Meemiuutisista hyvää iltaa!

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta

JOURNALISTI
9.6.2016

Marja Honkonen, teksti
Ville Lehvonen, kuvitus

Demi haluaa olla siellä, missä kohderyhmäkin. Yle Kioski testaa uusia sosiaalisen median sovelluksia koko talon puolesta. Eri kanaviin räätälöityjä journalistisia sisältöjä tekee Suomessa vielä harva.

Facebook ja Twitter, ne me toimittajat melkein jo hallitsemme. Uudempien kanavien, kuten Snapchat- ja Instagram-kuvapalveluiden käyttö journalistisessa työssä on Suomessa kuitenkin vielä kaukana ammattimaisesta.

Tai oikeastaan ollaan valovuosien päässä siitä, että niihin räätälöitäisiin omia sisältöjä, arvioi toimittajia kouluttava sosiaalisen median konsultti Harto Pönkä.

”Se on osaamisesta kiinni, vaikka eivät nämä mitään uusia juttuja enää ole”, hän sanoo.

Mukaan on lähdetty varovaisen uteliaasti. Esimerkiksi 6 – 7-päiväisistä sanomalehdistä käytännössä kaikilla on Twitter- ja Facebook-tilit. Suurin osa on myös Instagramissa. Snapchatissa kotimaisia medioita on vain muutama.

”Facebookia osataan pitkän kokemuksen jälkeen käyttää jo hyvin. Mutta heti jos mennään vähän pienempään kanavaan, se on lähinnä sitä, että pusketaan sinne otsikko ja linkki juttuun”, Pönkä sanoo.

Suurimmalle osalle some on vain sisäänheittokanava. Sillä taktiikalla ei etenkään Snapchatissa pärjää: palvelusta ei voi linkata sen ulkopuoliseen sisältöön.

Millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan sitten kannattaisi tehdä?

Nuortenmedia Demissä eri kanavien rooleja mietitään tarkkaan. Snapchat on valittu ”hulluttelukanavaksi”, Facebook on harkitumpaa tekemistä, päätoimittaja Anni Lintula kertoo. Demin Instagramtilillä julkaistavat kuvat valitsee AD, koska sen ilmeen halutaan olevan linjassa brändin muun kuvamaailman kanssa.

Näiden kolmen kanavan lisäksi Demillä on tilit Twitterissä ja YouTubessa sekä WhatsApp-uutiskirje. Livevideopalvelu Periscopeakin on kokeiltu.

Kanaviksi on valittu Lintulan mukaan ne, jotka ovat kohderyhmälle tärkeitä. Uutta kokeillaan ennakkoluulottomasti.

”Sosiaalisen median kanavissa kannattaa olla jo ennen kuin koko kohderyhmä on siellä. Silloin on helpompaa löytää oma roolinsa”, hän sanoo.

Demissä sosiaalista mediaa tekee koko toimitus. Uudet kanavat otetaan haltuun yrityksen ja erehdyksen metodilla. Pitkällä aikajänteellä seurataan, mihin kanavaan kannattaa panostaa.

Demi tekee uusissa kanavissa jonkin verran kaupallista sisältöyhteistyötä, mutta sen talous nojaa edelleen Demi.fi:n ja lehden mainosmyyntiin ja tilauksiin.

”Somen rooli yhteisön rakentamisessa, brändiin sitouttamisessa ja kohderyhmän ymmärtämisessä on mittaamaton. Jos emme olisi ollenkaan sosiaalisessa mediassa, meidän olisi vaikea päästä kiinni lukijan sielunelämään”, Lintula sanoo.

Jotain sitoutumisesta kertoo se, että Demi saa lukijoiltaan paljon kommentteja ja henkilökohtaisia viestejä Snapchatissa. Lintula pitää lukijoiden reaktioita tärkeämpinä kuin esimerkiksi yhden snäpin katsojamääriä. Viesteihin vastataan aina.

 

Yleisöään palvelee henkilökohtaisesti myös Yle Kioski, joka päivysti Brysselin terroristi-iskujen jälkeen Snapchatissa vastaten kysymyksiin. Niitä tuli joitain kymmeniä, vastaava tuottaja Antti Hirvonen kertoo.

”Se oli positiivinen yllätys meille, kun sitä ei puffattu juuri missään”, hän sanoo.

Kokeilu on jatkunut ”Kun haluut tietää kaiken”-nimisenä palveluna.

Hirvonen myöntää vaarana olevan, että henkilökohtaisesta palvelusta tulee liian työlästä. Uudessa kanavassa volyymi on kuitenkin vielä pieni.

”Nimenomaan tällaiseen palveluun täytyy antautua yleisön kanssa”, hän sanoo.

Kioskin rooli Ylessä on kokeilla uutta muidenkin puolesta. Esimerkiksi kesäkuussa aloittanut uutis- ja ajankohtaistoiminnan verkkovideodeski on saanut mallinsa Kioskista.

Hirvosen mukaan Kioskin tv-yleisön suuruus on ollut alusta saakka toissijainen mittari. Viisi ”pääkanavaa” ovat Facebook, Twitter, YouTube, Snapchat ja Instagram. Lisäksi satunnaisessa käytössä on videoluuppien julkaisuun tarkoitettu Vine.

Tuottajan tavoitteena on, että somekanavien yhteenlaskettu seuraajamäärä olisi vuoden loppuun mennessä yli 100 000, kun nyt se on 70 000 tienoilla.

”Sisällöt eivät synny sillä, että yksi some-harjoittelija pyörittää niitä. Jokaiselle kanavalle on oltava mietittynä suunnitelma, kohderyhmä ja asiakaslupaus. Ei some poikkea radiosta, televisiosta tai verkosta. Sitä täytyy olla ammattilaiset tekemässä”, hän sanoo.

Erityisen ylpeä Hirvonen on Kioskin Instagram-tilistä, jossa uutisaiheet kääntyvät hauskoiksi kuvameemeiksi. Osaamista taloon ei ole saatu vain kouluttamalla, vaan oikeilla rekrytoinneilla.

”Sen joko osaa tai ei. Se on diginatiivissa geeniperimässä”, Hirvonen sanoo.

Laji on hankala. Reilu vuosi sitten Kioski sai näpeilleen, kun Germanwings -lentoturma käännettiin vakavaksi, mutta emojein höystetyksi kuvaksi. Ne olivat joillekin liikaa.

”Opimme, että näissä uutisissa ei juurikaan voi poiketa perinteisestä tavasta ajatella”, Hirvonen pohtii.

Uudistua ei Hirvosen mielestä kuitenkaan voi luopumatta jostain vanhasta. Sitten alkunsa Kioskikin on myllätty jo kahdesti. Tekstimuotoisten nettijuttujen tekemisestä ja suorista tv-lähetyksista on luovuttu kokonaan, some-kanavien valikoimaa on muutettu ja toimitukseen on palkattu nimenomaan sosiaalisen median tekemisessä ansioituneita.

YouTube-tähtiä palkkaamalla ei välttämättä saa vanhan polven journalisteja hyrisemään tyytyväisyyttä.

”Uudet kanavat ja uusi sukupolvi vaativat journalismin uudelleenmäärittelyä alusta asti. Voi olla, että ettei perinteiselle ja puritaaniselle journalismille ole niin paljon kysyntää kuin me itse kuvittelemme.”

Hirvonen myöntää, että Ylen studiolta käsin aiheen puolesta on helppo paasata.

”Meidän ei tarvitse toisella aivopuoliskolla koko ajan miettiä, miten tehdä tästä kannattavaa”, hän sanoo.

Hän sanoo olevansa avoin sille, että Kioski ideoisi uutta myös kaupallisen median puolesta.

”Kun innovoidaan journalismia uudelleen, kaikki mitä saadaan aikaan, voidaan antaa opiksi kenelle vain.”

Mikä on Snapchat?

Pikaviestipalvelu Snapchat on kuvien ja videoiden jakamiseen tarkoitettu älypuhelinsovellus. Korkeintaan 10 sekunnin pituisia viestejä eli snäppejä voi lähettää suoraan toisille käyttäjille tai julkaista useita kerrallaan ”statuksena” My Story -osiossa.

Palvelussa on oma ”Discovery”-osionsa myös valikoiduille ulkomaisille mediabrändeille. Muut mediat, esimerkiksi The New York Times, julkaisevat sisältöä toistaiseksi tavallisten käyttäjien tapaan. Snapchat on pysynyt epämuodollisena, käyttäjille pääasiassa vapaa-ajan juttuna.

Kaverille lähetetyn snäppi katoaa, kun se on katsottu. My Story -osiossa snäpit säilyvät vuorokauden. Kuvista voi kuitenkin aina ottaa näyttökuvan.

Videoita ja kuvia voi höystää teksteillä, emojeilla ja suodattimilla, joilla voi esimerkiksi vaihtaa kavereiden kanssa kuvassa kasvoja tai kertoa missä kaupungissa on.

Juttua varten on haastateltu Hanna Oskarssonia Nuorten Ääni -toimituksesta



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta