Tom Grundy sanoo käyttävänsä paljon aikaa hallintoon. Toimittajiksi hän on pestannut vasta valmistuneita nuoria – pienellä palkalla. Vasta viime aikoina HKFP on voinut venyttää palkkahaitaria. ”Se mahdollistaa urakehityksen.”

Vapaustaistelija

JOURNALISTI
28.4.2016

Mari Manninen, Hongkong, teksti
Philipp Engelhorn, kuva

Hongkongin media on yhä tiukemmin Kiinan puristuksessa. Tom Grundy keksi, kuinka luiskahtaa otteesta.

Sananvapauden pesä on sermein eristetty suorakulmio jättimäisen toimistotalon avotilan nurkassa. Kymmenen neliön kopissa istuu päätteiden ääressä viisi toimittajaa, neljä parikymppistä ja yksi yli viisikymppinen. Keskittynyttä naputusta, kahvin hörppäyksiä.

Keskellä seisoo pitkä, langanlaiha ja kalpea päätoimittaja Tom Grundy, 33. Hän huokaa, mutta yrittää tehdä sen hiljaa. Iso seinäkello näyttää lähes lounasaikaa.

”Joko on julkaistu jotain Facebookissa? Eikö?”

Grundy perusti englanninkielisen nettilehden Hong Kong Free Pressin (HKFP) viime kesänä. Hän halusi julkaisun, jota Kiinan painostus ei pystyisi vaientamaan.

Kun Britannia palautti Hongkongin Kiinalle parikymmentä vuotta siten, Hongkongin lehdistönvapaus alkoi rapautua. Toimittajat ilman rajoja listasi Hongkongin lehdistönvapauden vuonna 2002 sijalle 18. Tänä vuonna sen sijoitus on 69. Ero Manner-Kiinaan on yhä iso. Kiina on 176. listan 180 maasta.

Nettijulkaisun lentoonsaatto on ollut työlästä. Välillä Grundy on oikaissut yöksi työpöytien alle.

”Olen vanhentunut vuodessa kymmenen vuotta.”

Ei turhaan. Näyttää, että Grundy onnistui keksimään vastalääkkeen Hongkongin journalismin kurimukseen. Ennen mikstuuran paljastamista kerrataan sairauden lukuisat oireet.

 

”Vakavinta on fyysinen väkivalta”, Grundy sanoo.

Hongkongissa Kiina-kriittisiä toimittajia ja median omistajia vastaan on isketty veitsin ja polttopulloin. Iskujen tilaajia ei ole saatu selville. Mannerkiinalaisia vai hongkongilaisia? Liikemiehiä, poliitikkoja vai rikollisjengejä?

Väkivaltaa yleisempää on, että omistajat kahlitsevat viestimiään taloudellista syistä. He tarvitsevat Kiinan myötämieltä muille liiketoimilleen. Viime vuosina myös mainostajat ovat kaikonneet emämaan johdon tai Hongkongin kiinanmielisen hallinnon suututtamilta viestimiltä.

Suulaita päätoimittajia ja eetterimedian juontajia on vaihdettu kuuliaisempiin. Skuuppeja haudataan sisäsivuille, juttuja poistetaan netistä.

”Toimittajien itsesensuuri on yleistä. Kun tarpeeksi usein juttuaiheet tulevat torjutuksi, alkaa tehdä sellaista, mikä mahtuu asetettuihin raameihin.”

Äskettäin mannerkiinalainen miljardööri Jack Ma osti Hongkongin tunnetuimman lehden South China Morning Postin (SCMP). Nyt odotetaan, miten käy lehden yhä varsin riippumattomalle uutisoinnille. Pääkirjoitukset ovat aiemminkin myötäilleet Kiinaa, ja vuosi sitten SCMP:n kolumnisteja hyllytettiin.

 

Intohimoisinkin sananvapauden puolustaja kaatuu, jos mainostajat pelkäävät totuudenpuhujia.

Tähän vaivaan Grundy keksi ratkaisun: Jos julkaisu pyörii lahjoituksilla, sitä ei voi painostaa.

Eihän se maailman uusin innovaatio ollut, mutta Hongkongiin keksintö solahti sopivaan aikaan. Horjuvaan mediaansa väsyneet hongkongilaiset olivat valmiita maksamaan avoimesta tiedonvälityksestä. Joukkorahoituksessa kuukauden tavoite täyttyi runsaassa vuorokaudessa.

”Edelleenkin 90 prosenttia tuloistamme on lahjoituksia, nimenomaan pieniltä lahjoittajilta. Se takaa parhaiten riippumattomuutemme.”

Loppuraha tulee mainoksista, tapahtumien järjestämisestä ja tavaranmyynnistä. Toimitustilat on saatu lahjoituksena, joten käytännössä kaikki kuluva raha menee palkkoihin. Tällä haavaa julkaisu pyörii 100  000 Hongkongin dollarilla eli runsaalla 11 000 eurolla kuussa.

”Maksoimme pitkään kaikille saman, pienen palkan. Juuri vähän kasvatimme palkkahaitaria, jotta on mahdollisuus urakehitykseen.”

Palkkojen pienuuden vuoksi toimittajat tulevat suoraan yliopistosta ja vaihtuvat usein. Grundy onkin huomannut aikansa kuluvan pitkälti ”HR:ään, PR:ään ja kirjanpitoon”.

Palkattuja toimittajia on Grundyn lisäksi vain neljä, mutta vapaaehtoistöissä käy ammattitoimittajia ja koodareita. Manner-Kiinaan he palkkaisivat kirjeenvaihtajan, jos vain löytäisivät uskaliaan. Edellinen lopetti kesken aran juttuaiheen tutkinnan.

HKFP:llä on ollut skuuppejakin, kuten vuodettuja nauhoja, joissa Hongkongin johtajat puhuvat rasistisia, mutta eihän pienillä resursseilla tehdä ihmeitä. Grundy toivoo tietysti lisää lahjoituksia.

”Voisimme tehdä tutkivaa journalismia. Olemme jo näyttäneet, että meissä on potentiaalia.”

Kauhean syvälle jutuissa ei vielä ehdi sukeltaa, sillä juttuja on oltava määrällisesti paljon, jotta klikkausluvut pysyvät korkeina. Jo ensimmäisenä kuukautena kävijöitä oli yllättäen runsaasti, yli miljoona. HKFP on Facebookissakin toiseksi suurin paikallinen englanninkielinen uutismedia SCMP:n jälkeen.

Sivusto poimii ensimmäisenä maailmassa kiinankielisestä mediasta kiinnostavat tarinat englanniksi, tekee omaa hongkongilaista paikallisuutisointia ja antaa äänen hongkongilaisille kansalaisjärjestöille — eli tekstejä tuottavat myös kansalaisjärjestöt, kuten Greenpeace.

”Uskomme, että journalismin pitää olla niin puolueetonta kuin mahdollista, mutta uskomme myös että journalismin pitää olla oikeuden puolella. Kiinalla ja paikallishallinnolla on paljon kanavia saada äänensä kuuluviin, annamme äänen kriittisille mielipiteille.”

”Kovalla uutispuolellamme olemme puolueettomia. Molemmat puolet ärsyyntyvät meihin, joten jotain teemme oikein.”

 

HKFP on saanut osakseen pientä kiusaa. Alkuaikoina sivusto joutui palvelunestohyökkäyksen kohteeksi. Nettipalstoilla Grundyn väitettiin olevan CIA:n rahoittama kommunisti, mikä häntä edelleen ilahduttaa.

”Muutaman kuukauden toimittuamme sivustomme blokattiin Manner-Kiinan internetissä. Se oli katkeransuloinen todistus siitä, että teemme jotakin oikein. Menimme toimituksen porukalla drinksuille, kun se tapahtui”, Grundy sanoo, eikä pysty estämään virnistystään.

Briteissä syntynyt Grundy leikki toimittajaa jo lapsena, opiskeli uutta mediaa yliopistossa ja oli Hongkongissa pitkään tunnettu bloggari. Sananvapauden puolustamiseen hän roihahti Hongkongin demokratiamielenosoituksen aikaan toissa vuonna, kun hän teki juttuja monelle kansainväliselle viestimelle, kuten BBC:lle.

”Voi sanoa, että sain kasteen kyynelkaasusta.”

Lue myös:

Suomi: Vapaan sanani rajat

Yhdysvallat: Valtio väijyy vuotajia

Somalia: Aseistettu vartija turvana

Viro: Yleinen mielipide rajoittaa

Turkki: Olemme äärimmäisen huolellisia 

Ruotsi: Ongelmana viestintäosastot 

Puola: Itsesensuuri pahin uhka 

Venäjä: Valtakoneisto vaatii uskollisuutta

Italia: Painostusta oikeusjutuilla

Valko-Venäjä: Itsesensuuri rajoittaa 

Brasilia: Toimituksen linja rajoittaa



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta