Harvenevassa joukossa

Journalismin korkeakouluopintoihin hakevien määrä putosi. Alalle pyrkivä luottaa, että aloituspaikkojen määrä on järkevä suhteessa työmahdollisuuksiin.

Tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittanut Riina Pesu, 18, keskittyy nyt pääsykoekirjoihin. ”Koe­tan myös pysyä uutisten syrjässä täysillä kiinni, jotta saan pohjaa sille, mitä pääsykoekirjoissa lukee.”

Haaga-Helia nousi suosikiksi

Korkeakoulujen yhteishaussa voi pyrkiä kuuteen eri koulutusohjelmaan, jotka pitää asettaa suosikkijärjestykseen.

Journalismikoulutuksen suosituin ykkösvaihtoehto oli tänä keväänä Haaga-Helian journalismin koulutusohjelma 239 ensisijaisella hakijalla. Yhteensä sinne pyrkii 814 hakijaa.

Haaga-Heliassa on myös eniten aloituspaikkoja eli 40. Seula on silti tiukin: sisään pääsee vain viisi prosenttia hakijoista.

JOURNALISTI
19.5.2016

Marja Honkonen, teksti
Tuukka Kiviranta, kuva

Toimittajaopiskelijaksi on tänä keväänä aiempaa helpompi päästä, sillä journalismi kiinnostaa koulutusalana yhä harvempaa.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston journalistiikan pääaineopiskelijaksi hakee 260 ihmistä, kun vielä 2013 luku oli 599. Kolmessa vuodessa hakijamäärä on vähentynyt yli puolella. Helsingin yliopiston ruotsinkielisen Soc&komin journalistiikan hakijoista on samassa ajassa kadonnut melkein 60 prosenttia. Tampereen yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun kautta toimittajaksi mielii noin 40 prosenttia vähemmän hakijoita vuoteen 2013 verrattuna.

Soc&komin journalistiikan professorin Jaana Hujasen mukaan hakijat ovat hyvin tietoisia media-alan murroksesta ja siitä, että alalle työllistyminen on muuttunut.

Sama pätee opiskelijoihin, sanoo Tampereen yliopiston journalistiikan professori Ari Heinonen.

”Siitä media on pitänyt uutisoinnillaan itsekin huolen”, hän sanoo.

 

Suurin pudotus hakijamäärissä tapahtui vuosien 2014 ja 2015 välillä. Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotilan mukaan eri vuosien luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia hakujärjestelmän muututtua.

Keväästä 2015 lähtien hakijat ovat saaneet valita enintään kuusi hakukohdetta. Valintaa on siis tehtävä jo hakuvaiheessa.

Hakujärjestelmän muutos ei kuitenkaan yksin selitä laskua. Viime vuodesta pudotusta on korkeakoulusta riippuen 10 – 30 prosenttia, vaikka hakujärjestelmä pysyi samana.

Uotilan mukaan muutos vastaa pohjoismaista kehitystä. Yksinkertaista syytä hakijoiden määrän vähyyteen on hänen mukaansa hankala nimetä: osa on luonnollista aaltoliikettä, osa huolta alan tulevaisuudesta.

Turun ammattikorkeakoulussa hakijamäärä laski roimasti, kun journalismi sulautettiin media-alan koulutuksen erikoistumisalaksi vuonna 2014.

Poikkeus joukossa on HaagaHelian toimittajakoulutus. Siellä hakijamäärät ovat kahtena viime vuonna nousseet. Vuoteen 2013 verrattuna laskua tosin on – kuitenkin vain 9 prosenttia.

Journalismin koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi uskoo kiinnostuksen alaa kohtaan elpyvän. Haaga-Helia alkaa ensi keväästä lähtien tarjota journalismin ylempää amk-tutkintoa. Maisteriopintojen suosio on kasvanut esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa.

Huolestuneita tilanteesta ei korkeakouluissa olla. Esimerkiksi Tampereella pääsykokeisiin osallistuvien hakijoiden määrä pysyi tänäkin vuonna lähes ennallaan. Hakijoiden uskotaan olevan aiempaa motivoituneempia.

”Meille määriä tärkeämpää on, että saamme opiskelijoiksi mahdollisimman lahjakasta ja motivoitunutta toimittaja-ainesta”, Panu Uotila sanoo.

 

Yksi toimittajan työstä haaveileva on Seinäjoen lukiosta valkolakin saava Riina Pesu, joka pyrkii tänä keväänä muun muassa Jyväskylän ja Tampereen yliopistoihin. Hän on kiinnostunut viestintäalasta monipuolisesti, ja luottaa siksi työllistymiseen. Pesu uskoo yt-uutisten silti vaikuttavan monen hakupäätökseen.

”Harva hakee alalle, josta irtisanotaan porukkaa. Suurin paniikki opiskelupaikkaa hakiessa kuitenkin on, pääseekö ylipäätään minnekään vai jääkö vuodeksi tyhjän päälle.”

Opiskelupaikan valintaa nuoret punnitsevat Pesun mukaan järkevästi: valitaan ala, joka kiinnostaa, mutta josta voi löytää töitä.

”Luotan siihen, että sisälle otetaan sen verran, mikä on järkevää – että alalle työllistyy joskus”, hän sanoo.

Toimittajakoulutuksen aloituspaikkojen määrä on pysynyt parin viime vuoden aikana lähes ennallaan. Toimittajakoulutuksen neuvottelukunta on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriötä selvittämään, onko tutkintojen määrä oikeassa suhteessa alan työtilanteeseen.

Korkeakouluista muistutetaan, että journalismiopinnot antavat valmiuksia monipuolisiin työtehtäviin. Viestinnän asiantuntijuudelle on kysyntää muuallakin kuin mediataloissa, professori Jaana Hujanen sanoo.

”Keskustelu julkisuudessa on ollut siinä mielessä harhaanjohtavaa, että puhutaan journalismin kriisistä, vaikka kyse on mediatalojen liiketoiminnan haasteista.”

Haaga-Helia nousi suosikiksi

Korkeakoulujen yhteishaussa voi pyrkiä kuuteen eri koulutusohjelmaan, jotka pitää asettaa suosikkijärjestykseen.

Journalismikoulutuksen suosituin ykkösvaihtoehto oli tänä keväänä Haaga-Helian journalismin koulutusohjelma 239 ensisijaisella hakijalla. Yhteensä sinne pyrkii 814 hakijaa.

Haaga-Heliassa on myös eniten aloituspaikkoja eli 40. Seula on silti tiukin: sisään pääsee vain viisi prosenttia hakijoista.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta