Vesa Heikkinen, teksti
vesa.pekka.heikkinen@luukku.com
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.
Tohtoreiden kannattaa verkostoitua. Aivotreeni kannattaa aloittaa viimeistään keski-ikäisenä. Alkkareissa ei kannata nukkua.
Journalistisissa teksteissä on yllin kyllin puhetta siitä, mikä kannattaa. Tämä ketuttaa monia. Miksi?
Kannattaa-verbillä on paljon merkityksiä: kantaa, tukea, auttaa, olla tuottavaa, antaa kannatuksensa ja niin edelleen. Esimerkeissäni on kuitenkin kyse merkityksistä ’olla paikallaan’ ja ’hyödyttää’. Jonkin tekeminen kuuluu asiaan ja on jopa hyödyllistä.
Kannattaa-verbiä käytetään näissä merkityksissä yleensä vain yksikön kolmannen persoonan lauseissa: Lukeminen kannattaa aina. Lääkkeet kannattaa ottaa ajallaan.
Mainitunlaiset lauseet näyttäytyvät helposti yleispätevinä totuuksina. Kannattaa on tällaisessa käytössä – kuten me kielentutkijat sanomme – nesessiivinen ilmaus: kyse on siis pakoista, velvollisuuksista ja välttämättömyyksistä.
Yllättävän paljon tätä ”NN:n kannattaa tehdä jotakin” -rakennetta käytetään myös sellaisissa yhteyksissä, joissa NN:llä ei oikein ole realistista mahdollisuutta toimia kuvatulla tavalla. Mitä uniongelmaisen pitäisi ajatella neuvosta, jonka mukaan kannattaa nukkua riittävästi? Mitä köyhän pitäisi ajatella ohjeesta hankkia sijoitusasunto vanhuuden turvaksi?
Kannattaa-lauseet ovat usein paitsi velvoittavia myös olettavia. Ärsyttävimmillään ne sisältävät stereotyyppisiä käsityksiä ihmisryhmistä ja ajattelutavoista.
Kannattaa-lauseiden laatijasta saattaa muodostua kuva kaikkitietävänä kertojana, joka jumalaisesta ylhäisyydestään latelee vastaansanomattomia ja velvoittavia viisauksiaan tolloille talliaisille. Kannattaako journalistin olla nesessiivinen?
Suomen Journalistiliiton
