Rosebell Kagumire ihmettelee tapaa, jolla Euroopassa puhutaan pakolaisista.”On ollut hämmentävää lukea, millaista kieltä eurooppalaiset päättäjät ovat käyttäneet puhuessaan pakolaisista ja miten vähän toimittajat ovat haastaneet heitä. On naiivia ajatella, että länsimaat ovat täällä aina vain tekemässä hyvää.”

Paikallinen ääni

Rosebell Kagumire

Viestintäkonsultti, joka tekee töitä konfikteihin, naisten oikeuksiin, rauhanneuvotteluihin ja turvallisuuteen sekä monimediaan liittyvien kysymysten parissa Afrikassa.

Työskennellyt vuosia useissa ugandalaisissa medioissa sekä fikserinä kansainvälisille tiedotusvälineille.

Opiskellut journalismia Makereren yliopistossa Kampalassa ja konfliktintutkimusta Tuftsin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä YK:n rauhanyliopistossa (University for Peace) Costa Ricassa.

The World Economic Forum valitsi Kagumiren alle 40-vuotiainen globaalien johtajien joukkoon vuonna 2013.

JOURNALISTI
9.6.2016

Elli-Alina Hiilamo, Kampala, teksti
Jussi Välipirtti, kuva

Ugandalainen mediavaikuttaja Rosebell Kagumire on kyllästynyt länsimaisen valtamedian tapaan esittää afrikkalaiset passiivisina avuntarvitsijoina. Antakaa ääni paikallisille toimijoille, hän vetoaa.

Maaliskuussa 2012 internetissä tapahtui jotakin poikkeuksellista: ugandalaisesta sissijohtaja Joseph Konysta kertovasta Youtube-videosta tuli ennennäkemätön hitti.

Hyväntekeväisyysjärjestön tunteisiin vetoava kampanjavideo keräsi vain kolmessa päivässä yli 40 miljoonaa katsojaa.

Toimittajana työskennellyt ugandalainen Rosebell Kagumire katsoi videon, jossa yhdysvaltalaisjärjestön toiminnanjohtaja lupaa ugandalaispojalle pysäyttää Konyn. Videolla sissiliike LRA:n aiheuttama konflikti esitettiin yksinkertaisena, sellaisena, jonka yhdysvaltalaiset ”sankarit” voivat helposti ratkaista. Kagumire järkyttyi, hän päätti julkaista oman reaktionsa Youtubessa.

”Video antaa ymmärtää, että valta on Amerikassa, ei minun valtiollani, ei paikallisissa aloitteissa. Ja tämä on se ongelma median tavassa kertoa afrikkalaisista – meidät esitetään täysin kykenemättöminä auttamaan itseämme”, Kagumire sanoo videolla.


Paljon ei ole muuttunut neljässä vuodessa, 32-vuotias Kagumire toteaa Kampalan kantakaupungissa sijaitsevassa ravintolassa. Nykyään kansainvälisille järjestöille viestintäkonsulttina työskentelevä Kagumire näkee yhä Kony-videon kaltaista kerrontaa afrikkalaisista. Sitä on hyväntekeväisyyskampanjoissa, mutta myös länsimaisessa journalismissa.

”Länsimainen journalismi on hyvin vahvasti sidoksissa länsimaiseen kehitysajatteluun, joka on jo itsessään ongelmallinen. Siinä valitettavan usein ei anneta tilaa afrikkalaisille toimijoille”, hän sanoo.

Tätä ajattelua vahvistavat kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt lähettäessään toimittajia kohdemaihinsa. Näillä matkoilla toimittaja omaksuu Kagumiren mukaan helposti järjestön avus-tusnäkökulman omakseen ja välittää Afrikasta kuvaa, josta puuttuvat oman yhteisönsä eteen uurastavat paikalliset toimijat.

Kagumire kertoo esimerkin Itä-Kongosta, josta hän on itsekin kirjoittanut.

”Alueella seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä ja se pitää tuoda esiin. Mutta jos hakee tietoa itäkongolaisista naisista, esille nousee vain uhrien tarinoita, vaikka siellä on valtava määrä voimakkaita naisia, jotka työskentelevät seksuaalista väkivaltaa vastaan. Missä ovat heidän tarinansa?”


Kagumire painottaa, että journalismilla on aina seuraamuksia. Vuonna 2010 YK:n seksuaalisen väkivallan ja konfliktin erityisedustaja, Ruotsin nykyinen ulkoministeri Margot Wallström antoi Kongolle tittelin ”maailman raiskauksien pääkaupunki”. Kagumiren mukaan tämä oli täysin vastuutonta.

”Länsimaiset toimittajat rakastavat tällaisia yksinkertaistuksia ja viljelevät termiä paljon, mutta se leimaa kaikki kongolaiset naiset.”

Positiivistakin Afrikka-uutisointiin liittyvää kehitystä on tapahtunut. Kagumire muistelee, että vielä muutamia vuosia sitten afrikkalaisiin toimittajiin ei uskallettu luottaa, vaan kansainvälinen media lähetti aina oman toimittajan paikan päälle. Nykyään useampi ugandalainen toimittaja kirjoittaa kansainväliseen mediaan.

”On myös erinomaisia ulkomaalaisia toimittajia, jotka näkevät kansainväliset valtarakenteet.”

Erityisesti Kagumirea vaivaa se, että länsimaiset journalistit leimaavat Afrikan maat konservatiivisiksi. Eurooppalaisten olisi syytä katsoa peiliin, hän kehottaa. Hän on seurannut hämmentyneenä pakolaiskriisiä, joka hänen mielestään osoittaa eurooppalaisten kaksinaismoralismin.

”Suhteessa pakolaiskysymykseen afrikkalaiset maat eivät ole todellakaan ole konservatiivisia, päinvastoin. Ugandassa on yli puoli miljoonaa pakolaista ja yli 50 heimoa, mutta elämme ongelmitta yhdessä toistemme kanssa.”

EDIT: 10.6.2016 klo 10.35. Oikaisu: Nimi korjattu. Painetussa Journalistissa 8/2016 haastateltavan (Rosebell Kagumire) sukunimi on virheellisessä muodossa jutun ingressissä.

Rosebell Kagumire

Viestintäkonsultti, joka tekee töitä konfikteihin, naisten oikeuksiin, rauhanneuvotteluihin ja turvallisuuteen sekä monimediaan liittyvien kysymysten parissa Afrikassa.

Työskennellyt vuosia useissa ugandalaisissa medioissa sekä fikserinä kansainvälisille tiedotusvälineille.

Opiskellut journalismia Makereren yliopistossa Kampalassa ja konfliktintutkimusta Tuftsin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä YK:n rauhanyliopistossa (University for Peace) Costa Ricassa.

The World Economic Forum valitsi Kagumiren alle 40-vuotiainen globaalien johtajien joukkoon vuonna 2013.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta