Tom Grundy sanoo käyttävänsä paljon aikaa hallintoon. Toimittajiksi hän on pestannut vasta valmistuneita nuoria – pienellä palkalla. Vasta viime aikoina HKFP on voinut venyttää palkkahaitaria. ”Se mahdollistaa urakehityksen.”

Vapaustaistelija

JOURNALISTI
28.4.2016

Mari Manninen, Hongkong, teksti
Philipp Engelhorn, kuva

Hongkongin media on yhä tiukemmin Kiinan puristuksessa. Tom Grundy keksi, kuinka luiskahtaa otteesta.

Sananvapauden pesä on sermein eristetty suorakulmio jättimäisen toimistotalon avotilan nurkassa. Kymmenen neliön kopissa istuu päätteiden ääressä viisi toimittajaa, neljä parikymppistä ja yksi yli viisikymppinen. Keskittynyttä naputusta, kahvin hörppäyksiä.

Keskellä seisoo pitkä, langanlaiha ja kalpea päätoimittaja Tom Grundy, 33. Hän huokaa, mutta yrittää tehdä sen hiljaa. Iso seinäkello näyttää lähes lounasaikaa.

”Joko on julkaistu jotain Facebookissa? Eikö?”

Grundy perusti englanninkielisen nettilehden Hong Kong Free Pressin (HKFP) viime kesänä. Hän halusi julkaisun, jota Kiinan painostus ei pystyisi vaientamaan.

Kun Britannia palautti Hongkongin Kiinalle parikymmentä vuotta siten, Hongkongin lehdistönvapaus alkoi rapautua. Toimittajat ilman rajoja listasi Hongkongin lehdistönvapauden vuonna 2002 sijalle 18. Tänä vuonna sen sijoitus on 69. Ero Manner-Kiinaan on yhä iso. Kiina on 176. listan 180 maasta.

Nettijulkaisun lentoonsaatto on ollut työlästä. Välillä Grundy on oikaissut yöksi työpöytien alle.

”Olen vanhentunut vuodessa kymmenen vuotta.”

Ei turhaan. Näyttää, että Grundy onnistui keksimään vastalääkkeen Hongkongin journalismin kurimukseen. Ennen mikstuuran paljastamista kerrataan sairauden lukuisat oireet.

 

”Vakavinta on fyysinen väkivalta”, Grundy sanoo.

Hongkongissa Kiina-kriittisiä toimittajia ja median omistajia vastaan on isketty veitsin ja polttopulloin. Iskujen tilaajia ei ole saatu selville. Mannerkiinalaisia vai hongkongilaisia? Liikemiehiä, poliitikkoja vai rikollisjengejä?

Väkivaltaa yleisempää on, että omistajat kahlitsevat viestimiään taloudellista syistä. He tarvitsevat Kiinan myötämieltä muille liiketoimilleen. Viime vuosina myös mainostajat ovat kaikonneet emämaan johdon tai Hongkongin kiinanmielisen hallinnon suututtamilta viestimiltä.

Suulaita päätoimittajia ja eetterimedian juontajia on vaihdettu kuuliaisempiin. Skuuppeja haudataan sisäsivuille, juttuja poistetaan netistä.

”Toimittajien itsesensuuri on yleistä. Kun tarpeeksi usein juttuaiheet tulevat torjutuksi, alkaa tehdä sellaista, mikä mahtuu asetettuihin raameihin.”

Äskettäin mannerkiinalainen miljardööri Jack Ma osti Hongkongin tunnetuimman lehden South China Morning Postin (SCMP). Nyt odotetaan, miten käy lehden yhä varsin riippumattomalle uutisoinnille. Pääkirjoitukset ovat aiemminkin myötäilleet Kiinaa, ja vuosi sitten SCMP:n kolumnisteja hyllytettiin.

 

Intohimoisinkin sananvapauden puolustaja kaatuu, jos mainostajat pelkäävät totuudenpuhujia.

Tähän vaivaan Grundy keksi ratkaisun: Jos julkaisu pyörii lahjoituksilla, sitä ei voi painostaa.

Eihän se maailman uusin innovaatio ollut, mutta Hongkongiin keksintö solahti sopivaan aikaan. Horjuvaan mediaansa väsyneet hongkongilaiset olivat valmiita maksamaan avoimesta tiedonvälityksestä. Joukkorahoituksessa kuukauden tavoite täyttyi runsaassa vuorokaudessa.

”Edelleenkin 90 prosenttia tuloistamme on lahjoituksia, nimenomaan pieniltä lahjoittajilta. Se takaa parhaiten riippumattomuutemme.”

Loppuraha tulee mainoksista, tapahtumien järjestämisestä ja tavaranmyynnistä. Toimitustilat on saatu lahjoituksena, joten käytännössä kaikki kuluva raha menee palkkoihin. Tällä haavaa julkaisu pyörii 100  000 Hongkongin dollarilla eli runsaalla 11 000 eurolla kuussa.

”Maksoimme pitkään kaikille saman, pienen palkan. Juuri vähän kasvatimme palkkahaitaria, jotta on mahdollisuus urakehitykseen.”

Palkkojen pienuuden vuoksi toimittajat tulevat suoraan yliopistosta ja vaihtuvat usein. Grundy onkin huomannut aikansa kuluvan pitkälti ”HR:ään, PR:ään ja kirjanpitoon”.

Palkattuja toimittajia on Grundyn lisäksi vain neljä, mutta vapaaehtoistöissä käy ammattitoimittajia ja koodareita. Manner-Kiinaan he palkkaisivat kirjeenvaihtajan, jos vain löytäisivät uskaliaan. Edellinen lopetti kesken aran juttuaiheen tutkinnan.

HKFP:llä on ollut skuuppejakin, kuten vuodettuja nauhoja, joissa Hongkongin johtajat puhuvat rasistisia, mutta eihän pienillä resursseilla tehdä ihmeitä. Grundy toivoo tietysti lisää lahjoituksia.

”Voisimme tehdä tutkivaa journalismia. Olemme jo näyttäneet, että meissä on potentiaalia.”

Kauhean syvälle jutuissa ei vielä ehdi sukeltaa, sillä juttuja on oltava määrällisesti paljon, jotta klikkausluvut pysyvät korkeina. Jo ensimmäisenä kuukautena kävijöitä oli yllättäen runsaasti, yli miljoona. HKFP on Facebookissakin toiseksi suurin paikallinen englanninkielinen uutismedia SCMP:n jälkeen.

Sivusto poimii ensimmäisenä maailmassa kiinankielisestä mediasta kiinnostavat tarinat englanniksi, tekee omaa hongkongilaista paikallisuutisointia ja antaa äänen hongkongilaisille kansalaisjärjestöille — eli tekstejä tuottavat myös kansalaisjärjestöt, kuten Greenpeace.

”Uskomme, että journalismin pitää olla niin puolueetonta kuin mahdollista, mutta uskomme myös että journalismin pitää olla oikeuden puolella. Kiinalla ja paikallishallinnolla on paljon kanavia saada äänensä kuuluviin, annamme äänen kriittisille mielipiteille.”

”Kovalla uutispuolellamme olemme puolueettomia. Molemmat puolet ärsyyntyvät meihin, joten jotain teemme oikein.”

 

HKFP on saanut osakseen pientä kiusaa. Alkuaikoina sivusto joutui palvelunestohyökkäyksen kohteeksi. Nettipalstoilla Grundyn väitettiin olevan CIA:n rahoittama kommunisti, mikä häntä edelleen ilahduttaa.

”Muutaman kuukauden toimittuamme sivustomme blokattiin Manner-Kiinan internetissä. Se oli katkeransuloinen todistus siitä, että teemme jotakin oikein. Menimme toimituksen porukalla drinksuille, kun se tapahtui”, Grundy sanoo, eikä pysty estämään virnistystään.

Briteissä syntynyt Grundy leikki toimittajaa jo lapsena, opiskeli uutta mediaa yliopistossa ja oli Hongkongissa pitkään tunnettu bloggari. Sananvapauden puolustamiseen hän roihahti Hongkongin demokratiamielenosoituksen aikaan toissa vuonna, kun hän teki juttuja monelle kansainväliselle viestimelle, kuten BBC:lle.

”Voi sanoa, että sain kasteen kyynelkaasusta.”

Lue myös:

Suomi: Vapaan sanani rajat

Yhdysvallat: Valtio väijyy vuotajia

Somalia: Aseistettu vartija turvana

Viro: Yleinen mielipide rajoittaa

Turkki: Olemme äärimmäisen huolellisia 

Ruotsi: Ongelmana viestintäosastot 

Puola: Itsesensuuri pahin uhka 

Venäjä: Valtakoneisto vaatii uskollisuutta

Italia: Painostusta oikeusjutuilla

Valko-Venäjä: Itsesensuuri rajoittaa 

Brasilia: Toimituksen linja rajoittaa



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta