Rampa ankka

Iisakki Kiemunki

39-vuotias hallintotieteiden maisteri

Kotoisin Janakkalasta, missä pääsi valtuustoon vuonna 2000.

Nousi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 2004. Valtuuston puheenjohtajana vuodesta 2008.

Jäi vuoden 2011 vaaleissa 64 äänen päähän kansanedustajuudesta.

Työskennellyt Hämeen Sanomien toimittajana vuodesta 2007, sitä ennen muun muassa Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa.

Perheeseen kuuluvat kaksi lasta ja avovaimo.

JOURNALISTI
19.5.2016

Marja Honkonen, teksti
Heli Blåfield, kuvat

Iisakki Kiemunki on yhdistänyt menestyksekkäästi toimittajan työn ja kunnallispoliitikon uran. Se on tarina, joka on liian hyvä ollakseen totta.

Ulkomaisen verkkomedian kautta tehty tietovuoto. Väitteitä salaisista juonitteluseminaareista. Pyramidihuijauksen piirteitä saanut bisnesprojekti. Riitoja, mustamaalausta ja oikeusjuttuja. Epäilyttävän monta kertaa eri yhteyksissä toistuvia nimiä: liikemiehiä, virkamiehiä ja yksi toimittajana työskentelevä poliitikko.

Elokuvien Washington? Melkein: Hämeenlinna.

Toimittaja-poliitikko on Iisakki Kiemunki (sd.). Tänään Kiemunki on väsynyt. Eilinen kaupunginvaltuuston kokous päättyi vasta kymmenen jälkeen.

Viime eduskuntavaalien kampanjavideoissa vapaana liehuneet hiukset on sidottu napakalle nutturalle. Juuri nyt hän ei näytä videoiden poliitikon ja rock-jumalan risteymältä, joka nyrkkeilyottelussa voittaa sitkeydellään ”paskapuheet ja lööppimedian” ja karjuu leijonana ”taantumamörön” karkuun. Päällä on vähän ryppyiseksi jäänyt, mutta asiallinen kauluspaita. Tämäkö on se itseään kujakolliksi nimittävä kaveri, jonka nimi on jäänyt mieleen iltapäivälehdistä?

Puhelimen soittoäänenä on kyllä Guns N’ Rosesin Nightrain. Sentään! ”I’m on the nightrain/ Ready to crash and burn/ I never learn” soi, kun kaveri kyselee Kiemungilta lippuja illan HPK:n naisten lentopallomatsiin.

”Politiikka on mielikuvilla pelaamista. Yritän tottakai luoda tiettyä mielikuvaa, mutta minusta se on aito”, Kiemunki sanoo.

Poliitikkona kujakollille on tapahtunut vähän kaikenlaista. Hämeen Sanomien toimittajan roolissa Kiemunki esiintyy enää harvemmin. Hän käyttää noin puolet työajastaan Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston johtamiseen ja muihin luottamustoimiin. Usein enemmänkin: tällä viikolla hän on toimituksessa vain tänään, loppuviikko menee luottamustehtäviin liittyvillä työmatkoilla.

Hämeen Sanomat maksaa Kiemungille kokopäiväisen palkkaa, mutta kaupunki korvaa lehdelle Kiemungin luottamustehtäviin käyttämät työtunnit. Lehden palkkalistoilla on ollut muitakin kunnallispoliitikkoja, mutta ei yhtä näyttävissä ja aikaa vievissä tehtävissä, päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen kertoo.

Uusi-Kilponen pitää tärkeänä, että demokraattiseen päätöksentekoon löytyy osallistujia. Mutta myönnettäköön: ei hän vastaavaa muille henkilökohtaisella tasolla suosittelisi.

”Toimittajana on silloin vähän rampa ankka. Voi kirjoittaa vain hyvin rajatuista aiheista.”

 

Toimittajana on silloin vähän rampa ankka. Voi kirjoittaa vain hyvin rajatuista aiheista.

 

Yhden toimittajan erikoisaikataulut ovat työnantajalle hankalat. Lähiesimiehellä olisi käyttöä hyvälle kirjoittajalle.

”Kun Iisakki on töissä, teetän hänellä aika paljon feature-juttuja”, kertoo uutispäällikkö Veli-Matti Virtanen.

Toisaalta, mitä harvemmin Kiemunki on töissä, sitä harvemmin hänen jääviyttään joudutaan punnitsemaan. Pelisäännöt ovat selkeät: Kiemunki ei kirjoita politiikasta, Hämeenlinnan tai valtakunnan tasolla.

Mikäli aihe liippaa liian läheltä luottamustehtävää, Kiemunki huomauttaa siitä itsekin, Virtanen sanoo. Alainen on niin monessa mukana, ettei esimies pysy aina kärryillä.

Toisaalta Virtasta harmittaa, ettei lehti pääse hyödyntämään toimittajansa vahvaa yhteiskunnallista uutisosaamista.

 

Myös Kiemunkia harmittaa. Hän kokee olevansa parhaimmillaan juuri terävien yhteiskunnallisten uutisten kirjoittajana. Kun Kiemunki vuonna 2004 nousi Hämeenlinnan valtuustoon, kampanjaa siivittivät hänen Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin kirjoittamansa jutut. Se kaikki on jäänyt pois.

”Poliittinen aktiivisuus on ammatillinen haitta. Siinä toimittaja saastuu ja saa stigman. Pitkään homma toimi hyvin, mutta nyt on vähän eri tilanne”, Kiemunki viittaa kuluvaan valtuustokauteen.

Siksi Kiemunki käyttää nykyisin työaikaansa esimerkiksi Hämeen Sanomien ja Forssan Lehden digikehitykseen. Siitä kokoustetaan seuraavaksi.

Tällaisissa kokouksissa Kiemunki on yksi muiden joukossa – melkein. Työkaverit vitsailevat tekevänsä jutun siitä, onko virpomismöläytyksestä tutuksi tullut tamperelaispoliitikko Terhi Kiemunki (ps.) Iisakille sukua.

”For the record, ei todellakaan ole”, Kiemunki murahtaa.

Jutut paikallispolitiikasta ovat olleet luettuja Hämeen Sanomien sivuilla. Kollegoilleen Kiemunki on jatkuvasti myös uutisaihe.

Se on joskus vaikeaa, myöntää kuntatuottaja Hanna Antila-Andersson. Juttujen sisällöistä on myös riidelty.

Antila-Andersson ei puhu kaikkia työpuheluitaan toimituksessa. Juttunsa hän kirjoittaa Wordiin ja siirtää ne toimitusjärjestelmään vasta viime hetkellä. Päätoimittaja Uusi-Kilposen mukaan lehdessä ollaan tarkkoja siitä, ettei Kiemunki saa etua toisiin poliitikkoihin verrattuna. Pikemminkin siitä on Kiemungille haittaa, hän sanoo.

”On hyvin hankala yhtälö toimia vahvan maakuntalehden toimittajana ja aktiivisesti politiikassa.”

Silti jotkut epäilevät, että kaikki Hämeen Sanomien toimittajille luottamuksellakin kerrottu päätyy Kiemungin tietoon.

”Ei tämä ole ideaali tilanne”, Antila-Andersson huokaa.

Toimituksessa keskustellaan paljon siitä, miten Kiemunkiin liittyvistä asioista uutisoidaan, Uusi-Kilponen kertoo. Journalistiset periaatteet on pidettävä edellä silloinkin, kun työkaveriin kohdistuu negatiivista julkisuutta.

”Kun on kyse ihmisestä ja ihminen omine tunteineen ja asenteineen arvioi sitä, niin ei se aina helppoa ole”, hän sanoo.

Ei etenkään, kun Kiemunki on uutisoinnin kohteena toistuvasti.

 

Sambia-vuoto, Sunny Car Center ja erään valtuutetun loukatuksi väitetty kunnia. Nämä toisiinsa liittyvät asiat ovat niitä ikävimpiä, joista Kiemungin työkaverit ovat häntä joutuneet kolmen viime vuoden aikana tenttaamaan.

Sambia-vuoto on syy sille, miksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimivan Kiemungin eilinen kokous venyi myöhään. Valtuusto erotti kaupunginhallituksen ja valitsi sen yhtä jäsentä lukuunottamatta samana uudelleen. Manööverilla erotettiin Kari Ilkkala (ps.), joka vuoti sambialaiselle verkkomedialle hallitukselle annettuja tietoja Sunny Car Centerin mahdollisesta sijoittajasta, Sambian presidentin leskestä. Tavoite oli, että asiasta voitaisiin uutisoida Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa.

Sunny Car Centerin taas piti olla Euroopan suurin autokauppa. Hankkeen puuhamies Markku Ritaluoma on syyttänyt Sambia-vuotoa työnsä tuhoamisesta, vaikka osansa oli myös epämääräisillä rahoituskuvioilla. Kiemunki sanoo epäilleensä Ilkkalaa ensimmäisenä. Ennen tunnustusta tämä ehti syyttää Kiemunkia ajojahdista – olihan Kiemunki istunut hetken Sunny Car Centerin hallituksessakin kaupungin edustajana.

Ilkkalan ”sidekick” taas on Kiemungin mukaan kaupunginhallituksen jäsen Lulu Ranne (ps.). Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten päätoimittajan Kari Karppisen ja valokuvaaja Markku Wiikin mukaan Ilkkala ja Ranne masinoivat lehden kautta kohun kaupungin konserniyhtiöiden seminaarista Levillä. Ilkkala kiistää, että kohu olisi ollut suunniteltu – hän antoi mielestään lehdelle juttuvinkin. Ranne taas väittää, ettei osallistunut suunnitelmiin lainkaan.

Kuulostaako sekavalta? Sitä se onkin. Hämeenlinnassa on ollut meneillään myös paljon muuta, jota voi kuvailla vähintäänkin ”mielenkiintoiseksi”. Selvyyden vuoksi on syytä painaa mieleen nämä nimet: Ilkkala ja Ranne sekä Kiemunki. He ovat kuntapolitiikan keskeiset riitapukarit. Molemmat osapuolet syyttävät toisiaan ajojahdista, ja avukseen itse kukin on käyttänyt mediaa.

Etenkin Sunny Car Centeriin liittynyt julkisuus on ollut Kiemungille silmiä avaava kokemus. Häntä ärsyttää tahallaan rakennettu tarina, jossa liukas liikemies vei tyhmiä ja korruptoituneita päättäjiä.

”Se tarina meni mediaan kuin veitsi voihin”, Kiemunki sanoo.

Hän olisi toivonut huolellisuutta ja tahtoa katsoa pintaa syvemmälle.

”Mediat siteeraavat toisiaan tarkistamatta aikaisempia virheellisiä juttuja ja samoja virheitä tehdään uudelleen.”

Kokemus on saanut Kiemungin kunnioittamaan omia haastateltaviaan enemmän. Hän ei esimerkiksi tarkistuta jutuistaan pelkkiä sitaatteja, vaan koko tekstin, avoimesti.

Siinä, miten toimittajat suhtautuvat oikaisuvaatimuksiin, on Kiemungin mielestä suuria eroja. Erityisesti hän mainitsee Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen jutun, josta muutosvaatimusten lista oli pitkä. Toimittajan kanssa hän riiteli siitä vielä tekstiviestitse.

 

Mediamyrskyjen silmään joutuminen on selvästi jättänyt Kiemunkiin jälkensä. Hän haluaa näyttää Helsingin Sanomien toimittajan kanssa käytyä tekstiviestikeskustelua vielä erikseen lounaalla ennen Hämeenlinnan elinkeinoyhtiön Linnan Kehityksen hallituksen kokousta. Päivä on puolessa ja toimittajan rooli on vaihtunut poliitikoksi.

Valtuustotoveri Sari Myllykangas (sd.) kaappaa Kiemungin halaukseen ja sanoo esiintyvänsä jutun kuvissa mieluusti, jos saa olla tämän kainalossa. Se on piikittelyä Hämeen Sanomien sunnuntaisesta jutusta, jonka mukaan Kiemungin ympärillä olisi demariryhmässä ”samanmielisten jees, jees -naisten hovi”.

Väitteen täytyy pitää vähän paikkansa. Muutoin on hankala selittää sitä, miksi Kiemungin asema esimerkiksi valtuuston puheenjohtajana ei ole kohujen keskellä juuri horjunut. Ei edes hiljan, kun hänet tuomittiin yksityisyyttä loukkaavasta tiedonvälittämisestä 20 päiväsakkoon.

Lokakuussa 2014 Kiemunki haukkui Lulu Rannetta moraalittomaksi ja levitteli tietoja tämän elatusapuoikeudenkäynnistä haastatteluissa, mielipidekirjoituksissa, blogeissa ja Facebookissa. Juttujen seurauksena Ranne vaati tuomiota kunnianloukkauksesta sekä Kiemungille että Hämeenlinnan Kaupungiuutisten ja Hämeen Kaiun päätoimittajille.

Tuomio tuli lopulta siitä, että Kiemunki lähetti Ranteen elatusaputuomion koko kaupunginvaltuustolle. Päätoimittajat vapautettiin.

Kiemunki aikoo valittaa tuomiostaan hoviin. Hän myöntää provosoituvansa helposti, muttei kadu tekojaan.

”En kadu sitä, että olen asettunut näitä henkilöitä ja vääryyttä vastaan. Sehän johti siihen, että asiat ovat lopulta paljastuneet. Usein Suomessakin on niin, että jos näkee kadulla tappelun, menee väliin ja sattuu vahingoittamaan hyökkääjää, niin tuomionhan siitä saa.”

Toimittajana hän on joutunut puolustamaan itseään kerran nyrkein, kun jutusta kimmastunut kävi häneen käsiksi kesken työtehtävien. Vuonna 2008 sattuneesta tapauksesta ei yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa tehty rikosasiaa.

”Joo, meni kuppi nurin ja vedin sitä turpaan. Sekin oli pieni skandaali silloin täällä. Mutta en anna kävellä itseni yli törkeästi. Ehkä se on toistunut tässä Ilkkala-Ranne-keississä”, hän sanoo.

Ready to crash and burn / I never learn.

 

Elinkeinoyhtiön kokouksesta Kiemungin on kiiruhdettava Hämeenlinnan keskustaan Lyseon lukiolle, jossa toisen asteen opiskelijat esittelevät aloitteitaan kaupungin kehittämiseksi. Matkan Kiemunki taittaa pyörällä – jossain välissä olisi urheiltavakin.

Talvella hän esimerkiksi ehti hiihtämään vain öisin, otsalampun valossa. Onneksi ladulle pääsi melkein kotiovelta. Koti on Kiemungille ”rauhan satama”.

”Kotona kaikki asiat ovat aika ihanasti. Siellä on normaalia. Kun avaan ulko-oven ja astun ulos himasta, tuntuu kuin olisin huonossa Hollywood-elokuvassa. Ihmiset yrittää tuhota sairailla tempuilla.”

 

Kun avaan ulko-oven ja astun ulos himasta, tuntuu kuin olisin huonossa Hollywood-elokuvassa.

Kauanko Kiemunki mahtaa jaksaa tätä pyöritystä?

Ei ehkä kovin kauaa. Hän sanoo pohtivansa, onko hänestä esimerkiksi kuntavaaleissa enemmän hyötyä vai haittaa paikallisille demareille. Päätöksiä pitäisi tehdä kesän jälkeen.

Valtuuston puheenjohtajuudesta Kiemunki olisi ollut valmis luopumaan, mikäli vastapuoli eli Lulu Ranne olisi jättänyt kaupunginhallituksen ja tilanne olisi siten rauhoittunut. Sittemmin Ranteen toimista on tehty tutkintapyyntö.

”En anna vääryydellä kukistaa itseäni. Elämää on takuulla muuallakin, mutta en aio jättää tätä kaupunkia näiden ihmisten terrorisoitavaksi”, Kiemunki sanoo.

Siis vähän kuten Lepakkomies ei voi luovuttaa, jos Jokeri ei luovuta?

”Niin. Toivottavasti mä olen tässä vertauksessa se Lepakkomies.”

Toimittajana Kiemungin asema alkaa olla tukala, ja alan vaihtaminen on ollut mielessä. Mutta asuntolaina on maksettava ja lapset elätettävä.

Joitain viritelmiä hänellä kuitenkin on. Niistä ei voi vielä lehdessä kertoa, mutta journalismiin ne eivät liity.

 

Entä jos työkaverit saisivat päättää, haluavatko he poliitikko-Kiemungin vai toimittajan?

Päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen on puhelimessa hetken hiljaa ja sanoo sitten.

”Hän on erittäin hyvä toimittaja. Hän on hyvä toimittaja, jos hän tälle uralle lähtee.”

Lähiesimies Veli-Matti Virtaselle kysymys on helppo.

”Tietenkin valitsisin toimittajan. Mutta politiikka on Iisakille intohimon asia. Ei hän siitä luovu.”

Politiikasta on tullut Kiemungille elämäntyyli – rooli, jossa hän on kotonaan. Hän sanoo tuntevansa vastuuta rakkaasta kaupungistaan.

”Sen takia on ollut rankkaa, kun tätä kaupunkia on mollattu ja saatu näyttämään niin huonolta. Se on rassannut eniten.”

Omat tärkeimmät saavutukset tulevat mieleen ensi sijassa politiikan puolelta: Verkatehtaan muuttaminen kulttuurikeskukseksi, AC/DC:n konsertti huipennuksena Kantolan tapahtumapuiston perustamiselle. Missio on ollut tehdä politiikkaa toisin kuin muut sitä tekevät.

Onko se onnistunut?

”Tähän rajaan asti joo. Nyt se on mennyt päin helvettiä”, hän sanoo.

Ready to crash and burn. Iskuja on sadellut kuin omassa vaalivideossa.

”Kyllä se oli aito vertauskuva sille, miltä tuntuu kun luet itsestäsi juttuja iltapäivälehdestä, etkä tunnista itseäsi lainkaan. Skeidaa vain tulee, eikä sitä vyöryä voi pysäyttää”, Kiemunki sanoo.

Iskujen vastaanottomisessa on tosin saattanut auttaa se, että Kiemunki on toimittaja.

”Olen ollut töissä mediassa ja tiedän mitä se on. Että huomenna siihen lehteen kääritään kala.”

Iisakki Kiemunki

39-vuotias hallintotieteiden maisteri

Kotoisin Janakkalasta, missä pääsi valtuustoon vuonna 2000.

Nousi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 2004. Valtuuston puheenjohtajana vuodesta 2008.

Jäi vuoden 2011 vaaleissa 64 äänen päähän kansanedustajuudesta.

Työskennellyt Hämeen Sanomien toimittajana vuodesta 2007, sitä ennen muun muassa Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa.

Perheeseen kuuluvat kaksi lasta ja avovaimo.



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta