Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkönen antoi jutullaan äänen niille, joita ei ole kuunneltu. ”Suomi voi olla sananvapauden mallimaa, mutta meilläkin on räikeitä väärinkäytöksiä”, hän sanoo.

Vapaan sanani rajat

JOURNALISTI
28.4.2016

Marja Honkonen, teksti
Jussi Vierimaa, kuva

Yhtä estää itsesensuuri, toista uhkaavat oikeusjutut ja kolmas murehtii lähteidensä puolesta. Kysyimme Rebekka Härköseltä ja yhdeltätoista muulta journalistilta ympäri maailman, miten sananvapaus toteutuu heidän työssään.

”Rikos- ja oikeustoimittajana minua uhkaillaan varmasti enemmän kuin keskimääräistä uutistoimittajaa. Jotkut haluavat tarinansa julki, toiset taas ettei jostain kirjoitettaisi.

En pelkää kirjoittaa mistään, mutta toimittajan työ on muutakin kuin kirjoittamista. On pidettävä terve järki kopassa, vaikka olisi kuinka ison jutun perässä. Suomessakin on aiheita, kuten vakavan rikollisuuden paljastaminen, joihin nokkansa työntämällä altistaa itsensä vaaraan. Sitä täytyy miettiä, kun valmistautuu esimerkiksi tapaamaan lähdettä.

Voin kuitenkin aina valita, kirjoitanko jostain vai en. Ongelmallisempaa on, jos lähteitäni painostetaan tai uhkaillaan. Joskus aiemmin lähteeni ovat joutuneet väkivallan kohteeksi tai heidän omaisuuttaan on rikottu, jotta he eivät olisi kanssani tekemisissä.

Lähdesuoja on toimittajalle konkreettinen työkalu, jolla suojella ihmistä ja jota ilman tämä ei uskaltaisi puhua. Todella sisäistin sen vasta, kun ryhdyin tutkimaan Turun kaupunginsairaalan G1-osaston potilaiden pahoinpitelyitä Kupittaalla.

 

Muutama vuosi sitten todennäköisesti jokainen toimitus Suomessa sai massasähköpostin Juha Kurviselta, jota oli hoidettu Kupittaalla. Keskustelin aiheesta Turun Sanomien silloisen kotimaan päällikön kanssa ja mietimme, ettei aiheeseen voi tarttua oikein mitenkään.

Helmikuun alussa Facebookissa alettiin jakaa ihan villisti Kurvisen blogitekstiä Kupittaan A1-osaston tapahtumista. Olin ihmeissäni. Rikostoimittajana arvioin, ettei valehtelija jaksa jankuttaa samaa asiaa kovin monta vuotta.

Pari päivää myöhemmin etäisesti tuntemani ihminen otti yhteyttä ja kysyi, tiedänkö ettei tämä Kurvinen ”puhu paskaa”. Hän kertoi tuntevansa henkilön, joka antaisi minulle koordinaatteja asian tonkimiseen.

Seuraavana päivänä minulla oli lähde langan päässä. Puhelun jälkeen olin yhtä aikaa tyrmistynyt ja vaikuttunut siitä, mitä minulla oli käsissäni.

Tein projektia alusta saakka muun työn ohessa, koska tuntui epätodennäköiseltä, että sitä koskaan saataisiin lehteen. Sosiaali- ja terveydenhuolto on v-mäinen osapuoli saada vastaamaan. Siellä vedotaan aina salassapitovelvoitteisiin – usein silloinkin, kun asia ei ole salainen. Ollaan varmuuden vuoksi hiljaa kaikesta.

Potilaiden näkemys omasta hoidostaan taas on subjektiivinen. Faktojen tarkistaminen on hiton työlästä. Kun toimitusten väkimäärää supistetaan, on valittava mihin tarttua. Uskon, että Kurvisen sähköposti on vaivannut montaa muutakin kuin minua, mutta moni valitsee helpomman aiheen.

On ongelma, että sosiaali- ja terveydenhuollosta on vaikea saada tietoja. Miten voi kirjoittaa vaikka huostaanottotapauksista, kun ihan kaikki on salattua?

 

Uutinen julkaistiin helmikuun puolivälissä. Jutun julkaisun jälkeen Turun Sanomat sai satoja yhteydenottoja. Se kertoo, kuinka monia mielenterveysongelmat koskevat ja miten voimattomaksi yksilöt tuntevat itsensä, kun järjestelmä kohtelee heitä kaltoin.

Toimittajalla on valtava rooli siinä, että yhteiskunnan heikoimmat tulevat kuulluiksi. Vaatii suurta herkkyyttä kallistaa korvansa silloin, kun jostain kuuluu heikko ja epävarma kuiskaus. Toimittajan pitää antaa ääni niille, jotka ovat altavastaajan asemassa. Siihen asemaan voi joutua kuka tahansa, jos vaikka sairastuu.

Lähteitäni pyrin suojaamaan kaikin tavoin, en vain pitämällä nimet salassa. Olen joutunut tukemaan heitä paljon, etteivät he vahingossa paljastaisi itse itseään. He ovat minua enemmän tässä pyörityksessä.”

Lue myös:

Yhdysvallat: Valtio väijyy vuotajia

Somalia: Aseistettu vartija turvana

Viro: Yleinen mielipide rajoittaa

Turkki: Olemme äärimmäisen huolellisia 

Ruotsi: Ongelmana viestintäosastot 

Puola: Itsesensuuri pahin uhka 

Venäjä: Valtakoneisto vaatii uskollisuutta

Italia: Painostusta oikeusjutuilla

Valko-Venäjä: Itsesensuuri rajoittaa 

Brasilia: Toimituksen linja rajoittaa

Hongkong: Vapaustaistelija



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta