavien pelisääntöjen noudattamista.

Neuvoston jäsenet uhraavat ison osan kokousta edeltävästä viikonlopusta päätösmateriaalin lukemiseen. Itse kokous kestää neljä viisi tuntia. Ja kaikki tämä on käytännössä vapaaehtoistyötä: journalistijäsenille maksetaan 25 euron kokouspalkkio, yleisön edustajille pari kymppiä enemmän.

Vielä suurempaa tuskaa järjestelmä tuottaa päätoimittajille. Kanteluihin vastaamiseen tuhraantuu aikaa, ja neuvoston ratkaisut ovat usein hankalia rajatapauksia, joita ei ole helppoa hyväksyä. Jupinaa kuuluu.

Suomalaiset mediat ovat kuitenkin aina julkaisseet langettavat päätökset. Juuri tämä katkeran kalkin nieleminen on tehnyt järjestelmästä uskottavan.

 

Työläintä on kuitenkin Journalistin ohjeiden noudattaminen. Toimittajien elämä olisi helppoa, jos he voisivat julkaista samanlaista faktojen osalta tarkistamatonta mielipidetekstiä kuin itsenäiset bloggaajat. Jutut olisivat paljon vetävämpiä, jos journalisti voisi harrastaa sellaista yksipuolista mollaamista, jota some-maailma rakastaa. Se ei kuitenkaan käy. Journalisti ei saa jättää kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvaa henkilöä tai tahoa kuulematta.

Median itsesääntely vaikuttaa kuin rokotusohjelma. Kun riittävän suuri määrä medioita toimii vastuullisesti, joukkoon mahtuu yksi JSN:ään kuulumaton Hommafoorumi ja pari epäasiallista bloggaajaa ilman, että sananvapaus kärsii.

Loputtomiin tämä ei riitä. Kun JSN:n arvostus on kasvanut, nettiin on ilmestynyt julkaisualustoja, jotka antavat ymmärtää noudattavansa Journalistin ohjeita, mutta eivät kuulu JSN:n piiriin. Ne ovat kuin perusteettomilla reilun kaupan merkinnöillä hämääviä kauppiaita. Jos eettisiin periaatteisiin viitataan ilman että ollaan mukana niiden noudattamista kontrolloivassa järjestelmässä, se vie uskottavuuden myös rehellisiltä kauppiailta.

 

Sananvapauden vapaamatkustajat ovat samanlainen riski kuin lapset, jotka jätetään rokottamatta. Kun esimerkiksi Vastavalkea-sivusto tai journalismin joukkorahoitusalustaksi itseään kutsuva Rapport eivät kuulu JSN:ään, niiden julkaisemista jutuista voi kannella vain oikeuteen. Kun tällainen yleistyy, lainsäädäntö tiukkenee ja sananvapaus heikkenee.

JSN:n jäsenyys maksaa yksittäisille medioille 350 euroa vuodessa, mutta halvemmallakin pääsee mukaan, kun liittyy johonkin kustantajajärjestöön. Esimerkiksi Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsenmaksu on 98 euroa. Rahasta jäsenyyden ei siis luulisi olevan kiinni.

Mutta onhan niiden Journalistin ohjeiden noudattamisesta toki kovasti vaivaa.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta