Meemiuutisista hyvää iltaa!

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta

JOURNALISTI
9.6.2016

Marja Honkonen, teksti
Ville Lehvonen, kuvitus

Demi haluaa olla siellä, missä kohderyhmäkin. Yle Kioski testaa uusia sosiaalisen median sovelluksia koko talon puolesta. Eri kanaviin räätälöityjä journalistisia sisältöjä tekee Suomessa vielä harva.

Facebook ja Twitter, ne me toimittajat melkein jo hallitsemme. Uudempien kanavien, kuten Snapchat- ja Instagram-kuvapalveluiden käyttö journalistisessa työssä on Suomessa kuitenkin vielä kaukana ammattimaisesta.

Tai oikeastaan ollaan valovuosien päässä siitä, että niihin räätälöitäisiin omia sisältöjä, arvioi toimittajia kouluttava sosiaalisen median konsultti Harto Pönkä.

”Se on osaamisesta kiinni, vaikka eivät nämä mitään uusia juttuja enää ole”, hän sanoo.

Mukaan on lähdetty varovaisen uteliaasti. Esimerkiksi 6 – 7-päiväisistä sanomalehdistä käytännössä kaikilla on Twitter- ja Facebook-tilit. Suurin osa on myös Instagramissa. Snapchatissa kotimaisia medioita on vain muutama.

”Facebookia osataan pitkän kokemuksen jälkeen käyttää jo hyvin. Mutta heti jos mennään vähän pienempään kanavaan, se on lähinnä sitä, että pusketaan sinne otsikko ja linkki juttuun”, Pönkä sanoo.

Suurimmalle osalle some on vain sisäänheittokanava. Sillä taktiikalla ei etenkään Snapchatissa pärjää: palvelusta ei voi linkata sen ulkopuoliseen sisältöön.

Millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan sitten kannattaisi tehdä?

Nuortenmedia Demissä eri kanavien rooleja mietitään tarkkaan. Snapchat on valittu ”hulluttelukanavaksi”, Facebook on harkitumpaa tekemistä, päätoimittaja Anni Lintula kertoo. Demin Instagramtilillä julkaistavat kuvat valitsee AD, koska sen ilmeen halutaan olevan linjassa brändin muun kuvamaailman kanssa.

Näiden kolmen kanavan lisäksi Demillä on tilit Twitterissä ja YouTubessa sekä WhatsApp-uutiskirje. Livevideopalvelu Periscopeakin on kokeiltu.

Kanaviksi on valittu Lintulan mukaan ne, jotka ovat kohderyhmälle tärkeitä. Uutta kokeillaan ennakkoluulottomasti.

”Sosiaalisen median kanavissa kannattaa olla jo ennen kuin koko kohderyhmä on siellä. Silloin on helpompaa löytää oma roolinsa”, hän sanoo.

Demissä sosiaalista mediaa tekee koko toimitus. Uudet kanavat otetaan haltuun yrityksen ja erehdyksen metodilla. Pitkällä aikajänteellä seurataan, mihin kanavaan kannattaa panostaa.

Demi tekee uusissa kanavissa jonkin verran kaupallista sisältöyhteistyötä, mutta sen talous nojaa edelleen Demi.fi:n ja lehden mainosmyyntiin ja tilauksiin.

”Somen rooli yhteisön rakentamisessa, brändiin sitouttamisessa ja kohderyhmän ymmärtämisessä on mittaamaton. Jos emme olisi ollenkaan sosiaalisessa mediassa, meidän olisi vaikea päästä kiinni lukijan sielunelämään”, Lintula sanoo.

Jotain sitoutumisesta kertoo se, että Demi saa lukijoiltaan paljon kommentteja ja henkilökohtaisia viestejä Snapchatissa. Lintula pitää lukijoiden reaktioita tärkeämpinä kuin esimerkiksi yhden snäpin katsojamääriä. Viesteihin vastataan aina.

 

Yleisöään palvelee henkilökohtaisesti myös Yle Kioski, joka päivysti Brysselin terroristi-iskujen jälkeen Snapchatissa vastaten kysymyksiin. Niitä tuli joitain kymmeniä, vastaava tuottaja Antti Hirvonen kertoo.

”Se oli positiivinen yllätys meille, kun sitä ei puffattu juuri missään”, hän sanoo.

Kokeilu on jatkunut ”Kun haluut tietää kaiken”-nimisenä palveluna.

Hirvonen myöntää vaarana olevan, että henkilökohtaisesta palvelusta tulee liian työlästä. Uudessa kanavassa volyymi on kuitenkin vielä pieni.

”Nimenomaan tällaiseen palveluun täytyy antautua yleisön kanssa”, hän sanoo.

Kioskin rooli Ylessä on kokeilla uutta muidenkin puolesta. Esimerkiksi kesäkuussa aloittanut uutis- ja ajankohtaistoiminnan verkkovideodeski on saanut mallinsa Kioskista.

Hirvosen mukaan Kioskin tv-yleisön suuruus on ollut alusta saakka toissijainen mittari. Viisi ”pääkanavaa” ovat Facebook, Twitter, YouTube, Snapchat ja Instagram. Lisäksi satunnaisessa käytössä on videoluuppien julkaisuun tarkoitettu Vine.

Tuottajan tavoitteena on, että somekanavien yhteenlaskettu seuraajamäärä olisi vuoden loppuun mennessä yli 100 000, kun nyt se on 70 000 tienoilla.

”Sisällöt eivät synny sillä, että yksi some-harjoittelija pyörittää niitä. Jokaiselle kanavalle on oltava mietittynä suunnitelma, kohderyhmä ja asiakaslupaus. Ei some poikkea radiosta, televisiosta tai verkosta. Sitä täytyy olla ammattilaiset tekemässä”, hän sanoo.

Erityisen ylpeä Hirvonen on Kioskin Instagram-tilistä, jossa uutisaiheet kääntyvät hauskoiksi kuvameemeiksi. Osaamista taloon ei ole saatu vain kouluttamalla, vaan oikeilla rekrytoinneilla.

”Sen joko osaa tai ei. Se on diginatiivissa geeniperimässä”, Hirvonen sanoo.

Laji on hankala. Reilu vuosi sitten Kioski sai näpeilleen, kun Germanwings -lentoturma käännettiin vakavaksi, mutta emojein höystetyksi kuvaksi. Ne olivat joillekin liikaa.

”Opimme, että näissä uutisissa ei juurikaan voi poiketa perinteisestä tavasta ajatella”, Hirvonen pohtii.

Uudistua ei Hirvosen mielestä kuitenkaan voi luopumatta jostain vanhasta. Sitten alkunsa Kioskikin on myllätty jo kahdesti. Tekstimuotoisten nettijuttujen tekemisestä ja suorista tv-lähetyksista on luovuttu kokonaan, some-kanavien valikoimaa on muutettu ja toimitukseen on palkattu nimenomaan sosiaalisen median tekemisessä ansioituneita.

YouTube-tähtiä palkkaamalla ei välttämättä saa vanhan polven journalisteja hyrisemään tyytyväisyyttä.

”Uudet kanavat ja uusi sukupolvi vaativat journalismin uudelleenmäärittelyä alusta asti. Voi olla, että ettei perinteiselle ja puritaaniselle journalismille ole niin paljon kysyntää kuin me itse kuvittelemme.”

Hirvonen myöntää, että Ylen studiolta käsin aiheen puolesta on helppo paasata.

”Meidän ei tarvitse toisella aivopuoliskolla koko ajan miettiä, miten tehdä tästä kannattavaa”, hän sanoo.

Hän sanoo olevansa avoin sille, että Kioski ideoisi uutta myös kaupallisen median puolesta.

”Kun innovoidaan journalismia uudelleen, kaikki mitä saadaan aikaan, voidaan antaa opiksi kenelle vain.”

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta