Seuraava kumous

JOURNALISTI
19.5.2016

Janne Saarikivi
janne.saarikivi@helsinki.fi
Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Kai Widell, kuva

En yllättyisi, jos 2000-luvun median muutos tuhoaisi lopulta edustuksellisen demokratian, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Ihmiskunnan merkittävin keksintö on kirjoitustaito. Suurin osa historiaa voidaan kuvata tekstien syntyyn ja jakeluun liittyvinä teknologisina mullistuksina.

Voi esimerkiksi ajatella kommunismia ja natsismia maailmaa muuttaneina aatteina. Tai sitten voi nähdä sekä kommunismin että natsismin teollistumisen ja sanomalehden, viime kädessä selluloosapaperin, keksimisen seurauksena.

Kun tästä ajasta joskus kirjoitetaan historiaa, mainitaan arabikevät, persujen vaalivoitto ja maahanmuuttokeskustelu. Mutta yhteistä näille kaikille on tapahtumat mahdollistanut uusi teknologia, sosiaalinen media.

 

Suurimman osan historiaa lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet pienen, hallitsevan luokan monopoli. Vasta 1900-luvun alussa kaikista tuli lukijoita kansanopetuksen ja lehtien synnyttyä.

Keisarit menettivät valta-asemaansa, kun sen perusteita alettiin kysyä. Sanomalehdet kirjoittivat hyviä kysymyksiä, mutta levittivät myös nationalismia, kommunismia ja natsismia ikävimmissä muodoissaan. Lopulta lehdistön ja uusien aatteiden mylläämässä maaperässä alkoivat itää ihmisoikeudet ja edustuksellinen demokratia, hyveet, joita nyt pidetään ikuisina.

2000-luvun alussa kaikista tuli kirjailijoita ja journalisteja. Kuka tahansa voi kysyä puolueiden, ammattiliittojen ja lehtitalojen vallan perusteita Facebookissa ja Twitterissä, organisoida mielenosoituksen taskussa. Journalistit menettävät työpaikkansa, mutta samasta syystä myös taksiautoilijat ja hotelliketjut menettävät asiakkaansa ja rahansa ja monet diktaattorit asemansa.

Diktaattorit palkkaavat trolliarmeijoita housunpuntit tutisten, mutta he häviävät taistelunsa varmasti kuin länsimaiden lehdet. Heidän jälkeensä tulevat eivät silti välttämättä ole parempia, aivan kuten vanhat puolueet länsimaissa haastavat populistit eivät ole hyviä hallitsijoita vain siksi, että ovat suosittuja.

 

En yllättyisi, jos 2000-luvun median muutos tuhoaisi lopulta edustuksellisen demokratian, jonka alta kansainväliset rahamarkkinat ja puoluejärjestelmä ovat jo kaivaneet pohjan pois. Lakeja voisi kommentoida eduskunnan valiokuntien asemesta suoraan Facebookissa. Eduskunnan täysistunnon asemesta voisi äänestää laeista kotisohvalta ilman parlamentteja ja puoluetukea.

Teknologia on jo olemassa. Puuttuu vain toteutus, joka passittaisi historiaan vaalit ja koko nykyisen eliitin. Se olisi luonnollista, koska ihmiskunnan historiassa tulee aina ensin teknologia, sitten aate ja lopuksi kumous.

Voi tietenkin kysyä, haluammeko todella, että kansa päättää asioista? Vai olisiko sittenkin parempi, että valta kuuluisi niille, jotka on koulutettu sitä käyttämään? Se on hyvä, perusteltu kysymys, jonka esittivät jo monarkioiden puolestapuhujat siihen aikaan, kun selluloosapaperi oli yleistynyt ja kaikista oli tullut lukijoita. He pelkäsivät sitä möykkää, mikä lukijoista lähti, ja täydestä syystä.

Kun luen sosiaalista mediaa, minäkin pelkään. Pelkään, että jos kansa alkaa päättää asioista, melko hiljattain yleistyneet ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole ensimmäinen prioriteetti.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta