Meemiuutisista hyvää iltaa!

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta

JOURNALISTI
9.6.2016

Marja Honkonen, teksti
Ville Lehvonen, kuvitus

Demi haluaa olla siellä, missä kohderyhmäkin. Yle Kioski testaa uusia sosiaalisen median sovelluksia koko talon puolesta. Eri kanaviin räätälöityjä journalistisia sisältöjä tekee Suomessa vielä harva.

Facebook ja Twitter, ne me toimittajat melkein jo hallitsemme. Uudempien kanavien, kuten Snapchat- ja Instagram-kuvapalveluiden käyttö journalistisessa työssä on Suomessa kuitenkin vielä kaukana ammattimaisesta.

Tai oikeastaan ollaan valovuosien päässä siitä, että niihin räätälöitäisiin omia sisältöjä, arvioi toimittajia kouluttava sosiaalisen median konsultti Harto Pönkä.

”Se on osaamisesta kiinni, vaikka eivät nämä mitään uusia juttuja enää ole”, hän sanoo.

Mukaan on lähdetty varovaisen uteliaasti. Esimerkiksi 6 – 7-päiväisistä sanomalehdistä käytännössä kaikilla on Twitter- ja Facebook-tilit. Suurin osa on myös Instagramissa. Snapchatissa kotimaisia medioita on vain muutama.

”Facebookia osataan pitkän kokemuksen jälkeen käyttää jo hyvin. Mutta heti jos mennään vähän pienempään kanavaan, se on lähinnä sitä, että pusketaan sinne otsikko ja linkki juttuun”, Pönkä sanoo.

Suurimmalle osalle some on vain sisäänheittokanava. Sillä taktiikalla ei etenkään Snapchatissa pärjää: palvelusta ei voi linkata sen ulkopuoliseen sisältöön.

Millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan sitten kannattaisi tehdä?

Nuortenmedia Demissä eri kanavien rooleja mietitään tarkkaan. Snapchat on valittu ”hulluttelukanavaksi”, Facebook on harkitumpaa tekemistä, päätoimittaja Anni Lintula kertoo. Demin Instagramtilillä julkaistavat kuvat valitsee AD, koska sen ilmeen halutaan olevan linjassa brändin muun kuvamaailman kanssa.

Näiden kolmen kanavan lisäksi Demillä on tilit Twitterissä ja YouTubessa sekä WhatsApp-uutiskirje. Livevideopalvelu Periscopeakin on kokeiltu.

Kanaviksi on valittu Lintulan mukaan ne, jotka ovat kohderyhmälle tärkeitä. Uutta kokeillaan ennakkoluulottomasti.

”Sosiaalisen median kanavissa kannattaa olla jo ennen kuin koko kohderyhmä on siellä. Silloin on helpompaa löytää oma roolinsa”, hän sanoo.

Demissä sosiaalista mediaa tekee koko toimitus. Uudet kanavat otetaan haltuun yrityksen ja erehdyksen metodilla. Pitkällä aikajänteellä seurataan, mihin kanavaan kannattaa panostaa.

Demi tekee uusissa kanavissa jonkin verran kaupallista sisältöyhteistyötä, mutta sen talous nojaa edelleen Demi.fi:n ja lehden mainosmyyntiin ja tilauksiin.

”Somen rooli yhteisön rakentamisessa, brändiin sitouttamisessa ja kohderyhmän ymmärtämisessä on mittaamaton. Jos emme olisi ollenkaan sosiaalisessa mediassa, meidän olisi vaikea päästä kiinni lukijan sielunelämään”, Lintula sanoo.

Jotain sitoutumisesta kertoo se, että Demi saa lukijoiltaan paljon kommentteja ja henkilökohtaisia viestejä Snapchatissa. Lintula pitää lukijoiden reaktioita tärkeämpinä kuin esimerkiksi yhden snäpin katsojamääriä. Viesteihin vastataan aina.

 

Yleisöään palvelee henkilökohtaisesti myös Yle Kioski, joka päivysti Brysselin terroristi-iskujen jälkeen Snapchatissa vastaten kysymyksiin. Niitä tuli joitain kymmeniä, vastaava tuottaja Antti Hirvonen kertoo.

”Se oli positiivinen yllätys meille, kun sitä ei puffattu juuri missään”, hän sanoo.

Kokeilu on jatkunut ”Kun haluut tietää kaiken”-nimisenä palveluna.

Hirvonen myöntää vaarana olevan, että henkilökohtaisesta palvelusta tulee liian työlästä. Uudessa kanavassa volyymi on kuitenkin vielä pieni.

”Nimenomaan tällaiseen palveluun täytyy antautua yleisön kanssa”, hän sanoo.

Kioskin rooli Ylessä on kokeilla uutta muidenkin puolesta. Esimerkiksi kesäkuussa aloittanut uutis- ja ajankohtaistoiminnan verkkovideodeski on saanut mallinsa Kioskista.

Hirvosen mukaan Kioskin tv-yleisön suuruus on ollut alusta saakka toissijainen mittari. Viisi ”pääkanavaa” ovat Facebook, Twitter, YouTube, Snapchat ja Instagram. Lisäksi satunnaisessa käytössä on videoluuppien julkaisuun tarkoitettu Vine.

Tuottajan tavoitteena on, että somekanavien yhteenlaskettu seuraajamäärä olisi vuoden loppuun mennessä yli 100 000, kun nyt se on 70 000 tienoilla.

”Sisällöt eivät synny sillä, että yksi some-harjoittelija pyörittää niitä. Jokaiselle kanavalle on oltava mietittynä suunnitelma, kohderyhmä ja asiakaslupaus. Ei some poikkea radiosta, televisiosta tai verkosta. Sitä täytyy olla ammattilaiset tekemässä”, hän sanoo.

Erityisen ylpeä Hirvonen on Kioskin Instagram-tilistä, jossa uutisaiheet kääntyvät hauskoiksi kuvameemeiksi. Osaamista taloon ei ole saatu vain kouluttamalla, vaan oikeilla rekrytoinneilla.

”Sen joko osaa tai ei. Se on diginatiivissa geeniperimässä”, Hirvonen sanoo.

Laji on hankala. Reilu vuosi sitten Kioski sai näpeilleen, kun Germanwings -lentoturma käännettiin vakavaksi, mutta emojein höystetyksi kuvaksi. Ne olivat joillekin liikaa.

”Opimme, että näissä uutisissa ei juurikaan voi poiketa perinteisestä tavasta ajatella”, Hirvonen pohtii.

Uudistua ei Hirvosen mielestä kuitenkaan voi luopumatta jostain vanhasta. Sitten alkunsa Kioskikin on myllätty jo kahdesti. Tekstimuotoisten nettijuttujen tekemisestä ja suorista tv-lähetyksista on luovuttu kokonaan, some-kanavien valikoimaa on muutettu ja toimitukseen on palkattu nimenomaan sosiaalisen median tekemisessä ansioituneita.

YouTube-tähtiä palkkaamalla ei välttämättä saa vanhan polven journalisteja hyrisemään tyytyväisyyttä.

”Uudet kanavat ja uusi sukupolvi vaativat journalismin uudelleenmäärittelyä alusta asti. Voi olla, että ettei perinteiselle ja puritaaniselle journalismille ole niin paljon kysyntää kuin me itse kuvittelemme.”

Hirvonen myöntää, että Ylen studiolta käsin aiheen puolesta on helppo paasata.

”Meidän ei tarvitse toisella aivopuoliskolla koko ajan miettiä, miten tehdä tästä kannattavaa”, hän sanoo.

Hän sanoo olevansa avoin sille, että Kioski ideoisi uutta myös kaupallisen median puolesta.

”Kun innovoidaan journalismia uudelleen, kaikki mitä saadaan aikaan, voidaan antaa opiksi kenelle vain.”

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta