Lippulaivan hätätila

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
19.5.2016

Markku Lappalainen £
markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Ankkalammikolla riehuu ennen kokematon myrsky, jonka silmässä syvällä ui suomenruotsalaisen median lippulaiva Hufvudstadsbladet. Samoilla aalloilla keikkuvat myös pienemmät Östnyland ja Västra Nyland sekä koko joukko uusia mediatuotteita, joiden nimet eivät vielä ole juurtuneet kovin monen mieleen.

Liikemies-mesenaatti Amos Andersonin perintöä vaaliva Konstsamfundet-yhdistys on niputtanut mediaomistuksensa yhteen KSF Mediaksi, joka tuotti viime vuonna tappiota seitsemän miljoonaa euroa. Ennuste tälle vuodelle on karu: tappion arvioidaan nousevan kymmeneen miljoonaan. Miljoonatappioita on myös aiemmilta vuosilta. Nyt kustantajayhteisön kärsivällisyys loppui.

KSF Media kärsii samoista vaivoista kuin muukin suomalainen kaupallinen media. Yleinen taloustilanne luo epävakautta, mainostulot ovat romahtaneet, siirtyminen digitaaliseen jakeluun on hapuilevaa ja toistaiseksi myös huonosti kannattavaa.

Yleisten syiden listan voisi venyttää pitkäksi, mutta kuinka KSF Media on onnistunut tekemään ennätysluokan tappiot, vaikka se on tehnyt samoja yt-temppuja kuin muut kannattavuuttaan varjelleet mediatalot? Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla liikemies Harry Schaumanin jättämää omaisuutta hoitavan säätiön omistama, muun muassa Vasabladetia julkaiseva HSS Mediakin onnistui kääntämään vuoden 2014 miljoonatappion puolentoista miljoonan voitoksi viime vuonna.

KSF Mediassa on tehty isoja virheitä, henkilökunnan lausuntojen mukaan muun muassa ylitoiveikkaita laskelmia, radikaaleja virheratkaisuja ja ailah-televia suunnanmuutoksia sekä pieleen menneitä strategisia kokeiluja. Koko konsernin toimituksien ja sisältöjen yhdistäminen aiheutti tilaajakadon. Hbl menetti noin 10 000 tilaajaa, kun lukijat luopuivat päällekkäistilauksista.

Tappiot maksatetaan nyt henkilökunnalla. ”Journalistit eivät ole tuhlailleet, me laskemme kymppejä päästäksemme keikoille, ostamme VR:n alennuslippuja säästääksemme kustannuksia”, totesi Hbl:n toimitusosaston puheenjohtaja Wilhelm Kvist STT:n haastattelussa.

Pari vuotta sitten KSF Mediassa alulle pantu suunnanmuutos ei onnistunut. Edessä on taas uusi mullistus, mutta entisin johtajin: vain potkut saanut Barbro Teir puuttuu siitä joukosta. Yt:t päättyvät ennen juhannusta, mutta yhtiön mukaan vasta elokuussa kuullaan, ketkä mediatalosta lähtevät ja ketkä jäävät töihin.

Ankaraa asianajoa

Ylen tehtäviä ja rahoitusta pohtiva parlamentaarinen työryhmä on työskennellyt hämmentävän hermeettisesti. Sen määräaika umpeutuu 31. toukokuuta, ja kaikki linjaukset ovat vielä auki – ainakin jos työryhmän puheenjohtajaa Arto Satosta (kok.) uskominen. Paljon enempää työstä ei ole julki lausuttu.

Sitäkin enemmän liikkeellä on asianajoa. Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja, Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi vaatii Helsingin Sanomien (16. toukokuuta) haastattelussa Ylen rahoituksen tason laskemista jopa 100  –  150 miljoonalla eurolla, enimmillään siis lähes kolmanneksella. Se on raju vaatimus.

Kangaskorven perustelut ontuvat: Ylen rahoitusta on leikattava, koska sen tehtäviä on vaikea määritellä. Kaiken järjen mukaan vasta tehtävien määrittely antaa pohjan arvioida rahoitusta ja sen tasoa.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta