Sananvapauden vapaamatkustajat

JOURNALISTI
9.6.2016

Elina Grundström, teksti

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

”Ei tule vaivatta vapaus” on fraasi, joka tunnetaan Veijo Meren Suomen itsenäistymisvaiheita käsittelevän kirjan nimestä.

Lausahduksen perimmäistä alkuperää en tiedä, mutta työskenneltyäni viisi kuukautta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana olen vakuuttunut, että se pitää paikkansa.

 

Suomalainen lehdistönvapaus perustuu pitkälti median itsesääntelyn toimivuuteen. Sen ylläpitäminen vaatii älyttömästi työtä ja vaivaa, kiusallista yksityiskohtien hinkkaamista, tulkintaerimielisyyksistä kinastelemista ja rasittavien pelisääntöjen noudattamista.

Neuvoston jäsenet uhraavat ison osan kokousta edeltävästä viikonlopusta päätösmateriaalin lukemiseen. Itse kokous kestää neljä viisi tuntia. Ja kaikki tämä on käytännössä vapaaehtoistyötä: journalistijäsenille maksetaan 25 euron kokouspalkkio, yleisön edustajille pari kymppiä enemmän.

Vielä suurempaa tuskaa järjestelmä tuottaa päätoimittajille. Kanteluihin vastaamiseen tuhraantuu aikaa, ja neuvoston ratkaisut ovat usein hankalia rajatapauksia, joita ei ole helppoa hyväksyä. Jupinaa kuuluu.

Suomalaiset mediat ovat kuitenkin aina julkaisseet langettavat päätökset. Juuri tämä katkeran kalkin nieleminen on tehnyt järjestelmästä uskottavan.

 

Työläintä on kuitenkin Journalistin ohjeiden noudattaminen. Toimittajien elämä olisi helppoa, jos he voisivat julkaista samanlaista faktojen osalta tarkistamatonta mielipidetekstiä kuin itsenäiset bloggaajat. Jutut olisivat paljon vetävämpiä, jos journalisti voisi harrastaa sellaista yksipuolista mollaamista, jota some-maailma rakastaa. Se ei kuitenkaan käy. Journalisti ei saa jättää kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvaa henkilöä tai tahoa kuulematta.

Median itsesääntely vaikuttaa kuin rokotusohjelma. Kun riittävän suuri määrä medioita toimii vastuullisesti, joukkoon mahtuu yksi JSN:ään kuulumaton Hommafoorumi ja pari epäasiallista bloggaajaa ilman, että sananvapaus kärsii.

Loputtomiin tämä ei riitä. Kun JSN:n arvostus on kasvanut, nettiin on ilmestynyt julkaisualustoja, jotka antavat ymmärtää noudattavansa Journalistin ohjeita, mutta eivät kuulu JSN:n piiriin. Ne ovat kuin perusteettomilla reilun kaupan merkinnöillä hämääviä kauppiaita. Jos eettisiin periaatteisiin viitataan ilman että ollaan mukana niiden noudattamista kontrolloivassa järjestelmässä, se vie uskottavuuden myös rehellisiltä kauppiailta.

 

Sananvapauden vapaamatkustajat ovat samanlainen riski kuin lapset, jotka jätetään rokottamatta. Kun esimerkiksi Vastavalkea-sivusto tai journalismin joukkorahoitusalustaksi itseään kutsuva Rapport eivät kuulu JSN:ään, niiden julkaisemista jutuista voi kannella vain oikeuteen. Kun tällainen yleistyy, lainsäädäntö tiukkenee ja sananvapaus heikkenee.

JSN:n jäsenyys maksaa yksittäisille medioille 350 euroa vuodessa, mutta halvemmallakin pääsee mukaan, kun liittyy johonkin kustantajajärjestöön. Esimerkiksi Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsenmaksu on 98 euroa. Rahasta jäsenyyden ei siis luulisi olevan kiinni.

Mutta onhan niiden Journalistin ohjeiden noudattamisesta toki kovasti vaivaa.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta